Tehokkaan leviämisen mestari

Ruotsissa on seurattu espanjansiruetanan leviämistä jo 30 vuotta. 1970-luvun puolivälissä löytyivät ensimmäiset espanjansiruetanat Skånen ja Göteborgin alueilta. Laji pysyi harvinaisena ensimmäiset noin 10 vuotta. 1980-luvun puolivälin jälkeen espanjansiruetanaa löytyi jo useammasta maakunnasta, aina Pohjanlahden rannikolle Örnköldsvikiin saakka. Miten tällainen kookas yli 10 cm pitkä ja väriltään voimakkaan ruskeasta oranssiin vaihteleva tuholaisetana on pystynyt näin nopeasti leviämään tänne pohjan perille asti.

Espanjansiruetanan biologiassa on useita piirteitä, joiden avulla se pärjää hyvin muihin etanalajeihin verrattuna. Syyt nopeaan leviämiseen ja populaatioiden sopeutumiseen ja kasvuun sekä toisaalta lajiin tehoavat torjuntakeinot löytyvät lajin biologiasta. Näyttää ilmeiseltä, että munat ja nuoret yksilöt selviävät Eteläsuomen leudoista talvista. Sukukypsät yksilöt menehtyvät syksyllä. Yksivuotisen lajin on myös pysyttävä aktiivisena hyvinkin erilaisissa ympäristöoloissa ehtiäkseen munimaan saman kesän aikana. Myöhäinen syksy ja aikainen kevät antavat etanalle lisäaikaa vahvistaa kantaansa. Espanjansiruetana pystyy suotuisissa olosuhteissa lisääntymään tehokkaasti. Keski-Euroopassa kosteana kesänä suuri osa yhden aikuisen munimista n. 400 munasta ehtii kehittyä sukukypsiksi, meillä kehittymiseen kuluu kaksi vuotta. Espanjansiruetana on kaksisukuinen, eli se pystyy hedelmöittämään itse itsensä. Tämän vuoksi kanta voi lähteä uudessa paikassa kasvuun jo yhdestä yksilöstä. Myöhemmin populaation kasvaessa yksilöt kuitenkin useimmiten hedelmöittävät toinen toisensa.