Lepakkoharrastus

Suomen lepakoista tiedetään varsin vähän. Näiden salaperäisten lentävien nisäkkäiden elintavat ovat tähän päivän asti pysyneet lepakkotutkijoiltakin salassa. Missä lepakot viettävät talvensa? Miten yleisiä tai harvinaisia ovat meillä tavatut lajit ovat?

Lepakkojen tunnistaminen lennosta on vaikeaa. Apuna käytetään yleensä lepakkotutkaa, eli yliäänitunnistinta, jolla voidaan kuunnella lepakkojen päästämiä kaikuluotausääniä. Tällaisia laitteita on maassamme useita kymmeniä. Edullisen tutkan eli detektorin voi hankkia noin 100 eurolla. Myynnissä on myös äänitteitä, joiden avulla voi oppia tunnistamaan eri lajit. Tavalliset kiikaritkin auttavat tarkkailussa.

Lepakoistamme yleisin on pohjanlepakko, jota tavataan Hangosta aina Norjan Ruijaan saakka. Aivan pohjoisimmassa Suomessa lepakot tosin ovat harvalukuisia. Harvinaisimpiin lajeihin taas kuuluu ripsisiippa, joka on tavattu vain muutamasta paikasta etelärannikolta. Yleissääntönä voidaan todeta, että suurin osa lajeista on keskittynyt eteläiseen Suomeen. Talven kylmyyteen ja kesän valoisuuteen on sopeutunut vain pieni joukko Euroopan vajaasta 40 lajista.

Tietoa lepakoiden horrospaikoista Suomessa kaivataan kipeästi. Havaintoja talvehtivista lepakoista tehdään kuitenkin harvoin. Tutkijat ja harrastajat ovat varta vasten etsineet lepakoiden horrospaikkoja. Suojelun kannalta olisi tärkeää, että parhaat talvehtimispaikat tunnettaisiin ja lepakkojen talvinen rauha voitaisiin taata.

Ilmoittaessasi havainnon tai lähettäessäsi kuolleen lepakon muista kertoa mahdollisimman tarkka havaintoaika ja -paikka, havaintoväline, lepakoiden määrä, lajit ja havainnoitsijan yhteystiedot.

Lepakkohavaintoja voi ilmoittaa:

• Lepakkotieteellisen yhdistyksen havaintosivut
• Hatikka-Havaintopäiväkirja (Luonnontieteellinen keskusmuseo)

Torsten Stjernberg
Luonnontieteellinen keskusmuseo,
PL 17
00014 Helsingin Yliopisto
Sähköposti:

Jotkut lepakkolajit viihtyvät ihmisten rakentamissa ympäristöissä. Tämä helpottaa harrastusta, koska ullakoilla elävät lepakot on helpompi löytää kuin puun koloissa piileksivät yhdyskunnat. Toisaalta ihmisen seurassa eläminen on myös riski – ihmiset kun eivät aina suhtaudu harmittomiin alivuokralaisiinsa suopeasti. Lisääntymiskolonioiden tahallinen häiritseminen on kuitenkin kiellettyä.

Kirjallisuutta

Suomeksi

• Lappalainen, Markku 2002: Lepakot - salaperäiset nahkasiivet. Tammi.
• Linnut-lehdessä 4/1995: "Lepakot harrastukseksi - Nyt voit myös kuunnella niitä" -artikkelissa Johnny de Jong, Juhani Lokki ja Torsten Stjernberg kuvaavat eri lajien ääniä ja tyypillistä käyttäytymistä.
• Olli Haukkovaara on kirjoittanut jutun "Suomen lepakoiden määrittäminen lennosta ilman yliääni-ilmaisinta". Artikkeli on julkaistu Suomen biologian seuran Vanamon lehdessä Luonnon Tutkija 1/1999.
• Kinnunen, H. & Tidenberg, E.M: , Holopainen, J. & Pakkala, T. 1998: Lepakot Helsingin kaupungin kartalle. – Luonnon Tutkija 102: 54-56.
• Kinnunen, H. 1998: Lepakot – Maailman Eläimet. Nisäkkäät 1: s. 118-137, Weilin & Göös.
• Juhani Lokki 1997: Lepakot - Suomen luonto. Nisäkkäät s:70-79, Weilin & Göös

Englanniksi

• John Altringham 1996: Bats. Biology and behaviour. Oxford University Press, Robert W. Howard: Auritus. A Natural History of the Brown Long-eared Bat. William Sessions Ltd.
• R. E. Stebbings 1995: The conservation of European bats. Christopher Helm, London
• Wilfried Schober and Eckard Grimmberger 1997: THE BATS OF EUROPE & NORTH AMERICA
• Susan M. Swift 1998: LONG-EARED BATS
• Don E. Wilson 1997: BATS IN QUESTION
• Ronald M. Nowak 1994: WALKER'S BATS OF THE WORLD