Siirry pääsisältöön. Siirry hakuun.

Nuori sääksinaaras M-48905 ”Mirja”

Tero Niskanen rengasti 2.7.2002 Hämeessä, Hauhon Ilmoilassa kolme sääksenpoikasta. Poikueen kuopus M-48905 pyydystettiin pesältä 31.8., jolloin se määritettiin mittojen perusteella 1810 g painoiseksi naaraaksi ja nimettiin ”Mirjaksi”. Tällöin Mirja oli ollut täysin lentokykyinen jo yli kolmen viikon ajan. Mirjalle asennettiin 30 g painoinen aurinkopaneelilla toimiva satelliittilähetin (valmistaja Microwave).

Syksy 2002 (kartta)

Mirjan lähtö pesältä ei valitettavasti ole täsmällisesti tiedossa. Viimeisin paikannus pesältä saatiin illansuussa 8.9. Seuraavat paikannukset tulivat vasta 11.9. ja kertoivat Mirjan olleen matkalennossa ja edenneen Latviasta Krakovan lähelle Puolaan 63 km tuntivauhdilla (544 km / 8 h 42 min). Sen jälkeen satelliitti välitti viestin Unkarin etelärajalta (12.9.), Pohjois-Kroatiasta (14.9), Montenegron rannikolta (15.9.) ja Luoteis-Kreikasta (16.9.). Matka Hauholta Kreikkaan (2590 km) sujui (alle ?) seitsemässä vuorokaudessa eli vähintään keskinopeudella 370 km/24h. Ripeän alkumatkan jälkeen Mirja tankkasi viisi ja puoli viikkoa (16.9.–24.10.) Luoteis-Kreikassa tiheän kanavaverkoston pirstomalla hedelmällisellä Artan tasangolla, joka jää Pindosvuorten ja Joonianmeren väliin.

Mirja lähti jatkamaan muuttoaan viimeistään 26.10. Ensimmäinen epämääräinen signaali tuli 27.10. kello 02.09 Kreetan eteläpuolelta mereltä ja kello 08.33 Mirja oli ehtinyt Egyptin rannikolle. Seuraavana päivänä se jatkoi etenemistään Libyan puolella. Tšadin raja ylittyi 31.10. ja varsinainen Sahara jäi taakse vuorokautta myöhemmin. Mirja taittoi 2177 km mittaisen taipaleen Egyptin rannikolta Saharan etelälaidalle viidessä ja puolessa vuorokaudessa eli keskinopeudella 396 km/24h.

Lennettyään Tšadin poikki pohjoisesta etelään Mirja siirtyi Kamerunin puolelle 7.11. Ilmeisesti seurattuaan Djerem-jokea se päätyi lopulta Tibatin tekoaltaalle. Mirjan muuttomatkan kokonaispituudeksi Hauholta Kamerunin Tibatiin kertyi 6842 km. Jos Mirja olisi osannut lentää suorinta tietä, matkan pituus olisi ollut 6186 km, joten Mirjan ensimmäisestä syysmuutosta 10% oli ”noviisin hapuilua”. Mirjan matka Tibatiin kesti yhteensä noin 60 vuorokautta, joista matkapäiviä oli 22. Kokonaisuudessaan sen etenemisnopeus oli keskimäärin 114 km/24h. Jos vain matkapäivät lasketaan mukaan, keskinopeudeksi saadaan peräti 311 km/24h.

Talvi 2002–2003

Mirja vietti keskitalven (8.11.2002–2.2.2003) Tibatin tekoaltaalla (6.4ºN / 12.7ºE) ja liikkui n. 500 km2 laajuisella alueella. Helmikuun 3 päivänä Mirja jatkoi matkaansa 226 km Tibatista lounaaseen Moinum-joen varrelle.

Kevät 2003

Koska Mirja on vuoden 2002 poikanen, se ei lähtenyt muuttamaan 2003.

Kesä ja syksy 2003

Mirja on viihtynyt Moinum-joella käytännöllisesti katsoen koko kesän ja syksyn. Se vieraili 15.7.–1.8. ensimmäisellä talvialueellaan Tibatin tekojärvellä, mutta 3.8. lähtien paikannukset ovat jälleen tulleet Moinum-joen alueelta, mutta satakunta kilometriä pohjoisempaa kuin keväällä.

Talvi 2003–2004

Mirja viihtyi Moinum-joen yläjuoksulla neljä ja puoli kuukautta (3.9.–23.12). Jouluna Mirja palasi samalle alueelle, jossa se vietti kevään 2003, ja viipyi siellä aprillipäivään asti.

Mirjasta on saatu 8.11.2002 – 1.4.2004 välisenä aikana kaikkiaan 498 sellaista paikannusta, jonka nimellistarkkuus on alle kilometri. Niiden perusteella voidaan arvioida, että kyseisenä aikana Mirja on liikkunut alueella, jonka laajuus on kokonaisuudessaan 14 249 km2 eli jokseenkin yhtä suuri kuin Pirkanmaan maakunta. Kuten edellä on ilmennyt, paikannukset ovat keskittyneet kolmelle osa-alueelle. Jos mukaan otetaan 95% havainnoista, Mirjan kolmen kotipiirin laajuuksiksi saadaan: Tibatin tekojärvi 326 km2, Moinum-joen alajuoksu 459 km2 ja saman joen yläjuoksu 1314 km2.

Kevät 2004 (kartta)

Mirja lähti Moinum-joelta 2.4.2004 ensimmäiselle kevätmuutolleen kohti pohjoiskoillista. Aamuyöstä 3.4. satelliitti löysi Mirjan 207 km päästä Moinumilta. Puolenpäivän aikaan 4.4. Mirja ylitti Lac de Lagdon –tekojärven ja iltaan mennessä matkaa oli kertynyt jo 613 km. Seuraavan päivän iltana Mirja oli Tšadissa Tšad-järven itäpuolella ja 7.4. aamulla ”kevätmuuttonsa” ääripisteessä eli 70 km Tšad-järven pohjoispäästä pohjoiseen. Tähän mennessä Mirja oli edennyt reippaasti: 1 277 km viiden vuorokauden aikana eli 255 km vuorokaudessa.

