Siirry pääsisältöön. Siirry hakuun.

Petolintuseuranta

Rengastustoimiston ja ympäristöministeriön yhteishankkeena toteutettava valtakunnallinen petolintuseuranta käynnistyi vuonna 1982. Petolintukantoja seurataan eri puolille maata perustetuilla, yhtenäiskoordinaatistoon pohjautuvilla 10 km x 10 km petolinturuuduilla. Ruuduilta pyritään löytämään kaikki niillä sijaitsevat petolinnunpesät tai ainakin reviirit. Vuodesta 1986 seurantaa tehostettiin ryhtymällä keräämään rengastajilta tiedot myös ruutujen ulkopuolella tarkastetuista petolintujen pesäpaikoista ja niillä todetuista pesinnöistä. Hankkeen yhtenä tärkeänä tavoitteena on hankkia petolintujen suojelussa tarvittavaa tietoa pesäpaikoista, pesimistuloksesta ja kantojen kehityksestä. Petolintuseurannan kohdelajeihin kuuluvat kaikki muut petolinnut paitsi maakotka, merikotka, muuttohaukka ja sääksi, joita varten on omat seurantaohjelmat. Vuonna 2007 tutkittiin 124 petolinturuutua (127 v. 2006) ja tarkastettiin 41 442 petolinnun pesäpaikkaa (44 272 v. 2006).

Kerätty aineisto osoittaa, että yhdenkään petolintulajimme kanta ei tällä hetkellä ole jyrkässä alamäessä. Vaikka suurta huolen aihetta petolintukantojen kehityksestä ei olekaan näköpiirissä, on muistettava, että petolinnut ovat monessa suhteessa tärkeitä ympäristömme tilan indikaattoreita. Petolinnut ovat ravintoketjujen huipulla ja pesäpaikkojensa suhteen vaateliaita, joten monet ympäristömuutokset heijastuvat pian petolintukannoissa. Elohopean ja kloorattujen hiilivetyjen aiheuttamat uhat havaittiin aikanaan juuri petolintukantojen kehityksestä.

Julkaisuja