Siirry pääsisältöön. Siirry hakuun.

Suomen lepakot

Mitä ihmeen nahkahiiriä?

Lepakot ovat eläinkunnan ainoat lentävät nisäkkäät. Päivisin ilmatilaa hallitsevat linnut, mutta yöllä hyönteisiä jahtaavat lepakot. Tärkein aisti hämärässä on kuulo. Lepakot ovat kehittyneet vuosimiljoonien aikana kaikuluotaamaan ympäristöään. Ne päästävät korkeita äänipulsseja saadakseen selville mitä ilmatilassa on. Äänen törmättyä esteeseen se palaa takaisin lepakon luo. Äänimaailma ohjaa lepakoiden elämää niiden viilettäessä pihoilla ja puutarhoissa, järvien rannoissa ja kaupungeissa. Joskus lepakoihin voi törmätä myös maan kamaralla. Tällöin ne ovat usein vahingoittuneita tai sairaita. Näihin eläimiin ei pidä koskea, sillä lepakkojen taudit voivat tarttua myös ihmisiin. Jos lepakko puree ihmistä on syytä kääntyä välittömästi lääkärin puoleen. Sama ohje koskee kaikkia luonnonvaraisia nisäkkäitämme.

Karaistuneet siipiveikot

Suomessa tavataan vain harvoja lepakkolajeja. Euroopassa esiintyvistä vajaasta 40 lajista vain 13 on havaittu Suomessa. Näistä ainakin kuusi lisääntyy kylmässä ja pohjoisessa maassamme. Lepakoilta vaaditaankin erityistä kestävyyttä Pohjolan oloissa olosuhteissa. Talvet ovat kylmiä ja pitkiä, kesät puolestaan valoisia pimeässä viihtyville eläimille. Erityisesti pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) herättää kunnioitusta. Se elää pohjoisempana kuin mikään muu maailman noin tuhannesta lepakkolajista.

Suomessa tavatut lepakkolajit

Yleiset:

  • Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii)
  • Vesisiippa (Myotis daubentonii)
  • Viiksisiippa (Myotis mystacinus)
  • Isoviiksisiippa (Myotis brandtii)
  • Korvayökkö (Plecotus auritus)

Harvalukuiset:

  • Kimolepakko (Vespertilio murinus)
  • Isolepakko (Nyctalus noctula)
  • Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii)
  • Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus)
  • Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus)
  • Ripsisiippa (Myotis nattereri)
  • Lampisiippa (Myotis dasycneme)
  • Etelänlepakko (Eptesicus serotinus)