Sitten muuton määrätietoisuus päättyi. Mirja teki ensin 750 km pituisen silmukan kaakkoon ja lensi sen jälkeen 16–17.4. väliseksi yöksi Tšad-järven itäpään yli Chari-joelle aivan maan pääkaupungin N’Djamenan tuntumaan. Sieltä se jatkoi kohti kaakkoa ja on oleskellut 19.4. illasta alkaen Chari-joen varrella 294 km päässä N’Djamenasta. Tässä vaiheessa Mirja oli matkannut 18 päivän aikana 2 533 km eli keskimäärin 140 km/d.

Vielä 25.4. illalla satelliitti tavoitti Mirjan Chari-joelta. Seuraava paikannus 28.4. vastaisena yönä kertoi Mirjan lentäneen kahdessa vuorokaudessa 716 km kohti koillista. Sieltä matka jatkui alkuun Tšadin ja Sudanin ja myöhemmin Libyan ja Egyptin (2.-5.5.) välistä rajaa seuraten Välimeren rannikolle. Saharan ylityksen jälkeen Mirja lähti välittömästi lentämään yli Välimeren: 5.5. kello 9.17 se oli 19 km päässä Kyrenaikan rannikosta, 6.5. kello 11.08 71 km itäkaakkoon Ateenasta ja kello 14.53 Turkin luoteisrannalla vain kymmenkunta kilometriä ikimuistoisesta Troiasta itään. Matkaan Chari-joelta Troian tuntumaan kului 11 vuorokautta ja kertyi 3 784 km, joten Mirjan keskimääräinen etenemisnopeus oli huikeat 344 km vuorokaudessa!

Seuraava paikannus, joka saatiin vasta viikon kuluttua (13.5.), osoitti Mirjan jatkaneen 195 km Troijan alueelta suoraan itään kohti Ankaraa, josta se oli tuolloin 354 km päässä. Sen jälkeen Mirja vaihtoi jälleen radikaalisti kurssiaan ja matkasi 366 km luoteeseen yli Marmarameren (16.5.) ja Euroopan puoleisen Turkin ja päätyi Bulgariaan Khaskovon provinssiin 190 km Sofiasta kaakkoon (17.5.). Seuraavan viikon aikana Mirja lensi 364 km lähes suoraan pohjoiseen. Satelliitti löysi sen 23.5. Romaniasta, Transylvanian Alppien juurelta 125 km Bukarestista luoteeseen. Sieltä Mirja suuntasi Bihoriin, joka sijaitsee läntisessä Romaniassa Unkarin rajan tuntumassa, 282 km luoteeseen edellisen päivän paikannuksesta.

Tämän jälkeen Mirja aloitti suoraviivaisen etenemisen kohti Suomea: 25.–26.5. välisen yön se vietti Ukrainassa 12 km päässä Ukrainan, Slovakian ja Puolan väliseltä yhteiseltä rajapyykiltä, 27.5.–1.6. se matkasi läpi itäisen Puolan ja ehti 2.–3.6. väliseksi yöksi Viroon, Pärnun kylpyläkaupungin liepeille. Seuraavana yönä (3.–4.6.) Mirja oli jo Uuraisissa, joka sijaitsee Keski-Suomessa noin 30 km luoteeseen Jyväskylän kaupungista.

Mirjan ensimmäinen kevätmuutto Kamerunista Uuraisiin kesti kokonaisuudessaan 62 vuorokautta ja matkaa kertyi paluuperineen 9 286 km. Edellä on todettu, että Mirjan syysmuuttoon 2002 Hauholta Kameruniin kului 60 vuorokautta ja kertyi ”vain” 6 842 km. Lyhintä tietä Kamerunista Hauholle tai Uuraisiin on matkaa noin 6200–6300 km.

Kaksivuotiaan Mirjan vierailu Suomeen jäi vain neljän vuorokauden mittaiseksi. Yövyttyään Uuraisissa se lensi 110 km luoteeseen Perhonjoen varrelle Perhoon ja jatkoi seuraavana päivänä (5.6.) 131 km länteen Vaasan rannikolle. Sen jälkeen alkoikin jo Mirjan syysmuutto 2004!

Kesä ja syksy 2004 (kartta)

Mirja kuunteli 6.–7.6. välisen yön Suomenlahden aaltojen kohinaa Inkoon saaristoon kuuluvan Orslandetin rannassa. Seuraavana aamuna (8.6.) Mirja oli jo Virossa, 19 km Pärnusta etelään, josta matka jatkui Riianlahden rantaviivaa seuraten Riikaan (11.6.).

Vielä 15.6. Mirja oli Riiassa ja seuraavakin paikannus 18.6. saatiin Latviasta, aivan Daugava-joen varrelta, 58 km Daugavpilsistä itään. Päivää myöhemmin (19.6.) Mirja tavoitettiin Liettuasta, vain 15 km päässä Vilnan keskustasta ja 22.6. Valko-Venäjältä, 136 km pohjoiskoilliseen Brestin kaupungista. Samana päivänä Mirja saapui Polesian harvaan asutulle n. 100 000 km² laajuiselle suoalueelle, jossa se on saalisteli Valko-Venäjän, Puolan ja Ukrainan kalavesillä heinäkuun lopulle asti.

Elokuun 1. päivänä saatiin Serbiasta hyvin epätarkka paikannus, joka paljasti Mirjan jatkaneen matkaansa kohti etelää. Tämän jälkeen oli vuorossa yli kuukauden pituinen pysähdys Artan tasangolla Luoteis-Kreikassa täsmälleen samalla alueella, jossa Mirja viihtyi viisi ja puoli viikkoa ensimmäisen syysmuuttonsa aikana vuonna 2002.

