Siirry pääsisältöön. Siirry hakuun.

Pohjantikat radioseurannassa

Timo Pakkala ja tutkimusryhmä: Johanna Lakka, Toni Nurmi, Markus Piha, Jarmo Piiroinen ja Ville Vepsäläinen

Pohjantikan ympäristövaatimuksia talousmetsissä selvitetään vuonna 2005 radioseurannan avulla Luonnontieteellisen keskusmuseon ja UPM-Kymmenen yhteistutkimuksessa Evon alueella Hämeessä (kartta Evon sijainnista). Pohjantikkojen seuranta aloitettiin maaliskuun lopussa. 15.4. mennessä kolmella Harjulan metsätilan elinpiirillä on havaittu pohjantikkapari. Kunkin kolmen elinpirin, Tuhkurikuusenmäen, Sammalisenjärven ja Tuohikarpionharjun tapahtumia seurataan kevään ja kesän aikana. Sivustoa päivitetään noin viikon välein. Seuranta päättyi tämän vuoden pesimäkauden osalta 30.6.

Pohjantikka on eräs metsälinnustomme tiiviimmin metsään ja sen rakenteeseen sidoksissa olevia lajeja: se on enimmäkseen paikkalintu, kolopesijä ja käyttää ravintonaan kuolleista ja lahoavista puista löytyviä hyönteisiä. Pohjantikan kannankehitys on arvioitu Suomessa väheneväksi ja laji on uusimassa uhanalaisarvioinnissa luokiteltu silmälläpidettäväksi, mutta kattavaa tietoa kannanmuutoksista tai jälkeläistuotosta eri tyyppisissä metsäympäristöissä ei ole olemassa. Pohjantikan tapaa useimmiten varttuneista kuusivaltaisista metsistä, mutta se suosii myös muuntyyppisiä metsäympäristöjä, kuten metsäpalo- ja tuulenkaatoalueita, joissa on huonokuntoisia tai kuolleita puita. Lahopuun laatu ja määrä onkin eräs tärkeimmistä pohjantikan ympäristövaatimuksista. Säästämällä nykyistä enemmän lahoa tai huonokuntoista puuta talousmetsissä niistä voidaan saada pohjantikalle kelvollisia elinalueita. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on selvittää mahdollisimman tarkasti pohjantikan elinympäristön kokoa, tikkayksilöiden alueen käyttöä ja elinpiirien laatuvaatimuksia talousmetsissä. Tutkimus toteutetaan Luonnontieteellisen keskusmuseon ja UPM-Kymmenen yhteisenä hankkeena.