Rengastuksen avulla tehtävä tutkimus

Rengastus on tärkeä apuväline paitsi muutontutkimuksessa, myös lintujen elintapojen selvittämisessä. Yleisen seurannan lisäksi rengastusta käytetään apuvälineenä rajatummissa tutkimusprojekteissa, joissa rengastustutkimuksen kohteena on yleensä yksittäinen laji, tietyllä suppealla alueella. Kansainvälisissä yhteisprojekteissa lintuja taas voidaan tutkia laajasti niin pesimäpaikoilla, muutolla kuin talvialueillakin.

Perinteisen, johonkin lintupopulaatioon kohdistuvan rengastustutkimuksen kohteena on yleensä tietty laji, tietyllä suppealla alueella. Tällöin lintujen rengastus ja kontrollointi voidaan enemmän tai vähemmän kohdentaa lajin kaikkiin yksilöihin. Tällainen tutkimus vaatii pitkäjänteisyyttä ja sellaisen suorittajana voi hyvinkin olla vain yksi rengastaja tai pieni ja tiivis rengastajaryhmä. Esimerkki tämäntyyppisestä tutkimuksesta on Pertti Saurolan viirupöllötutkimus. Jos sen sijaan jotain lajia (tai lajiryhmää) halutaan järjestelmällisesti rengastaa laajalla alueella, nopeasti ja paljon, ja lisäksi lintuja halutaan tutkia niin pesimäpaikoilla, muutolla kuin talvialueillakin, on viisasta turvautua laajan kansainvälisen rengastajayhteisön apuun ja perustaa rengastusprojekti. Esimerkki tällaisesta laajasta kansainvälisestä rengastustutkimuksesta on EURINGIN haarapääskyprojekti.

Rengastustutkimusten tuloksia voidaan hyödyntää myös lintukantojen seurannassa ja suojelussa. Seurantatutkimuksissa rengastusta ei yleensä tarvitse kohdentaa lajin kaikkiin alueella asustaviin yksilöihin vaan riittää, kun vuodesta toiseen otetaan samalla vakiomenetelmällä tietty otos lintupopulaatiosta. Vuonna 1982 aloitettu petolintuseuranta toteutetaan ympäristöministeriön ja rengastustoimiston yhteishankkeena. Petolintuseurannan onnistumisen kannalta aivan ratkaisevassa asemassa on ollut rengastajien vapaaehtoinen työpanos. Ilman rengastajia petolintuseurantaa ei olisi voitu nykyisessä mittakaavassa milloinkaan toteuttaa. Siihen, kuten myös sääksiseurantaan, liittyy myös vahva suojelullinen lähtökohta: molempien tutkimusten tuottamaa tietoa käytetään hyväksi kohdelajien suojelussa. Verkkorengastajille suunnattua omaa seuranta-ohjelmaa kutsutaan nimellä sisämaan seurantapyynti. Vastaavia seurantapyyntejä on meneillään myös muualla Euroopassa.