Rengastustuloksia

Rengastusmäärien historiaa

Rengastustoiminnan aloittamisen jälkeen 1900-luvun alussa rengastusmäärät kasvoivat aluksi hitaasti. Vasta 1930-luvulla päästiin yli 10 000 yksilön vuosisummiin, 100 000 rengastuksen kokonaismäärä saavutettiin vuonna 1939. Sitten tuli sota ja rengastusmäärät romahtivat, kun rengastajat joutuivat toisenlaisiin toimiin. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Suomessa on rengastettu 180 000–260 000 lintua vuodessa, joista pesäpoikasten osuus on ollut noin 40 %.

Pian sotien jälkeen rengastusinnokkuus kasvoi kiihtyvällä vauhdilla: miljoonan rengastetun linnun raja ylittyi vuonna 1966, kolmen vuonna 1978, viiden kesäkuussa 1988 ja kymmenen toukokuussa 2010. Aikavälillä 1913-2010 Suomessa on merkitty yksilöllisellä tunnisteella kaikkiaan yli 10,1 miljoonaa lintua. Kaikkien aikojen tilastossa eniten rengastetut lajit ovat talitiainen, kirjosieppo, pajulintu, sinitiainen, hippiäinen, punarinta, naurulokki, ruokokerttunen, haarapääsky ja urpiainen.

Rengastusmäärien suurehko vuosien välinen vaihtelu on viime vuosina johtunut, paitsi pesinnän onnistumisesta, myös vaeltajien oikukkaasta esiintymisestä, lintuasemien epävakaasta miehitystilanteesta ja rengastajien aktiviteetin muutoksista: vanhoja projekteja on hiipunut ja uusia syntynyt.

Rengaslöydöt

Vuoden 2010 aikana Rengastustoimisto käsitteli yhteensä 25 222 suomalaisista renkaista tehtyä löytö- ja kontrolli-ilmoitusta. Löytörekisteriin tallennettujen ilmoitusten kokonaissumma 1913-2010 oli vuoden 2010 päättyessä yli 1,1 miljoonaa.

Löytöjen kokonaismäärästä suuri osa on tavanomaisia, muutaman päivän sisällä samalta paikalta saatuja "vähemmän mielenkiintoisia" kontrolleja. "Niinpä vuositilastoja laskettaessa mukaan on kelpuutettu vain ne löydöt , joiden kohdalla jokin seuraavista kriteereistä täyttyy:

1. Lintu on löydetty kuolleena (lukuun ottamatta kuolleita pesäpoikasia) tai
2. Lintu on löydetty elossa, mutta siirtynyt vähintään 10 km rengastuspaikalta tai edelliseltä tilastoon kelpuutetulta tapaamispaikalta tai
3. Lintu on tavattu elossa alle 10 km päässä rengastuspaikalta, mutta rengastuksesta tai edellisestä tapaamisesta on kulunut aikaa vähintään kolme kuukautta.

Yllä esitetyllä menetelmällä saadaan vuonna 2010 tehtyjen "mielenkiintoisten" löytöjen lukumääräksi 12 289 ja vuosien 1913-2010 kokonaiskertymäksi yli 510 000 löytöä. Nämä luvut kuvastavat parhaiten useimpiin rengaslöytöanalyyseihin kelvollisten löytöjen lukumääriä.

Vuotuinen rengastusten määrä on yksikäsitteinen asia, löytöjen määrä sitä vastoin ei ole. Ensinnäkin, on täysin makuasia, mitkä löydöt kelpuutetaan "mielenkiintoisiksi". Toiseksi, osa löytö- ja kontrolli-ilmoituksista tulee toimistoon vasta pitkän ajan - jopa vuosien - kuluttua löydön tekemisestä. Vasta riittävän pitkän ajan kuluttua löytöjen kertymä voidaan taulukoida "oikein", joko rengastus- tai löytövuoden mukaan.

Valtaosa Suomessa rengastettujen lintujen löydöistä tehdään Suomessa. "Mielenkiintoisiksi" (ks. edellä) määritellyistä löydöistä n. 20 % on saatu ulkomailta, mutta kaikista löytörekisterin sisältämistä löydöistä ulkomaan löytöjen osuus on vain 11 %.

Tietämys muuttolintujen liikkeistä perustuu rengastettujen yksilöiden löytymiseen talvehtimisalueilta tai muuttoreitin varrelta. Vuoden 2008 syksyyn mennessä ulkomailla on tehty lähes 110 000 havaintoa Suomessa rengastetuista linnuista. (Kuvat: Jukka Haapala (sinirinta ja merikihu), Markus Piha/Rengastustoimisto (kartta), Mikko Heikkinen (naurulokki) sekä Creative Commons Attribution -lisenssillä Matt MacGillivray (common tern), Mike Baird (ruff-qtn-1116) ja Benny Mazur (A swallow on the railing))