Hyönteiskokoelmat

Hans Silfverberg

• Kokoelmien historiaa laajemmin
• Digitoitujen keruupäiväkirjojen kokoelma

Luonnontieteellisen keskusmuseon hyönteiskokoelmat käsittävät nykyään arviolta yhdeksän miljoonaa yksilöä. Näistä perhoset, kovakuoriaiset ja pistiäiset muodostavat suurimmat ryhmät, myös kaksisiipisiä on hyvin runsaasti. Hieman alle puolet kokoelmien hyönteisistä on kerätty Suomesta, loput ovat ulkomaisia. Nämä kokoelmat ovat kasvaneet nykyiseen kokoonsa yli kahdensadan vuoden aikana.

Kokoelmia kerättiin jo 1700-luvulla Turun Akatemiaan. Näihin kokoelmiin oli jo saatu runsaasti aineistoa niin Suomesta kuin ulkomailtakin, mutta suurin osa näistä tuhoutui Turun palossa vuonna 1827. Vain pieni osa kokoelmista pelastui, ja sisältyy Eläinmuseon nykyisiin kokoelmiin.

Yliopisto siirrettiin palon jälkeen Helsinkiin Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston nimisenä. Tuhoutuneiden kokoelmien tilalle saatiin lyhyessä ajassa runsaasti uutta materiaalia niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Etenkin 1850-luvulla useat suomalaiset keräsivät hyönteisiä Alaskassa, sekä vuosisadan loppupuolella ja 1900-luvun alussa Siperiassa. Lisäksi tehtiin retkiä Välimeren alueelle ja Keski-Aasiaan. Yksi merkittävä kokoelma on C.G. Mannerheimin kovakuoriaiskokoelma, jota edelleen säilytetään museossa erillisenä.

Itsenäisessä Suomessa useimmat hyönteistutkijat keskittyivät nimenomaan kotimaan lajiston tutkimiseen. Useimmat hyönteislahkot ovatkin varsin edustavasti edustettuina museon kotimaisessa kokoelmassa niin lajistollisesti kuin maantieteellisestikin. Lukuisat hyönteisharrastajat ovat kartuttaneet museon kokoelmia, joko toistuvin lahjoituksin tai niin että heidän kokoelmansa ovat tulleet museolle testamentin kautta. Ulkomaista materiaalia kerättiin 1920-60-luvuilla lähinnä Atlantin saarilta. Jatkosodan aikana oli lisäksi käynnissä erillinen Itä-Karjalan tutkimusprojekti, jonka yhteydessä kerätut hyönteiset myös tulivat museon kokoelmiin.

1960-luvulta lähtien on ulkomaisiin keräilyihin jälleen kiinnitetty enemmän huomiota. Merkittäviä keräilykohteita ovat olleet useat Afrikan maat, Lähi-Itä (etenkin Iran), Siperia, Nepal, sekä viimeksi Kreikan Lesbos. Kotimaiset keräilyt ovat usein olleet osana laajempia tutkimusprojekteja, joissa esim. on selvitetty hyönteisten suojelutarpeita, tai selvitetty huonosti tunnettujen hyönteisryhmien esiintymistä. Museo on myös osallistunut molekyylibiologisiin tutkimuksiin. Edelleen on museo saanut vastaanottaa lukuisia suuria hyönteiskokoelmia yksityisiltä keräilijöiltä ja lisäksi aikaisemmin soveltavan biologian laitokselle kuuluneet kokoelmat.