Lähettimen kehnon toiminnan vuoksi ei tiedetä tarkasti, kuinka kauan Mirja tällä kerralla käytti hyväkseen Artan antimia. Vielä aamuyöllä 17.9. Mirja oli Kreikassa, aivan Peloponnesoksen niemimaan lounaiskärjessä. Seuraavana aamupäivänä paikannukset osuivat Libyan rannikolle, josta matka jatkui halki Libyan (18.–21.9.) ja edelleen Tibestin vuoriston länsipuolelta Nigerin itärajan tuntumassa (22.–25.9.) kohti Nigeriaa.

Illansuussa 26.9. satelliitti välitti ensimmäisen paikannuksen Koillis-Nigeriasta. Tuolloin Mirja oli paikassa, joka sijaitsee 187 km lounaaseen Tšad-järven eteläpäästä. Sieltä matka jatkui vielä 100 km kohti etelälounasta (28.9.), mutta sen jälkeen ensin 230 km luoteeseen ja sitten 450 km länsilounaaseen (29.9.–6.10.). Lokakuun 6. päivästä lähtien Mirja on oleskellut suppealla alueella Nigerin sivujoen Kadunan itäisillä latvoilla, 220 km Nigerin ja Benuen yhtymäkohdasta suoraan pohjoiseen. Kyseinen alue sijaitsee noin 720 km luoteeseen Tibatin tekojärvestä, joka oli Moinum-joen ohella Mirjan keskeinen tukikohta Kamerunissa 8.11. 2002–1.4.2004 välisenä aikana.

Kartalle merkityt valkoiset symbolit ja katkoviiva osoittavat, että Mirjan muuttoreitti Polesian suoalueelta Kravun kääntöpiirin eteläpuolelle perustuu erittäin epätarkkoihin, mutta kylläkin loogisesti eteneviin paikannuksiin. Epätarkkuuksista huolimatta on selvää, että Mirja lensi syksyllä 2004 yli Saharan kokonaan uutta reittiä, joka kulki keskimäärin 650–700 km syksyn 2002 reitin länsipuolella.

Talvi 2004 - 2005 (kartta)

Oleskeltuaan Kadunan latvoilla täsmälleen kolme viikkoa (6.–27.10.) Mirja jatkoi lopullisen talvehtimisalueen etsimistä. Ensin se matkasi mutkitellen viiden vuorokauden ajan yhteensä 876 km kohti länttä. Mirja saapui 3.11. Oli-joen varrelle Ghanaan, paikkaan, joka sijaitsee 15 km Volta-järven pohjoisen haaran pohjukasta pohjoiseen. Siellä se teki täyskäännöksen ja palasi runsaan viikon ajaksi (4.–12.11.) Beniniin.

Sitten oli vuorossa 700 km pituinen taival takaisin Nigeriaan, Nigerin läntisen haaran Benuen kalavesille (17.11.). Talvireviirin etsiskely ei päättynyt vieläkään, sillä jo seuraavan päivän paikannus (18.11.) osoitti Mirjan tehneen jälleen täyskäännöksen. Lennettyään taas yli 700 km pituisen matkan Mirja saapui 21.11. takaisin Beniniin, Ouémé-joelle, jonka yläjuoksun varrella se viihtyi yhteensä viitisen viikkoa.

Vielä 27.12. aamulla Mirja oli Ouémé-joella. Seuraavana päivänä satelliitti paljasti Mirjan olevan jälleen Nigeriassa ja matkaavan vauhdikkaasti kohti lounasta. Illalla (28.12.) signaalit tulivat Oshun-joen varrelta paikasta, joka sijaitsee 78 km Lagosista itäkoilliseen ja vain 28 km Guineanlahden rannasta.

Mirja ei kuitenkaan jäänyt rannikolle, vaan jatkoi ensin 195 km itään (29.12.), sitten 179 km luoteeseen (30.12.) ja 262 km länsiluoteeseen (31.12.). Uudenvuodenpäivänä (1.1.2005) satelliitti kertoi Mirjan saapuneen taas Ouémé-joelle Beniniin. Nytkin paikannus osui aivan Ouémén kaltaalle, kohtaan, joka sijaitsee 51 km etelään paikasta, josta Mirja lähti liikkeelle 27.12., ja 23 km pohjoiseen paikasta, jossa Mirja yöpyi 1.–2. 12. välisenä yönä ennen siirtymistään Ghanaan.

Mirjan rannikon tuntumaan 27.12.–1.1. tekemän kiertomatkan kokonaispituus oli 980 km. Toisin sanoen Mirja katsasti vuodenvaihteessa viiden vuorokauden ajan Beninin ja Nigerian maisemia 196 km vuorokausivauhdilla.

Saalisteltuaan yli kolme viikkoa Ouémé-joella Mirja suuntasi jälleen kohti itää 25.1. Kolmen vuorokauden kuluttua se tuli Adamawa ylängön länsilaidalle ja ylitti Kamerunin rajan 1. helmikuuta Sen jälkeen Mirja otti suunnan kohti kaakkoa ja saapui vihdoin (4.2.) – taivallettuaan kymmenen vuorokautta ja 1 037 km – tutulle talvehtimispaikalleen Moinum-joelle, josta se oli aloittanut matkansa kohti Suomea kymmenen kuukautta aikaisemmin. Näyttää selvältä, että myös molemmat Mirjan aiemmat monen sadan kilometrin vaellukset kohti itää olivat yrityksiä korjata Välimeren ja Saharan ylityksessä tapahtunut harhautuminen liiaksi länteen.

Kevät 2005 (kartta)

Tällä kertaa Mirja viipyi ”oikealla” tai ”lopullisella” talvehtimisalueellaan alle kaksi kuukautta, sillä 31.3. saatu paikannus kertoi Mirjan lähteneen Moinum-joelta kohti pohjoista. Satelliitti tavoitti Mirjan ensin kello 14 aikaan matkaamassa Nigerian ja Kamerunin rajan tuntumassa sijaitsevan Faron suojelualueen pohjoisreunalla, 342 km päässä Moinum-joelta. Täältä matka jatkui Benue-jokeen padotulle valtavalle tekoaltaalle (Lac de Lagdo), jossa Mirja vieraili myös 4.4.2004. Aprillipäivän iltaan mennessä Mirja oli jo siirtynyt Tšadin puolelle ja jättänyt taakseen 731 kilometriä.

