Jukka-satelliittisääksi

Kesällä 2009 jatkettiin Luonnontieteellisen keskusmuseon, Sääksisäätiön ja UPM:n yhteistyönä vuonna 2007 aloittamaa projektia, jossa seurataan sääksikoiraan elämää uuden sukupolven GPS-Argos satelliittilähettimen avulla. Projektin tieteellisenä johtajana toimii edelleen prof. Pertti Saurola, joka myös vastaa näillä sivuilla esitetyistä tuloksista ja tekstistä.

• Epilogi
• Kesä 2012
• Kevätmuutto 2012
• Talvi 2011-2012
• Syysmuutto 2011
• Kesä 2011
• Kevätmuutto 2011
  • Tiedotteet: Jukka aloitti jälleen kevätmuuton
• Talvi 2010-2011
• Syksy 2010
  • Tiedotteet: Jukan nokka osoittaa Afrikkaan, Jukka selvisi vaikeasta syysmuutosta
• Kesä 2010
• Kevätmuutto 2010
  • Tiedotteet: Jukka on liikkeellä jälleen, Jukka on palannut kotiin!
• Talvi 2009-2010
• Syysmuutto 2009
  • Tiedote: Jukka-sääksi peri Peten lähettimen
• Saalistusalue kesällä 2009

Taustaa

Kesällä 2007 saatiin Pete-sääksikoiraalle asennetun uuden sukupolven GPS-Argos satelliittilähettimen avulla paljon yksityiskohtaista uutta tietoa (1) sääksen saalistusalueen laajuudesta ja erityisesti 15 km päässä Peten pesästä sijaitsevan Pohtiolammen sääksikeskuksen kirjolohitarjonnan merkityksestä ravinnonhankinnassa, (2) syysmuutosta, joka mm. paljasti sääksen muuttavan myös yöllä ja (3) talvehtimisalueen laajuudesta. Valitettavasti Pete menehtyi huhtikuussa 2008 Marokossa paluumatkallaan kohti Pohjolaa.

Elokuussa 2008 Peten jäännökset ja lähetin löydettiin autiomaan hiekasta huhtikuussa saatujen paikannusten ja BirdLifen organisoiman etsintäryhmän avulla. Kun lähetin oli saatu takaisin Suomeen, havaittiin, että lähettimen akku ei enää pystynyt varautumaan aurinkopaneelin avulla. Niinpä lähetin toimitettiin valmistajalle (Microwave), joka vaihtoi laitteeseen uuden akun, minkä jälkeen lähetin oli jälleen käyttökunnossa ja valmis asennettavaksi uudelle sääkselle.

Keväällä 2009 päätettiin jatkaa sääksitiedon kartuttamista samoilla tavoitteilla kuin kesällä 2007 eli mm. kerätä tietoa Pohtiolammen sääksikeitaan merkityksestä lähialueen sääksien saalistuspaikkana. Nyt haluttiin asentaa lähetin sellaiselle koiraalle, jonka pesä sijaitsee noin 20 km päässä Pohtiolammelta.

Monista käytännön syistä johtuen pyynti onnistui vasta lentopoikasvaiheessa 31.7. Tuolloin Juhani Koivu, Harri Koskinen, Pertti Nikkanen ja Helmi-Irene Saurola onnistuivat pyydystämään Pälkäneen Äimälänniemellä 1 350 gramman painoisen sääksikoiraan, joka sai ”inhimilliseksi” nimekseen Jukka – Pohtiolammen sääksikeskuksessa monet kesät työskennelleen Jukka Syrjäsen mukaan. Jukka-sääksen pesä sijaitsee Syrjästen aiemmin omistamalla metsäalueella 19,7 km päässä Pohtiolammelta.

Valitettavasti Jukka-sääksen menneisyydestä eli syntymäajasta tai -paikasta ei tiedetä mitään. Rengastaja Harri Koskinen kirjasi Jukan vasta nyt täysikasvuisena rengastusrekisteriin ”virallisella nimellä” M-59925. Oikeaan jalkaan kiinnitetyn alumiinirenkaan lisäksi Jukan vasempaan nilkkaan pyöräytettiin punainen värirengas, johon oli kaiverrettu valkoisella tunnus PS. Lähettimen toiminta pidettiin samana kuin se oli Pete-sääksellä.

Pohtiolammen merkityksen selvittämisen kannalta Jukan pesä sijaitsee erinomaisella paikalla. Ensinnäkin, suorin lentoreitti pesältä Pohtiolammen kirjolohialtaalle käy ylitse Mallasveden ja Roineen erinomaisten luonnon kalavesien. Toiseksi, perinteisenä sääksien kala-apajana tunnettu Tykölänjärvi sijaitsee vain parin kilometrin päässä pesältä. Kolmanneksi, pesältä kertyy vain viitisen kilometriä Pinteleen ja alle kymmenen kilometriä Vanajanselän ja Ilmoilanselän matalille lahnarannoille. Pete-sääksi oli Pohtiolammen vakiovieras. Kannattiko myös Jukan lähteä kalaisasta lähipiiristään lentämään 40 km edestakainen matka Pohtiolammelle saadakseen luonnonkalaa rasvaisempaa kirjolohta?