LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Eläimiä ja kasveja rahoissa ja mitaleissa

Eläimiä ja kasveja metallirahoissa, seteleissä ja mitaleissa eri puolilta maailmaa runsaan 2500 vuoden ajalta. Suomen Numismaattisen Yhdistyksen 90-vuotisnäyttely Luonnontieteellisessä museossa 15.6.–31.7.2004.

Suomen Numismaattinen Yhdistys 1914–2004

Vuonna 1914 perustettu Suomen Numismaattinen Yhdistys (SNY) on alallaan maamme vanhin. Sen jäsenmäärä on kuluneiden 90 vuoden aikana kasvanut alun 23 jäsenestä runsaaseen 1500:aan, mikä tekee siitä pohjoismaiden suurimman numismaattisen yhdistyksen. Jäsenkuntaan kuuluu sekä kaiken ikäisiä keräilijöitä että alan tutkijoita eri puolilta Suomea ja myös Suomen rajojen ulkopuolelta.

Tavoitteekseen SNY on asettanut yhdistää rahojen ja mitalien sekä muiden numismatiikan alaan kuuluvien esineiden ja ilmiöiden tutkijoita ja keräilijöitä. Lisäksi yhdistyksen tavoitteena on edistää numismaattista tiedettä, harrastustoimintaa ja Suomen mitalitaidetta.

Suuri jäsenmäärä antaa mahdollisuudet monipuoliseen toimintaan. SNY järjestää mm. esitelmätilaisuuksia ja näyttelyitä, harjoittaa julkaisutoimintaa ja valmistuttaa mitaleja ja jetoneita ansioituneista henkilöistä ja huomattavista tapahtumista. Yhdistyksen piirissä toimii myös eri alueille, kuten esimerkiksi seteleihin ja antiikin rahoihin, keskittyneitä kerhoja. Lisäksi yhdistys järjestää jäsenilleen monipuolisia ja korkeatasoisia numismaattisia huutokauppoja. Yhdistyksellä on oma kerhohuoneisto Helsingissä Unioninkadulla.

Julkaisutoiminnan tärkein osa tänä päivänä on yhdistyksen oma lehti, Numismaattinen Aikakauslehti, joka on nykymuotoisena ilmestynyt neljä kertaa vuodessa 1990-luvun alkupuolelta asti. Lehden erikoisnumerona yhdistys on julkaissut myös lähes joka vuosi Keräilijän oppaan, jossa rahojen keräilyyn liittyvien perustietojen ohella keskeisenä sisältönä on täydellinen luettelo Suomen metalli- ja setelirahoista arviohintoineen. Näiden säännöllisesti ilmestyvien julkaisujen ohella SNY on ajoittain julkaissut erillisiä numismatiikkaan liittyviä kirjoja, joista uusin, monipuolinen artikkelikokoelma Rahojen parissa, on ilmestynyt juhlistamaan yhdistyksen 90-vuotista taivalta.

Lisätietoja Suomen Numismaattisen Yhdistyksen toiminnasta löytyy yhdistyksen kotisivuilta osoitteesta www.snynumis.fi.

Näyttelyn rakenne

Esittelemme näyttelyssämme vain hyvin pienen otoksen tunnetuista kohteista. Monien suurten ja kiinnostavien kulttuurien rahoja ei ole otettu mukana. Metallirahojen osalta esimerkkimme ovat länsimaisen kulttuurin keskuksesta, Välimeren ympäristöstä ja Euroopasta yleensä. Esiteltävien nykyaikaisten setelien maantieteellinen vaihtelu on suurempi, niissä heijastuu luonnon monimuotoisuuden keskittyminen trooppisiin maihin. Eläinaiheita on valittu mukaan paljon enemmän kuin kasviaiheita. Erikoisesti Antiikin rahoissa eläinaiheet olivat kasviaiheita yleisempiä.

Olemme valinneet kaksi erityistä aihetta tarkemmin esitettäväksi: leijonan ja kotkan. Antiikin maailman uskonnoissa niillä oli suuri merkitys ja ne ovat hallitsevia eläinaiheita metallirahoissa vielä tänäkin päivänä. Leijonaa ja kotkaa esitellään kahdessa vitriinissä.

Ennen leimattujen rahojen käyttöönottoa ns. primitiivisiä maksuvälineitä käytettiin yleisesti. Tällaisia olivat mm. korut, vaatteet, nahat ja monet eläin- ja kasvikunnan tuotteet. Erityisen kuuluisia olivat kotilot ja niiden eri materiaaleista valmistetut kopiot. Kaurikotiloita käytettiin ensin koruina ja sitten "maailman ensimmäisenä yhtenäisenä rahana". Yleisimmin käytetty laji oli Cyprea moneta, jolla on olkamaiset sivukyhmyt kuoressa. Cyprea annulus - laji on tasaisemman soikea ja sillä on keltainen tai oranssinen rengaskuvio. Molempien kaurien esiintymisalue on laaja, ulot-tuen Afrikan itärannikolta Tyynellemerelle.

Kaureja on käytetty koruina tuhansia vuosia. Niistä valmistettuja korvakoruja on löytynyt Suomestakin. Näyttelyssä esitellään Intiassa 1940-tehty kaulakoru, jossa kaksi yksilöä C. annulus -lajia sekä malesialainen rannekoru, jossa on seitsemän kappaletta C. annulusta ja yksi C. moneta.

