Luonnontieteellinen keskusmuseo
Olet täällä: Etusivu > Tutkimus ja kokoelmat > Eläinmuseo > Selkärankaiset > Rengastustoimisto > Tutkimus > Sääksi
SääksiseurantaSääksiprojekti on vakuuttava esimerkki rengastajien työstä Suomen luonnon hyväksi. Sääksikantojen maailmanlaajuinen romahdus tiedostettiin 1960-luvun lopussa. Vuonna 1971 Suomen rengastajat ottivat sääksen erityisseurannan kohteeksi, minkä jälkeen lähes kaikki Eläinmuseon tietoon tulleet sääksenpesät (arviolta 90 % pesinnöistä) on tarkastettu vuosittain. Vuonna 2007 tarkastettiin kaikkiaan 1 624 pesäpaikkaa ja asutuksi todettiin 991 reviiriä.
Jo sääksiprojektin alkuaikoina todettiin pesäpuiden puutteen olevan - ympäristömyrkkyjen ja vainon lisäksi - vakava uhka Suomen sääksikannalle. Ainoa keino yrittää torjua tätä tehometsätaloutemme aiheuttamaa uhkatekijää on tekopesien rakentaminen, johon sääksirengastajat ovatkin uhranneet runsaasti aikaa ja varojaan. Tällä hetkellä lähes puolet Suomen tunnetuista sääksipareista pesii tekopesässä! Tehokkaan tekopesien rakentamisen, muutonaikaisen vainon vähenemisen ja myrkkykuorman keventymisen vuoksi Suomen sääksikannan kehitys on ollut suotuisa: keskimääräinen pesimistulos on ollut hyvä ja kanta on vuosi vuodelta hieman voimistunut. Seurannassa mukana oleviin sääksen pesäpuihin on kiinnitetty lasikuituinen rauhoitustaulu. Jos löydät sääksen pesäpuun, jossa ei ole rauhoitustaulua, lähetä viesti ja mahdollisimman tarkka tieto pesän sijainnista (mieluiten peruskarttakopio) rengastustoimistoon tai palautelomakkeella. Julkaisuja
|