Satelliittisääkset 2001 ja 2002

Sääksisäätiö ja Luonnontieteellinen keskusmuseo käynnistivät kesällä 2001 Vattenfall Oy:n tuella tutkimushankkeen, jonka tavoitteena on täydentää satelliittiseurannan avulla rengaslöytöjen antamaa yleiskuvaa suomalaisten sääksien muutosta ja talvehtimisesta. Satelliittitekniikan avulla on mahdollista seurata muuton etenemistä ikään kuin ”Peukaloisena sääksen selässä”. Näin saadaan täsmällistä tietoa mm. muuton nopeudesta sekä levähdys- ja tankkausalueista, mitä pelkkien rengaslöytöjen avulla ei voida saada. Koska kaiken kaikkiaan tietomme Lapin sääksien muutosta ja talvehtimisesta ovat varsin hatarat, tutkimuksessa on keskitytty ennen kaikkea näiden ”maailman pohjoisimpien” sääksien seurantaan.

Kesällä 2001 Sääksisäätiön maastoryhmä Juhani Koivu, Helmi-Irene Saurola ja Pertti Saurola, jolla oli paikallisena oppaanaan Lasse Iso-Iivari, kiinnitti vain yhden satelliittilähettimen. Sen sai selkäänsä Utsjoella pesivä ”Lasse”, joka kyseisenä vuonna mitä ilmeisimmin oli todella kirjaimellisesti maailman pohjoisin sääksikoiras. Kesällä 2002 sama ryhmä täydennettynä Harri Koskisella poisti Lasselta lähettimen ja kiinnitti kuusi uutta satelliittilähetintä. Lähettimen saivat Utsjoella Lassen puoliso ”Marjaana” sekä edellisten lähistöllä pesivä pariskunta ”Harri” ja ”Lea”, Inarissa sääksinaaras ”Annikki” ja Hämeessä ruotsalaissyntyinen pälkäneläisnaaras ”Victoria” sekä hauholainen poikanen ”Mirja”.

Kartoissa käytetyt symbolit:

• Tummansininen tai tummanpunainen symboli = paikannuksen tarkkuus <1 km (Argos 3, 2 ja 1)
• Vaaleansininen tai vaaleanpunainen symboli = paikannuksen tarkkuutta ei ole ilmoitettu, mutta se on todennäköisesti joitakin kilometreja / kymmeniä kilometrejä (Argos 0, A ja B)
• Valkoinen symboli = paikannus erittäin epäluotettava
• Katkoviiva = ainakin toinen janan päätepisteistä epäluotettava
• Päivämäärä = havaintopäivä.
• Iso symboli = todettu pysähdyspaikka.