Aamulla 3.4. Mirja ylitti Chari-joen samasta kohdasta, jossa se täydensi huhtikuussa 2004 energiavarastojaan ennen kuin lähti ”lopullisesti” lentämään yli Saharan. Huhtikuun 6. päivän vastaisena yönä saatiin erittäin tarkka paikannus, joka kertoi Mirjan edenneen määrätietoisesti kuuden vuorokauden aikana 1 509 km kohti pohjoista. Sitten muuton määrätietoisuus päättyi – ja täsmälleen samaan aikaan kuin vuotta aikaisemmin! Seuraavan päivän iltana (7.4.) satelliitti nimittäin paljasti Mirjan tehneen täyskäännöksen ja palanneen 190 km takaisin alueelle, jossa se oli illalla 3.4.!

Sitten kurssi vaihtui taas: 8.4. Mirja lensi 219 km suoraan itään ja 9.4. 184 km kohti koillista. Puolenpäivän aikaan 10.4. Mirja oli vain 80 km päässä kevään 2004 reitiltään, joka kulki pitkin Tšadin ja Sudanin Darfurin rajaa kohti pohjoista. Huhtikuun 11. päivänä Mirja näki mykistäviä maisemia Ennedin vuoristossa, joka on kuuluisa komeista kalliokaaristaan ja Saharan viimeisistä krokotiileistä. (Seuraavissa osoitteissa on upeita valokuvia Ennedistä: http://www.naturalarches.org/gallery-ChadPortfolio.htm ja http://www.marches-lointaines.com/ennedi/ennedi-e.htm)

Jos Ennedin kanjoneissa on krokotiilejä, sieltä saattoi löytyä myös kalaa täydentämään Mirjan energiavarastoja.

Tässä vaiheessa Mirjan kevätmuutto on kestänyt 13 vuorokautta, ja lentomatkaa on mutkineen kertynyt noin 2 500 km. Jos Mirja olisi lentänyt lyhintä tietä Moinum-joelta Ennediin, lokikirjaan olisi kirjattu vain 1 836 km.

Huhtikuun 13. päivän vastaisen yön Mirja vietti Tšadissa Aouzoun alueella, jossa uskotaan olevan paljon uraania ja öljyä ja josta Tšad ja Libya sotivat 1970- ja 1980-luvulla. Vuorokautta myöhemmin Mirjan yöpymispaikan sijainti Libyassa oli 20 km Kravun kääntöpiiristä pohjoiseen ja 120 km Egyptin rajasta länteen. Huhtikuun 15. ja 16. päivän välisenä yönä Mirja pysähtyi ainakin kuuden tunnin ajaksi (21:00–03:09) lähes 500 km pitkän Calansho Sand Sea –hiekkameren eteläreunalle. Jo 17. päivän aamuna kello 07:39 Mirja oli 615 km päässä edellisestä paikannuksesta ja vain 63 km Välimeren rannikosta! Hajanaisista säätiedoista päätellen voimakas etelätuuli vauhditti Mirjan ripeätä matkantekoa.

Mirjan matka Kamerunista Välimeren rannikolle kesti 18 vuorokautta ja kilometrejä kertyi 4 080, joten keskimääräinen matkanopeus oli 255 km/d. Matkan pituus suorinta tietä on 3 220 km. Mirja lensi siis 780 km ”ylimääräistä”, josta 400 km aiheutui sen 7.-10.4. tekemästä ”paluuperästä”. Libyan rannikolta on suorinta tietä matkaa Hämeeseen n. 3 200 km, joten Mirja oli tässä vaiheessa osapuilleen matkansa puolivälissä.

Rannikolle päästyään Mirja suuntasi välittömästi merelle ja oli jo 17.4. iltapäivällä 115 km päässä Kreetan rannikosta. Uutistoimisto AP:n mukaan ankara Afrikasta tullut hiekkamyrsky pakotti sulkemaan Kreetan ja Rhodoksen lentokentät 17. päivän iltana, joten Mirja joutui tekemään taivalta aikamoisissa ääriolosuhteissa. Valitettavasti seuraavat paikannukset (18.4.) olivat hyvin epätarkat ja keskenään hieman ristiriitaiset. Ne osoittivat kuitenkin, että Mirja oli ajautunut itään Rhodoksen vesille – ilmeisesti myrskyn kuljettamana.

Huhtikuun 20. päivän vastaisena yönä satelliitti tavoitti Mirjan Turkin itärannikolta. Paikka sijaitsee 345 km päässä Rhodokselta, 54 km pohjoiseen Izmirin eli hiljattain 5 000 vuotta täyttäneen Smyrnan kaupungista ja 127 km eteläkaakkoon Troijasta, jonka lähistöllä Mirja vieraili 5.6.2004.

Iltapäivällä 21.4. Mirja oli jo ehtinyt lentää Dardanellien salmen yli Euroopan puolelle. Se oli edelleen Turkissa 170 km suoraan länteen Istanbulista ja n 50 km päässä Kreikan rajasta.

Seuraavan, erittäin epätarkan paikannuksen mukaan, joka saatiin vasta 24.4., Mirja oli ylittänyt Kreikan koillisen ulokkeen ja siirtynyt Bulgarian puolelle. Illansuussa 25.4. Mirja oli alueella, joka sijaitsee 106 km Sofiasta lähes suoraan itään. Ylitettyään Dardanellien salmen Mirja oli edennyt neljän vuorokauden aikana 260 km kohti luodetta eli vain 65 km vuorokaudessa. Suunnistamalla kohti luodetta Mirja mahdollisesti korjasi hiekkamyrskyn aiheuttamaa poikkeamista liiaksi itään suoralta reitiltä. Jos Mirja olisi saavuttuaan Libyan rannikolle lentänyt suoraan pohjoiseen, se olisi päätynyt juuri sille alueelle, josta satelliitti tavoitti sen 25. 4. Mirjan matkaan Libyasta Bulgariaan kertyi hiekkamyrskyn vuoksi n. 1 400 km. Suorinta tietä matkan pituus olisi ollut n. 1 110 km.

