Luoteisen Tyynenmeren alueen historiallinen eliömaantiede

Jyrki Muona

Tyynenmeren länsireunalla on suuri määrä kotoperäisten lajien asuttamia alueita. Näihin kuuluvat luonnollisesti monet saaret, mutta selkeärajaisia manneralueitakin on useita. Tutkimuksessani olen käyttänyt seuraavia alueita: Tonga (Tongatapu, 'Eua), Samoa (Upolu, Savai'i, Tutuila), Fiji (Viti Levu, Vanua Levu, Taveuni, Ovalau), Uusi Kaledonia (Grande Terre), Salomosaaret (9 saarta), Vanuatu (7 saarta), Uusi Guinea (6 aluetta ja 7 muuta saarta), Malakan niemimaa, Vietnam-Laos, Borneo (2 aluetta), Sumatera, Sulawesi, Filippiinit (4 saarta), Australia (6 aluetta). Analyyseissä mukana on ollut myös ryhmä kaukaisempia mannerfragmentteja: Madagascar, Afrikka, Intia, Etelä-Amerikka, Neartinen alue sekä Holarktinen alue.

Eliöaineistona työssäni ovat sepikät (Eucnemidae) ja lyhytsiipiset (Staphylinidae: Aleocharinae). Sepikät ovat aikuisina lyhyen aikaa eläviä, hyvin lentäviä eläimiä, jotka eivät nauti ensinkään ravintoa. Niiden pitkäikäiset toukat kehittyvät lahoavassa puuaineksessa, ovat erittäin hidasliikkeisiä ja ilmeisesti syövät puuaineksessa olevaa sienirihmastoa. Aleocharinae-lyhytsiipisten aikuiset ovat aktiivisia petoja, jotka eroavat elintavoiltaan toukista lähinnä siinä, että osaavat lentää. Sepikkäsukuja alueella esiintyy noin 100, lajeja noin 600.

Kuva 2. Valkolahoinen pysyvästi kostea puuaines on sepikän mieleen. Kerään kuvassa Dromaeoloides-suvun aikaisemmin tuntemattoman lajin koteloita Tupou Collegen metsässä Tongatapun saarella Tongan kuningaskunnassa. Tämä saaren viimeinen alkuperäisen metsän sirpale hävitettiin puolivuotta myöhemmin ja kaikki siellä eläneet kotoperäiset lajit kuolivat sukupuuttoon.

Työn tässä vaiheessa keskeiset tulokset ovat seuraavat:

• Uuden Kaledonian ja Fijin lajisto on luonteeltaan mantereista. Vikarianssitapahtumat ovat selkeästi olleet pääosassa sepikkälajiston synnyssä. Näiden saariryhmien lajiston lähimmät sukulaiset elävät nykyisin Uuden Guinean alueella, eivät Australiassa.
• Tongan ja Samoan endeeminen lajisto ei ole syntynyt samalla tavalla kuin Uuden Kaledonian ja Fijin. Kaikki lajit ovat ilmeisesti saarille satunnaisesti ajautuneiden kantalajen jälkeläisiä.
• Kaikki Uuden Kaledonian, Fijin, Samoan ja Tongan sepikät ovat endeemisiä yhdelle saarelle. Tällä on luonnonsuojelun kannalta suuri merkitys. Näennäisesti samankaltaisia metsäalueiden suojelua eri saarilla ei voi korvata yhden saaren suurella suojelualueella. Uuden Kaledonian pääsaarella on useita erillisiä merkittäviä endeemisiä kasvillisuusalueita. Tätä monimuotoisuutta ei voi havaita niiden sepikkälajistossa.