Munakokoelma

Eläinmuseon munakokoelma on noin lajimäärältään yksi maailman suurimmista. Vuoden 1990 lopussa siinä oli aineistoa 3182 lajista ja yli 5100 alalajista. Kolmasosa maailman noin 10 000:sta lintulajista on siis edustettuina. Kokoelmissa on runsaat 35 000 pesyettä.

Eläinmuseon munakokoelma kasvoi yli kaksinkertaiseksi, kun teollisuusneuvos, fil. tri Ragnar Kreuger lahjoitti maailmanlaajuiset aineistonsa Helsingin yliopistolle vuonna 1962. Tämä kokoelma - Museum Oologicum R. Kreuger - sijaitsee osoitteessa Kalastajatorpantie 10. Ns. "Munkkiniemen munamuseo", jossa on 55 % eläinmuseon kaikista munapesyeistä, ei ole avoinna yleisölle. Eläinmuseon muita munakokoelmia säilytetään päärakennuksen neljännessä kerroksessa osoitteessa Pohjoinen Rautatiekatu 13. Yleisönäyttelyssä on siellä esillä vain muutama munapesye, koska kuorien värit eivät pitkään kestä päivänvaloa haalistumatta.

Museum Oologicum R. Kreuger

Kreugerin kokoelma sai alkunsa, kun Ragnar Kreuger (1897-1997) alkoi 1910-luvulla kerätä munia, kuten silloisilla koulupojilla oli tapana. Jo vuonna 1917 hän osti kotimaisen yksityiskokoelman. Seuraavana vuonna hän osti niitä kolme lisää ja jatkoi keräilyä yli puolen vuosisataa. Kreuger hankki kokoelmia eri puolilta maailmaa - Argentiinasta, Venezuelasta ja muualta Etelä-Amerikasta sekä Länsi-Intiasta, Tiibetistä, Australiasta, Salomoninsaarilta, Gambiasta, Kultarannikolta, muualta Länsi-Afrikasta, Etelä-Afrikasta ja Euroopasta. Vielä kokoelman eläinmuseolle lahjoittamisen jälkeenkin, Kreuger jatkoi sen täydentämistä ostamalla ja vaihtamalla. Helsingin yliopiston munakokoelmien suuri laji- ja alalajimäärä johtuu lähinnä Kreugerin tavoitteesta saada aineistonsa taksonomisesti mahdollisimman täydelliseksi. Kaikki nykyisten lintujen lahkot ovat edustettuina.

Jo varhain Kreuger kiinnitti taiteilija ja preparaattori John Grönvallin (1895-1979) kokoelmansa hoitoon, sillä tämä oli eräs etevimmistä rikkinäisten munien korjaajista koko maailmassa. Työssä vaaditaan tarkkuutta ja tavatonta kärsivällisyyttä. Osin Kreugerin kautta Grönvallin maine levisi yhä laajemmalle kerääjien piirissä ja korjauspyyntöjä tulvi kaikista maanosista.

Sukupuuttoon kuolleet tai uhanalaiset lajit

BirdLife International julkaisi 1994 selvityksen kaikista maailmanlaajuisesti uhanalaisista lintulajeista. Ensimmäisissä 41 heimossa (kasuaareista ruokkeihin) niitä on yhteensä 302. Alustavan tarkistuksen perusteella mainituista lajeista on 71 edustettuina Kreugerin munakokoelmassa. Kokoelmissa esiintyvistä sukupuuttoon kuolleista lajeista on syytä erikseen mainita madagaskarinstrutsin Aepyornis titan (kuvassa etualalla) ja siivettömän ruokin Alca impennis munat. Kun tietoisuus monien lintulajien uhanalaistumisesta kasvoi, eläinmuseo lopetti kaiken vaihtokaupan yksityisten munankeräilijöiden kanssa. Eläinmuseo on noudattanut tätä käytäntöä 1970-luvun alusta alkaen.

Sukupuuttoon kuolleiden, uhanalaisten tai muuten hyvin harvinaisten lajien munia Kreugerin kokoelmassa.

Eläinmuseon muut munakokoelmat ovat kasvaneet, kun niihin on lahjoituksin ja ostamalla liitetty mm. seuraavat tärkeät yksityiskokoelmat, jotka koostuivat sekä itse kerätyistä että vaihtamalla tai ostamalla saaduista pesyeistä:

Viime aikoina on täydennyksiä otettu vastaan pelkästään lahjoituksina. Vuosina 1975-1995 Eläinmuseo sai 21 pientä yksityis- tai koulukokoelmaa eri puolilta maata sekä vielä vuonna 1998 Jarl Carpelanin (1897-1954) noin 1000 pesyettä käsittävän munakokoelman.

Munakokoelmat tutkimuksessa ja ympäristönseurannassa

Max Schönwetter aloitti vuonna 1960 käsikirjan "Handbuch der Oologie" julkaisemisen. Hänen kuoltuaan työtä jatkoi prof. Wilhelm Meise tuottaen 47 osaa vuosina 1960-1992. Teos käsittää 3666 sivua ja esittelee yksityiskohtaisesti kaikki lajit ja alalajit, joiden munat yleensä tunnetaan. Meisen mukaan lintujen alalajeja on 30 000-35 000 ja niistä vajaan 50 %:n munat kuvataan tässä käsikirjassa. Lukuisissa tapauksissa käsikirjan mitta-aineistot on saatu Kreugerin kokoelmasta, missä myös on otettu monet teoksen munia esittelevistä värikuvista.

Muna-aineistoja on myöhemmin hyödynnetty monella eri tavalla mm. lajien maantieteellistä muuntelua ja mikroevoluutiota tutkittaessa. Museokokoelmien pitkät aikasarjat ovat osoittautuneet arvokkaiksi selvitettäessä, milloin erilaiset ympäristömyrkyt alkoivat kertyä ravintoketjuihin. Vuonna 1967 havaittiin yhteys DDE:n, joka on DDT:n hajoamistuote, ja lintujen munankuoren ohenemisen välillä. Useiden petolintulajien kantoja on Suomessa vuosittain inventoitu 1970-luvun alusta alkaen ja samalla on järjestelmällisesti otettu talteen kuoriutumattomia munia ja munankuoren kappaleita. Kuoriutumattomien munien sisällöt on pakastettu eräänlaiseksi ympäristönäytepankiksi.