Puolenpäivän jälkeen 28.4. saatiin vihdoin järkevältä näyttävä, vaikkakin edelleen erittäin epätarkka paikannus. Sen mukaan Mirja oli edelleen Bulgariassa, 30 km lounaaseen Plevenin kaupungista ja 50 km etelään Tonavasta eli Romanian rajasta. Viimeisten kolmen vuorokauden aikana Mirja eteni siis vain 80 km kohti pohjoisluodetta.

Seuraavaan iltana (29.4.) Mirja oli jo Romaniassa, 87 km suoraan länteen Bukarestista ja 148 km pohjoiseen edellisestä paikannuksesta. Vappuaattona ja vappuna Mirjasta ei saatu lainkaan paikannuksia, mutta se oli kuitenkin lentänyt 422 km, sillä 2.5. Mirja oli Ukrainassa, Tonavaan läpi Unkarin virtaavan Tisza-joen alkulähteillä Karpaattien vuoristossa. Jos Mirja jatkaisi kyseisestä pisteestä täsmälleen kohti pohjoista, se ylittäisi 970 km lennon jälkeen Riian ja olisi 1 450 km jälkeen syntymäpesällään.

ARGOS välitti seuraavan paikannuksen vasta 11.5. Sen mukaan Mirja oli ollut varhain aamulla 9.5. Valko-Venäjällä 132 km Minskistä luoteeseen, Niemen (Nemanas) –joen latvoilla. Alueella on paljon pieniä järviä ja jokia ja luultavasti myös pesiviä sääksiä. Viikkoa aiemmin saadun paikannuksen jälkeen Mirja oli edennyt ”satelliitilta salaa” 744 km kohti pohjoista.

Jokseenkin tasan kolmea vuorokautta myöhemmin (12.5.) Mirja oli Peipsijärven itäpuolella Venäjällä alueella, joka sijaitsee 66 km Pihkovasta koilliseen, 126 km suoraan itään Tartosta ja 130 km päässä Suomenlahden rannikosta. Edellisestä paikannuksesta oli kertynyt 417 km ja matkaa syntymäpaikalle Hauholle oli saman verran eli 410 km.

Mirja ylitti Suomen rajan ennakkoluulottomasti hieman ennen puoltapäivää perjantaina 13. päivä toukokuuta. Vielä kello 10:40 signaali tuli Venäjän puolelta Karjalasta Repolan läheltä, 18 km Viipurista suoraan länteen. Kello 15:25 Mirja oli jo Saimaan länsirannalla Savitaipaleella, 33 km Lappeenrannasta koilliseen

Mirjan muutto Kamerunista Savitaipaleelle kesti 44 vuorokautta, jona aikana lentokilometrejä kertyi noin 7 629, joten Mirja lensi keskimäärin 173 km vuorokaudessa. Jos Mirja olisi lentänyt suorinta tietä, matkan pituus olisi ollut 6 344 km, eli 1 285 km (17 %) taitetusta taipaleesta oli "ylimääräistä".

Mirjan ensimmäinen syysmuutto vuonna 2002 Hauholta Kameruniin kesti 60 vuorokautta. Lentokilometrejä kertyi tuolloin 6 842 km, josta 10 % oli "ylimääräistä". Paluumuutto Suomeen keväällä 2004 kesti puolestaan 62 vrk, jolloin lentokilometrejä kertyi paluuperineen peräti 9286 km.

Kun Mirjan kevätmuuttoa verrataan nelivuotiaan "Victorian" kevätmuuttoon 2003 Sierra Leonesta Pälkäneelle, havaitaan seuraavat seikat. Victoria aloitti muuttonsa samaan aikaan kuin Mirja (30.3.), mutta oli perillä edellisen vuoden pesällään jo 2.5. eli 11 vrk aikaisemmin kuin Mirja saapui Savitaipaleelle. Etäisyys suorinta tietä Sierra Leonesta Victorian pesälle oli 6 592 km eli hieman pitempi kuin Mirjalla Kamerunista Savitaipaleelle Victorialle lentokilometrejä kertyi 7120 km, josta vain 528 km (7 %) oli "ylimääräistä" Victoria lensi keskimäärin 215 km vuorokaudessa. Victoria pesi onnistuneesti ja tuotti yhden poikasen kesällä 2003.

Mirja oli 14.5. edelleen Saimaalla, noin 200 km suoraan itään syntymäpaikastaan Hauholla. Tällä kertaa koordinaatit osuivat Saimaan itärannalle Puumalaan, 29 km koilliseen edellisen päivän paikannuksesta.

Mirjasta saatiin seuraavat paikannukset vasta 24.5. aamulla. Ne tulivat Venäjältä, 16 km Laatokan koilliskulmasta koilliseen, Impilahden Pyhäjärveltä. Puolenpäivän aikaan satelliitti löysi Mirjan Suomen puolelta Pohjois-Karjalan Kiihtelysvaarasta, 118 km luoteeseen aamun paikannuksista. Vuorokautta myöhemmin (25.5.) kohtuullisen tarkka signaali tuli Savosta, tarkemmin sanottuna Nilsiästä läheltä Juankosken rajaa. Se kertoi Mirjan jatkaneen harhailuaan 124 km ja edelleen kohti luodetta.

