Lepakoiden tutkimus- ja rengastustoiminta

Lepakoita on tutkittu Suomessa varsin vähän, ja niinpä monet niiden perusbiologiaan liittyvät kysymykset tunnetaan huonosti. Uusia tutkimushankkeita on käynnissä muutamissa yliopistoissa ja harrastajien määräkin on kasvanut ilahduttavasti.

Lepakoiden eliniästä, paikkauskollisuudesta ja liikkeistä saadaan tietoa esimerkiksi rengastuksen avulla. Lepakoita voidaan rengastaa vain tutkimusprojekteissa, jos muuta menetelmää tutkimusongelman ratkaisemiseksi ei ole. Rengastamista varten tarvitaan erillinen lupa. Lupaan edellytettäviä rengastustenttejä järjestetään tarvittaessa Eläinmuseolla.

Voit ilmoittaa kiinnostuksesi osallistua tenttiin oheisella lomakkeella. Ilmoittautuneille toimitetaan tarkemmat tiedot tentistä. Linnuista poiketen lepakoille kiinnitetään rengas käsivarteen. Kuvassa korvayökkö. Kuva: Eeva-Maria Kyheröinen

Lepakkotutkimusta läntisellä Uudellamaalla

Museon lepakkotutkimuksessa on selvitetty lepakoiden paikkauskollisuutta ja yksilöiden muodostamien ryhmien ja yhdyskuntien vakautta rengastamalla. Tutkimusalue sijaitsee läntisellä Uudellamaalla, Espoon, Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon kunnissa. Suurin osa tutkituista yksilöistä on käyttänyt päiväpiilonaan sahanjauhon ja betonin seoksesta tehtyjä lepakonpönttöjä, joita on tutkimusalueella kuutisenkymmentä.

Lepakoiden käyttämiä ruokailualueita tutkitaan radiolähetinten avulla. Siuntiolaisia korvayökköjä on varustettu puolisen grammaa painavilla, kirurgisella liimalla eläinten selkään kiinnitettävillä lähettimillä. Lähettimen paino ei suositusten mukaan saa ylittää 5 % lepakon massasta. Pysyäkseen saalistuslennollaan olevan lepakon perässä tutkijan täytyy liikkua vikkelästi kesäyössä. Lepakot lentävät lähes koko pimeän ajan, mutta levähtävät toisinaan yön aikana esimerkiksi suuren puun suojissa ennen kuin jatkavat matkaansa.

Lähinnä lyhyistä lentomatkoistaan tunnetut korvayököt osoittautuivat varsin sitkeiksi. Yksikään tutkituista yksilöistä ei kelpuuttanut saalistusympäristökseen päiväpiilon viereistä hautausmaa-aluetta, vaan lepakot viilettivät jokivarteen tai kalliometsien kätköihin. Matkaa päiväpiilolta saalistusalueelle kertyi parhaimmillaan pari kilometriä.

Lisätietolomake