Espanjansiruetana – uusi tuholainen Suomessa

• Leviämisen mestari
• Elämänkierto ja ekologia
• Haitat ja torjunta
• Seuranta

Espanjansiruetana (Arion lusitanicus) on alunperin kuvattu Portugalista. Nykyään lajia on löytynyt kulttuurisidonnaisena useimmista Euroopan maista. Ruotsista laji löytyi ensimmäisen kerran vuonna 1975, Norjasta 1988, Hollannista 1988, Suomesta 1990 ja Tanskasta 1991. Islannissa lajia ei ole tavattu.

Etana leviää pitkiäkin matkoja passiivisesti pääasiassa ihmisen toimesta. Munat tai nuoret yksilöt kulkeutuvat erilaisten kukka- tai puuntaimien, sipulien ja muiden kauppapuutarhatuotteiden juuristoja ympäröivien multapaakkujen mukana. Lyhyempiä matkoja espanjansiruetanan on todettu levinneen mullan tai nurmimaton mukana sekä puutarhojen komposti- ja lehtikasojen siirtojen yhteydessä. Aktiivisesti laji voi levitä vain lyhyitä matkoja tontilta toiselle.

Tunnistaminen

Espanjansiruetana kasvaa 7-14 cm pituiseksi. Sen väritys on hyvin vaihteleva, yleispiirteenä on värien likaisuus. Suomen yksilöt ovat olleet likaisen oranssinpunaruskeita ja niiltä ovat useimmiten puuttuneet sivujuovat (ks. kuva). Yksilöt voivat olla myös harmaan vihertäviä, jolloin niillä on usein tumma sivujuova ja kilvellä lyyramainen kuvio. Anturan alapinta on valkea ja lima jokseenkin väritöntä.

Älä sekoita espanjansiruetanaa harmaan raidalliseen ukkoetanaan (Limax cinereoniger), joka ei ole puutarhatuholainen.

Espanjansiruetana muistuttaa hyvin suuresti punasiruetanaa, Arion rufus (L.). Varsinkin juovattomat espanjansiruetanat, jotka ovat yleisiä maassamme, muistuttavat ulkonäöltään niin suuresti punasiruetanaa, että ne ovat varmasti tunnistettavissa vain anatomisesti.

Esiintyminen Suomessa

Ensimmäiset tiedot espanjansiruetanan leviämisestä manner-Suomeen tuli kesällä 1994, jolloin lajia löytyi Helsingistä. Seuraavana vuonna sitä tavattiin Espoossa, Turussa ja Lappeenrannan seudulla. Kesällä 2000 sekä Helsingin että Lappeenrannan populaatiot ovat kasvaneet kiusallisen suuriksi. Nyt tarvitaan jo kunnan, kauppapuutarhojen ja omakotitonttilaisten yhteishenkeä, jotta espanjansiruetanoiden eteneminen saataisiin näillä alueilla hidastumaan. Seurantaa varten on espanjansiruetanatietoja kerätty tiedostoon Luonnontieteellisen keskusmuseoon. Tiedostoon tulisi saada myös uudet löydöt mahdollisimman nopeasti.

Espanjansiruetanaa koskevat tiedot ja lajimääritystä varten tarvittavat yksilöt tulisi toimittaa Ilmari Valovirralle Eläinmuseoon. Havainnoista voi kertoa havaintolomakkeella.