On mahdollista, että Mirja jatkoi etenemistään kohti luodetta aina Perämeren rannikolle asti, sillä 27.5. saatiin yksi huonointa tarkkuusluokkaa oleva paikannus Haukiputaan saaristosta. Todennäköisempää kuitenkin lienee, että kyseinen paikannus on virheellinen, sillä vuorokautta myöhemmin (28.5.) Mirjasta tuli useita paikannuksia itärajan tuntumasta Kuhmosta. Myöhään toukokuun 29. päivän iltana Mirjan sijainti pystyttiin varmistamaan pitkästä aikaa erittäin tarkasti (= tarkkuus alle 350 m). Mirja oli tuolloin Kontiolahdella 21 km Joensuusta luoteeseen lähellä Polvijärven rajaa.

Toukokuun 31. päivänä kello 13.30 saatiin vihdoin ensimmäinen näköhavainto Mirjasta. Tuolloin lintuvesitutkimuksia tekevä ammattiornitologi Harri Kontkanen näki Liperin Ahonkylässä sääksen, jonka selässä sojotti noin 10 cm pituinen antenni. Havaintopaikka sijaitsee 20 km päässä 29.5. saadusta tarkasta satelliittipaikannuksesta. Kyseisen yksilön täytyi olla Mirja, koska vain kahdella muulla suomalaisella sääksellä (Sarsa ja Laho) on edelleen lähetin selässään. Niistä molemmista on tehty kuluvan kevään aikana lukuisia havaintoja pesäpaikkojensa tuntumassa Hämeessä.

Kesä 2005

Kesäkuun 1. päivän aamuna satelliitti vahvisti Mirjan mieltyneen Pohjois-Karjalan maisemiin. Varsin tarkka paikannus saatiin Polvijärveltä, Höytiäisen luoteeseen työntyvän lahden itärannalta.

Kesäkuun alkupuoliskon aikana saadut hieman epätarkat paikannukset osittavat, että Mirja on kierrellyt melko laajalla alueella Pohjois-Karjalassa ja mahdollisesti vieraillut myös Venäjän puolella.

Myös kesäkuun jälkipuoliskolla ja heinäkuun ensimmäisen viikon aikana Mirja on jatkanut kiertelyään Pohjois-Karjalassa, Laatokan rannoilla ja jopa Inkerinmaalla Pietarin länsipuolella. Heinäkuun jälkipuoliskolla saatiin vain muutamia erittäin epätarkkoja paikannuksia – edelleen Laatokan tuntumasta.

Syksy 2005 (kartta)

Erittäin epätakkojen paikannusten mukaan Mirja oli vielä heinäkuun 24 päivän vastaisena yönä Punkaharjulla ja 25.-28.7. Laatokan pohjoispään saaristossa. Elokuun 4. päivänä aamuna Mirjasta saatiin vihdoinkin taas tarkka paikannus, joka paljasti Mirjan lähteneen muuttamaan kohti etelää. Tuolloin Mirja oli Venäjällä 65 km suoraan pohjoiseen Pihkovan (Pskov) kaupungista ja 45 km Peipsijärven itärannikosta itään. Puolenpäivän aikaan seuraavana päivänä (5.8.) satelliitti löysi Mirjan Pohjois-Liettuasta, 45 km Latvian rajasta ja 118 km pohjoiseen Vilnasta. Viikkoa myöhemmin (12.8.) signaali tuli Valko-Venäjältä 300 km päästä edellisestä paikannuksesta. Elokuun 15. päivä Mirja oli ylittänyt Ukrainan rajan ja saapunut jälleen Polesian laajalle suoalueelle, jossa se viipyi lähes viisi viikkoa edellisenä kesänä (22.6.-27.7.2004).

Seuraava paikannus saatiin vasta tasan kahden viikon kuluttua (29.8.). Sen mukaan Mirja oli tuolloin Pindus-vuoristossa Luoteis-Kreikassa, noin 40 km koilliseen Artan tasangosta, jossa Mirja viipyi yli kuukauden sekä syksyllä 2002 että 2004. Koska paikannus oli erittäin epätarkka, on hyvin mahdollista, että Mirja oli tosiasiassa jälleen hyviksi tietämillään Artan apajilla eikä suinkaan läheisessä vuoristossa.

Tämän jälkeen Mirjasta ei tullut ainoatakaan paikannusta lähes kuukauteen. Vasta iltapäivällä 26.9. voitiin epämääräistäkin epämääräisemmästä signaalista arvella, että Mirja oli ylittämässä Välimeren ja saapumassa Libyan rannikolle. Kolme päivää myöhemmin (29.9.) arvelulle saatiin lievä vahvistus: edelleen epämääräisen signaalin mukaan Mirja oli lähtenyt taivaltamaan yli Saharan ja edennyt 525 km päähän rannikosta. Vuorokautta myöhemmin (30.9.) satelliitti onnistui kaappaamaan Mirjasta ensimmäisen kelvollisen signaalin. Sen mukaan Mirja oli tuolloin Kravun kääntöpiirin kohdalla.

Tällä kertaa Mirja lensi suoraan yli jopa kolmen kilometrin korkeuteen kohoavan Tibestin vuoriston, jossa se myös vietti 1.–2.10. välisen yön. Autiomaan armoton säteily oli vihdoinkin virkistänyt lähettimen aurinkopaneelin, sillä Tibestistä saatiin kolme erittäin tarkkaa paikannusta, joista yhden tarkkuus oli 350 metriä ja kahden yksi kilometri. Seuraavana päivänä (3.10.) satelliitti pystyi seuraamaan Mirjan matkaa yli seitsemän tunnin ajan, jolloin se eteni 329 km ja siirtyi Tšadista Nigerin puolelle.

Iltapäivällä 4.10. Mirjasta saatiin erittäin tarkka paikannus Nigerin ja Nigerian rajalta, 40 km Tšad-järven keskikohdasta länteen. Lokakuun 5. ja 6. päivän välisen yön Mirja vietti vain muutaman kilometrin päässä paikasta, jossa se lepäsi syyskuun 26. ja 27. päivän välisen yön vuotta aikaisemmin. Lokakuun 7. päivän aamun valjetessa Mirja oli Nigeriin laskevan mahtavan Benue-joen rannalla, 100 km länteen Kamerunin luoteisrajasta ja enää 430 km päässä tutulta talvehtimispaikalta Moinum-joen varrella. Vielä saman päivän aikana Mirja ylitti Kamerunin rajan ja yöpyi Adamawa ylängön pohjoisrinteeltä alkunsa saavan Benuen sivujoen varrella.

