Mammutit ja jääkaudet

Viimeiset kaksi miljoonaa vuotta tunnetaan jääkausien aikana. Suuret jäätiköitymiset ja toisaalta hyvin lämpimät jaksot ovat seuranneet toisiaan varsin säännöllisesti.

Kylmien vaiheiden aikana mannerjäätikön ulkopuolella pohjoista pallonpuoliskoa hallitsi ns. mammuttiaro — ruohokasvien muodostama avoin alue, jolle ei ole vastinetta nykyisissä kasvillisuustyypeissä. Mammuttiaro on saanut nimensä sen tyypillisimmän asukkaan mukaan, mutta lajistoon kuuluivat myös mm. villasarvikuonot, myskihärät, saiga-antiloopit, arovisentit, peurat ja hevoset sekä niitä saalistaneet leijonat, sudet ja hyeenat.

Jääkauden aikana maailmassa eli useita eri mammuttilajeja. Niiden koko vaihteli jättimäisistä eläimistä pieniin kääpiöihin. Euraasiassa jääkauden loppupuolella elänyt villamammutti Mammuthus primigenius oli nykynorsujen kokoinen.

Mammuttien uskottiin aiemmin kuolleen kokonaan sukupuuttoon viime jääkauden lopulla n. 15 000 (12 000 BP) vuotta sitten, mutta Wrangelin saarella Pohjois-Siperiassa mammutteja eli vielä paljon myöhemmin, n. 4000 vuotta sitten. Euroopan puolellakin mammutteja eli vielä n. 12 000 (10 000 BP) vuotta sitten ainakin Virossa, Latviassa ja Länsi-Venäjällä.

Mammuteista, niiden ulkonäöstä ja elintavoista tiedetään enemmän kuin mistään muusta sukupuuttoon kuolleesta esihistoriallisesta eläimestä. Tämä pitkäkarvainen norsu on ikuistettu lukuisiin luolamaalauksiin, kaiverrettu piirroksena norsunluuhun, ja se on antanut hahmonsa aseiden, työkalujen ja muiden esineiden koristuksiin. Mammuteista on myös jäänyt jäljelle muutakin kuin pelkkiä luita ja hampaita; arktisten alueiden ikiroudassa ja etelän kuivissa luolissa on säilynyt lihaksia, karvoja ja eläimen muita pehmeitä osia ja jopa kokonaisia ruhoja.

Tutkimusmatkat ja Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmat