Harsosääskien (Sciaridae) taksonomia ja fylogenia

Pekka Vilkamaa

Harsosääsket ovat yleisiä ja niiden lajimäärä on suuri. Ne ovat kuitenkin pieniä ja elintavoiltaan huomaamattomia, ja niiden perustutkimus on ollut vähäistä. Aikuiset lentelevät kasvillisuuden seassa tai juoksentelevat maan pinnalla. Ne eivät ime verta. Toukat ovat maaperässä ja karikkeessa eläviä hajottajaeläimiä, mutta eräät lajit voivat olla kasvihuonetuholaisia. Harsosääskilajit ovat rakenteeltaan hyvin samanlaisia, ja ne voidaan erottaa toisistaan yleensä vain mikroskoopin avulla koiraiden sukuelinten rakenteen perusteella.

Harsosääsket ovat yksi vähiten tutkituista suurista sääskiheimoista. Ne ovat erityisen monilajisia tropiikissa, mutta Suomestakin löytyy tieteelle tuntemattomia lajeja, emmekä vielä tunne maamme harsosääskilajistoa kokonaisuudessaan.

Tutkimukseni on maailmanlaajuista, joskin se tällä hetkellä keskittyy Pohjois-Euroopan harsosääskien taksonomian selvittämiseen. Toinen tärkeä tutkimusalueeni on ollut Kaakkois-Aasia, jonka sademetsissä harsosääskien biodiversiteetti on erityisen suuri.

Tutkimusteni tarkoitus on myös uudistaa harsosääskien sukuluokittelu niin, että se vastaa lajien polveutumishistoriaa eli fylogeniaa. Polveutumisjärjestys selvitetään kladististen analyysien avulla. Olennaisen tärkeää on löytää sopivia rakennetuntomerkkejä analyysejä varten mutta myös DNA-sekvenssituntomerkkejä pyritään hyödyntämään.

Käynnissä olevat tutkimukset

• Pohjois-Euroopan harsosääskien taksonomia
• Harsosääskisukujen fylogenia
• Sciaroidea-yläheimon fylogenia