Rengastuksen historia

Tieteellisen rengastustoiminnan katsotaan saaneen alkunsa vuonna 1899, jolloin tanskalainen lehtori Hans Christian Mortensen teki menestyksellisen rengastuskokeensa: hän merkitsi satoja kottaraisia alumiinirenkailla ja sai niistä löytöilmoituksia ulkomaita myöten. Suomi seurasi Mortensenin esimerkkiä vuonna 1913, jolloin professori Johan Axel Palmén käynnisti lintujen rengastuksen maassamme. Vuonna 1926 vastuu lintujen rengastuksesta Suomessa siirtyi Helsingin yliopiston eläintieteelliselle museolle, jonne myöhemmin perustettiin rengastustoimisto. Nykyisin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon sijoitetun rengastustoimiston henkilökuntaan kuuluu yli-intendentti, suunnittelija ja viisi museomestaria.

Rengastustoimiston tehtävänä on:

• Ylläpitää tietorekistereitä
• Valita ja kouluttaa rengastajat sekä valvoa heidän työnsä laatua
• Tilata ja jakaa renkaat
• Hoitaa koti- ja ulkomainen kirjeenvaihto ja muu yhteydenpito rengastajien, renkaiden löytäjien, ulkomaisten rengastuskeskusten, EURINGin (European Union for Bird Ringing), aineistoja käyttävien tutkijoiden, viranomaisten, tiedotusvälineiden ja suuren yleisön kanssa
• Edistää rengastuksen avulla tapahtuvaa tutkimusta julkaisemalla yhteenvetoja ja analyysejä rengastus- ja löytöaineistoista.

Rengastusta säätelevät lait

Suomessa lintujen pyydystämistä säädellään luonnonsuojelu- ja metsästyslailla. Lupaviranomaisina toimivat alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä Suomen Riistakeskus.