Lepakon vuosi

Elämää lastentarhoissa

Kesän koittaessa naaraslepakot kerääntyvät yhteen. Ne synnyttävät juhannuksen tienoilla pääsääntöisesti yhden poikasen. Kaksosraskaudet ovat harvinaisia. Lisääntymisyhdyskunta on suojaisessa paikassa: isohkossa puun kolossa, hylätyssä rakennuksessa tai jopa asuintalon ullakolla. Pian synnytyksen jälkeen emojen on jätettävä poikasensa yöksi lastentarhaan, toisten poikasten joukkoon. Naaraiden on saalistettava paljon hyönteisiä pystyäkseen imettämään ainokaisiaan. Nuoret nousevat omille siivilleen muutaman viikon ikäisinä ja itsenäistyvät viimeistään kahden kuukauden kuluttua syntymästään. Elo- syyskuussa lepakoilla on kiire lihoa talvikuntoon. Parhaiten selviävät aikaisin syntyneet lepakot, joiden kolonia on hyvien metsästysmaiden läheisyydessä.

Kriittinen talvehtiminen

Syksyn tullen lepakoiden täytyy löytää hyvä talvehtimispaikka. Edellisvuonna sopivaksi havaittu paikka kelpaa monille lepakoille seuraavanakin vuonna. Niinpä perunakellarin uumenissa roikkuva nahkamytty voi olla vuodesta toiseen sama yksilö. Parhaimmillaan lepakko voi elää jopa 15-20 vuoden ikäiseksi. Hyviä talvehtimispiiloja ovat paikat, joissa lämpötila pysyy muutaman asteen nollan yläpuolella ja kosteutta on riittävästi. Vetoiset tilat eivät lepakoille kelpaa, mutta pienelläkin rasvakerroksella voi sinnitellä talven halki, jos olosuhteet ovat sopivat. Vaara uhkaa kuitenkin, jos horrostavaa lepakkoa häiritään. Ruumiinlämmön kohottaminen normaalilämpöön polttaa rasvaa kymmeniä kertoja nopeammin kuin hidastuneet elintoiminnot. Rasvavaraston ehtyminen ennen kesää johtaa lepakon kuolemaan.