Kaniini tuli kaupunkiin

Hieman historiaa

Foinikialaiset löysivät kaniinin 1000 eaa purjehtiessaan Välimerellä ja saapuessaan Iberian niemimaalle. Siellä eli pienikokoisia luonnonvaraisia kaniineja. Nykyisen Espanjan ja Portugalin aluetta pidetäänkin kaniinin alkukotina.

Kaniinit olivat hyvää riistaa ja niitä siirreltiin vähitellen Välimeren saarille. Rooman valtakunnassa kaniineja kasvatettiin jo ravinnoksi erityisissä lepariumeissa. Ranskaan kaniininkasvatus levisi 400-luvulle tultaessa ja myöhemmin keskiajalla luostareissa pidettiin kaniineja. Katolinen kirkko nimittäin rinnasti kaniinin poikaset kalaruokaan, joka oli sallittua myös paaston aikana.

Nykyään kaniinin levinneisyys kattaa läntisen Euroopan ja suuren osan valtamerten saarista. Uudisasukkaat veivät kaniinin mukanaan Australiaan ja Uuteen Seelantiin, joissa kaniinia nykyään pidetään pahana tuhoeläimenä.

Miten se tänne tuli?

Suomessa on pidetty kaniineja lähinnä lemmikkeinä, mutta niitä on myös kasvatettu ravinnoksi. Kuulemma sota-aikaan tämä nopeasti lisääntyvä herkullinen otus oli suosittua syötävää.

Kaniineja on päässyt ilmeisesti luontoon jatkuvasti, mutta aiemmin kaupunginvaltausta yrittäneet kaniiniporukat ovat hävinneet muutamassa vuodessa. Vasta 1990-luvun alkupuolella Helsingin Arabianrantaan asettunut kaniinikanta onnistui yrityksessään. Juuri tästä ryhmästä onkin saanut alkunsa citykaniinien voittokulku. Myös kaupunkilaiset ovat osallistuneet kaniinikannan kasvatukseen hylkäämällä lemmikkejään puistoihin.

Kaniinikanta kasvaa

Päivi Leikas selvitti Helsingin yliopistolle tekemässään pro gradu -työssä kaniinien leviämistä pääkaupunkiseudulla. Tutkimus osoittaa, että kaniinipopulaatio lisääntyi aluksi hitaasti. Viime vuosina se on alkanut kuitenkin levittäytyä hyvin nopeasti.

Nopeasti lisääntyvä kaniinikanta aiheuttaa huomattavia taloudellisia vahinkoja kaupungin puistoissa ja tieteellisiä menetyksiä yliopiston kasvitieteellisissä puutarhoissa Kaisaniemessä ja Kumpulassa.

Kaniinien runsastuminen kaupungissa lienee vaikuttanut myös petojen yleistymiseen. Suuri yleisö on saanut seurata niin Bubi-huuhkajan elämää kuin tehdä ketuista havaintoja kivikaupungissakin. Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa kettu kasvatti jopa poikasensa kaniiniravinnolla ja Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on nähty kärpän jahtaavan kaniinin poikasia.

Kaniinit ovat syöneet kaupungin kassaan satojen tuhansien eurojen loven, kun puita ja pensaita joudutaan uusimaan ja kuolleita poistamaan kaniinien jäljiltä. Kaniiniverkkoa on pystytetty sekä kaupungin puistoihin että yliopiston kasvitieteellisiin puutarhoihin kilometrikaupalla.

Metsäjänikseen ja rusakkoon verrattuna kaniini on kaikkiruokaisempi. Tälle röyhkeälle suursyömärille kelpaavat lähes kaikki kasvit, sekä ruohomaiset että puuvartiset. Kaluttuaan pensaiden alaosat ja juuret niiden on nähty kipuavan napsimaan ylempiä oksia.

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa selvitetään tällä hetkellä citykaniinien lisääntymisbiologiaa. Hankkeessa tutkitaan Euroopan pohjoisimman pysyvän kaniinipopulaation sopeutumista maamme olosuhteisiin.