Ylitettyään Adamawa ylängön (8.10.) Mirja vietti yönsä Tibatin tekojärveen laskevan joen kaltaalla, vain 47 km päässä altaan länsipäästä eli alueella, jonne se asettui talvehtimaan syksyllä 2002. Seuraavan päivän (9.10.) aikana Mirja jatkoi hiljalleen lounasta kohti ja päätyi tutun Moinum-joen latvoille. Lokakuun 11. päivän iltana satelliitti paljasti Mirjan olevan täsmälleen samalla alueella, jossa Mirja oleskeli elokuun alusta jouluun syksyllä 2003.

Kuva Mirjan kolmannesta syysmuutosta jäi lähettimen vajaatoiminnan vuoksi Euroopan osalta aika epätarkaksi. Muuton pääpiirteet saatiin toki selville. Mirjan matkaan Laatokan pohjoisrannalta Kameruniin kertyi kaikkiaan noin 65–70 vuorokautta ja 6 570 kilometriä. Jos Mirja olisi lentänyt lyhintä mahdollista reittiä, matkan pituus olisi ollut 6 359 km. Toisin sanoen vain runsaat 200 km eli hieman yli 3 % näyttäisi olleen ”ylimääräistä”. Tosiasiassa ”ylimääräisen” osuus oli hieman suurempi, sillä Mirjan mahdollisesti tekemistä sivupolvekkeista matkalla Polesiasta Kreikkaan ei saatu lainkaan havaintoja.

Mirjan ensimmäinen muutto syksyllä 2002 oli nuoren linnun suunnistusta kohti tuntematonta päämäärää. Syksyllä 2004 (29.8.2004) Mirja lähti Nigerian ja Kamerunin väliseltä raja-alueelta vaeltamaan – vastoin odotuksia – kohti länttä ja harhaili loppusyksyn ja alkutalven Nigeriassa, Beninissä ja peräti Ghanassa saakka. Vasta helmikuun alussa 2005 se päätyi Kameruniin samalle alueelle, jossa se oli viettänyt kaksi edellistä talvea. Nyt, syksyllä 2005, vuotta vanhempana ja kokeneempana, Mirja matkasi loppuun saakka määrätietoisesti kohti Kamerunin kalavesiä.

Talvi 2005–2006

Mirja vietti koko talven eli lähes viisi kuukautta lokakuun 11. päivästä maaliskuun 6. päivään tutuilla vesillään Kamerunin Moinum-joella.

Kevät 2006 (kartta)

Vielä maaliskuun 6. päivän aamuna satelliitti tavoitti Mirjan Moinum-joelta. Seuraavan päivän iltaan mennessä se oli matkannut 192 km kohti pohjoiskoillista Tibatin tekoaltaan pohjoispuolelle. Vielä aamulla 9. 3. Mirja oli Kamerunissa runsaat sata kilometriä Lac de Lagdosta etelään, mutta kahta päivää myöhemmin jo Tšadin puolella 594 km päässä lähtöpaikaltaan. Aamupäivällä 13.3. saadut paikannukset kertoivat Mirjan lentävän kohti pohjoista Chari-joen pohjoispuolella n. 160 km suoraan kaakkoon Tšadin pääkaupungista N'Djamenasta. Tarkat paikannukset 14. ja 16.3. osoittivat Mirjan edenneen edelleen määrätietoisesti kohti pohjoista, kunnes 18.3. tuli jälleen jokakeväinen ”takapakki”. Jos ARGOSin tarkkuusluokat 2 (<350 m) ja 3 (<150 m) pitävät paikkansa, Mirja oli kahden vuorokauden aikana palannut 229 km suoraan etelään!

Paluuperä jäi tällä kertaa kuitenkin lyhyeksi, sillä 21. päivän iltana Tibestin vuoriston eteläpuolelta tulleen tarkan paikannuksen mukaan Mirja oli lentänyt kolmen vuorokauden aikana 663 km kohti pohjoisluodetta. Vuorokautta myöhemmin, aamuyöllä 23.3. satelliitti löysi Mirjan Tibestin pohjoisrinteeltä, 301 km päästä edellisestä paikannuksesta. Tässä vaiheessa Mirja oli ollut matkalla 16 vuorokautta ja taivaltanut paluuperineen kaikkiaan 2 584 km. Matkaa Välimeren rannikolle oli suorinta tietä mitattuna jäljellä 975 km.

Seuraavat paikannukset (24.–27.3.) olivat hyvin epätarkkoja, mutta seurasivat toisiaan suoraviivaisesti yli Libyan autiomaan Sidranlahden itäpuolelle. Aamuyöllä 27.3. saadun signaalin mukaan Mirja yöpyi Akhdar-vuorten eteläreunalla 115 km itään Benghazin rannikkokaupungista, mutta oli seuraavan signaalin mukaan seitsemän tuntia myöhemmin (kello 11:44 paikallista aikaa) merellä, 53 km länsiluoteeseen Benghazista. Koska molemmat 27.3. saadut paikannukset ovat hyvin epätarkkoja, on mahdollista, että kartalla näkyvä mutka länsiluoteeseen ei ole todellinen. Varmaa kuitenkin on, että Mirja saapui Välimeren rannikolle 27.3., kolmen viikon kuluttua kevätmuuton alkamisesta. Jos Mirja olisi palaamassa syntymäkuntaansa Hauholle, se olisi nyt suorinta tietä mitattuna jokseenkin matkansa puolivälissä.

Kului peräti 12 vuorokautta ennen kuin Mirjasta saatiin seuraava paikannus. Satelliitin ilmoittamien, jälleen varsin epätarkkojen koordinaattien mukaan Mirja oli 8.4. kello 12.48 paikallista aikaa Länsi-Ukrainassa, 62 km Lvovin kaupungista itään. Suorinta tietä mitattuna matkaa Benghazin vesiltä oli kertynyt noin 2 000 km ja jäljellä Suomeen noin 1 200 km.

Kolme vuorokautta myöhemmin, 11.4. kello 7.17 saatiin seuraava paikannus, joka oli jälleen varsin epätarkka. Sen mukaan Mirja oli tuolloin jo Liettuan ja Latvian rajalla, 127 km kaakkoon Riiasta. Kello 9.45 tuli uusi epätarkka paikannus Venäjältä, 216 km itäkoilliseen edellisestä tapaamispaikasta ja 126 km eteläkaakkoon Pihkovasta. Tuntuu selvältä, että Mirjan reitti ei kulkenut ainakaan molempien mainittujen epätarkkojen pisteiden kautta. Mirja oli joka tapauksessa enää vain runsaan 400 km päässä Suomesta.

Seuraavana päivänä (12.4.) tulleet paikannukset vahvistivat, että Mirja oli todellakin Venäjällä. Viimeisin paikannus saatiin kello 16.49 paikallista aikaa 108 km kaakkoon Pihkovasta ja 293 km jokseenkin suoraan etelään Pietarista. Saatujen epätarkkojen paikannusten mukaan Mirja eteni aamupäivästä 11.4. iltapäivään 12.4 vain 92 km kohti koillista. Vieläkö talvi pitää Pihkovan aluetta otteessaan ja hidastaa Mirjan etenemistä?

Seuraavan runsaan vuorokauden aikana Mirja matkasi 172 km kohti pohjoista. Pitkäperjantain ja pääsiäislauantain (14.–15.4.) paikannukset tulivat Lugan pikkukaupungin pohjoispuolelta, 105 km Narvasta suoraan kaakkoon. Pääsiäispäivinä (16.4.–18.4. aamulla) satelliitti tavoitti Mirjan Inkerinmaalta, vain 5 km Suomenlahden rantaviivasta, 42 km länteen Pietarin keskustasta ja 26 km itään Sosnovyi Borin ydinvoimalasta. Viimeisen viikon aikana Mirjan muutto on edistynyt todella verkalleen; kilometrejä on karttunut yhteensä vain 360 km!

Keskipäivällä 19.4. saatiin kolme kohtuullisen tarkkaa paikannusta. Ne osoittivat yhdenmukaisesti, että Mirja oli edelleen Inkerinmaalla, 50 km lounaaseen edellisestä tapaamispaikasta ja 50 kilometriä koilliseen Narvan kaupungista. Yöllä 20.–21.4. tulleen epätarkan paikannuksen mukaan Mirja oli enää vain 25 km päässä Narvasta ja Viron rajasta. Tässä vaiheessa näyttää mahdolliselta, että Mirja etsii pesäpaikkaa ja puolisoa Inkerin tai Viron sääksimailta…

Mirjan oleskelu Inkerinmaalla päättyi kuitenkin 23.4. Vielä kello 18.30 paikallista aikaa tuli tarkka paikannus 42 km itäkoilliseen Narvasta. Paria tuntia myöhemmin epätarkka tieto Halolanjärveltä entisestä Uudenkirkon kunnasta (Polyany) paljasti Mirjan siirtyneen yöksi Kannakselle. Seuraavan päivän aikana Mirja oli jatkanut 155 km kohti koillista ja asettui tarkan paikannuksen mukaan yöpymään alle kahden kilometrin päähän Laatokan rannasta. Yöpymispaikka sijaitsee entisessä Jaakkiman kunnassa 21 km Sortavalasta etelälounaaseen ja 52 km suoraan itään Parikkalan keskustasta.

Aamulla 26.4. saadun tarkan paikannuksen mukaan Mirja oli yllättäen lentänyt 62 km Laatokan rantaviivaa myötäillen kohti lounasta. Se oli tuolloin Vuoksijärven pohjoispuolella noin neljä kilometriä rannasta ja 12 km suoraan itään Käkisalmen keskustasta. Seuraavana päivänä (27.4.) Mirjasta saatiin useita kohtuullisia havaintoja Kurkijoelle ulottuvien Laatokan pitkien lahtien tuntumasta. Iltaan mennessä Mirja oli kuitenkin palannut samalle alueelle Jaakkimaan, jossa se oli 24.4. ja myös esimerkiksi 9.6.2005.

Mirjan nimipäivän (30.4.) aamuna päivänsankari oli jälleen yllätäen palannut tarkan paikannuksen mukaan Vuoksijärven tuntumaan. Reviirin ja koiraan etsintä jatkuu edelleen...

Toukokuun ensimmäisen kolmanneksen aikana paikannukset keskittyivät aivan Laatokan tuntumaan, noin 20 km pituiselle kaistalle Kurkijoen ja Lumivaaran alueella, joka sijaitsee n. 50 km lounaaseen Sortavalasta ja 30 km pohjoiseen Käkisalmesta (Priozersk). Yhden – Argosin mukaan tarkan (tarkkuusluokka 1 eli alle 1 km) – signaalin mukaan Mirja olisi ulottanut saalistusmatkansa 8.5. lähes Valamoon saakka.

Yhteys Mirjaan katkesi yli kolmen vuoden ja kahdeksan kuukauden seurannan jälkeen. Viimeinen paikannus saatiin 12.5.2006 kello 13:07 paikallista aikaa Rautalahden rannalta Sortavalan etelänurkasta 15 km keskustasta etelälounaaseen. Syytä yhteyden katkeamiseen voidaan vain arvailla. Ehkä lähetin vain lakkasi toimimasta? On myös mahdollista, että lähettimen hapertuneet kiinnityslangat katkesivat – niin kuin oli tarkoituskin – ja lähetin putosi Laatokkaan.

Mirjan lähetin teki joka tapauksessa historiaa pystyessään ensimmäistä kertaa maailmassa seuraamaan nuoren sääksinaaraan vaiheita ensimmäisten elinvuosien aikana.