Kiinassa kaureista valmistettiin jäljitelmiä primitiivi-rahoiksi mm. luusta, jadesta sekä pronssista. Pronssikauria jotkut pitävät maailman ensimmäisenä metallirahana. Sen käyttö ajoittuu vuosiin 1500 - 1100 eKr. Kiinan eteläisessä Chu-valtiossa valettiin pronssisia kaurijäljitelmiä n. 700 - 221 eKr. Ne jaetaan ulkonäkönsä perusteella kahteen ryhmään: ns. muurahaisrahat ja ns. nenärahat. Kaikki nämä kohteet ovat esillä näyttelyssämme.

Eräät muinaiset rahat olivat kaikkialla hyväksyttyjä maksuvälineitä todella pitkiä ajanjaksoja. Aeginan kilpikonnat, Ateenan pöllöt ja Alekanteri Suuren käyttöön ottamat leijonapäähineistä Herkulesta esittävät hopearahat olivat kaikki aikansa "dollareita" - vieläpä satojen vuosien ajan!

Näitä rahoja, samoin kuin eräitä kasviaiheita, esitellään kahdessa vitriinissä.

Mitalit kuuluvat kunniamerkkien tavoin numismatiikan piiriin. Huolimatta Suomen mitalitaiteen jatkuvasta menestyksestä maailmalla mitalit ovat suurelle osaa yleisöä melko tuntemattomia esineitä. Maamme eturivin taitelijat ovat luoneet laajan ja hienon mitalitaiteen, johon soisi useammankin suomalaisen tutustuvan. Näyttelymme mitalit esittävät luonnontieteiden parissa työskennelleitä ihmisiä, niin soveltavan kuin perustutkimuksenkin alalta. Useat heistä ovat työskennelleet tämän rakennuksen tiloissa. Esillä oleva kokoelma on pieni, mutta painava.

Viidessä vitriinissä esitellään nykyaikaisten rahojen kirjoa.

Antiikin rahojen nimiä ei läheskään aina tunneta ja tunnetutkin nimet kuulostavat nykyään vierailta: esim. tetradrakma, drakma, stater, denaari, antoninianus, semis. Oikealta nimeltään tuntemattomiksi jääneitä kuparisekoiterahoja kutsutaan lyhenteellä AE, johon liittyy jokin numero, vaikkapa 2, 23 tms. Pienet numerot (2-5) viittaavat tietyllä tavalla koon mukaan luokiteltuihin rahoihin, suuret (18-48) taasen suoraan rahan halkaisijaan millimetreissä.

Vanhojen rahojen kohdalla olevaan karttaan on merkitty rahan lyöntipaikka. Monien kaupunkien nimi on vaihtunut vuosituhansien kuluessa, toiset ovat taasen hävinneet. Rooma on, kuten tiedämme, ikuinen ja entisellä paikallaan.

Joissakin harvoissa tapauksissa lyöntipaikan nykyinen sijaintimaa on kerrottu suluissa. Rooman valtakunnan itäinen keskus Antiokia sijaitsi nykyistä paljon suuremmassa Syyriassa, tällä hetkellä se on Turkin alueella.

Leijona

Leijona on härän ohella ensimmäinen rahoihin kuvattu eläin. Se on edelleen keskeinen kuva-aihe metallirahoissa, joskin usein tyyliteltynä, heraldisena kuvana.

Antiikin rahojen leijona oli Aasian leijona, nykyaikana äärimmäisen uhanalainen leijonan alalaji, tieteelliseltä nimeltään Panthera leo ssp. persica. Historiallisena aikana sen levinnäisyys kattoi suuren osan pohjoista Afrikkaa, Lähi-Idän, Turkin ja eteläisen osa Balkanin niemimaata sekä alueet Turkista Intiaan. Nykyään Aasian leijonia on luonnonvaraisena vain hyvin pienellä suojelualueella Intiassa, yhteensä ehkä 300 yksilöä.

Aasialainen leijona on ulkoisesti hyvin samankaltainen kuin afrikkalainen alalaji. Parhaiten sen tunnistaa silmiinpistävästä pitkittäispoimusta vatsassa. Tämä tuntomerkki näkyy erinomaisesti myös näytteillä olevissa Antiikin rahoissa!

Voimiensa, liekehtivänkeltaisen värinsä ja tuiman katseensa siivittämänä leijonan asema Antiikin tarustoissa oli vahva. Se oli toisaalta Apollo-jumalan, toisaalta auringon symboli ja keskeinen kulttieläin monissa kulttuureissa Egyptiä, Persiaa ja Balkanin niemimaata myöden. Myyttisellä leijonalla oli läheinen yhteys härkään, merkittävimpään uhrieläimeen ja tätä kautta uskonnollisiin ennustuksiin.

Leijonanmetsästys oli kuninkaallinen harrastus, jossa apuna käytettiin valtakunnasta riippuen koiria, hevosia ja joskus norsuja. Makedonian kuninkaan Aleksanteri Suuren kerrotaan ihastelleen persialaisten leijonien metsästystä kaikkein kiinnostavimpana urheiluna. Useat Rooman keisarit esiintyivät mielellään leijonanmetsästäjinä, mutta todellisuudessa he eivät kamppailleet petojen kanssa itse. Gladiaattoritaisteluihin ja muihin sirkushuveihin roomalaiset kuljettuvat Aasian leijonia etenkin Pohjois-Afrikasta. Ensimmäiset kirjalliset tiedot leijonien tuottamisesta Roomaan ovat vuodelta 185 eKr. Säilyneiden asiakirjojen mukaan keisarit hankkivat säännöllisesti sadoittain eläimiä, jotka sitten surmattiin "taisteluissa" yleisön edessä.

Leijonan myyttinen asema näkyy rahoissa tänäkin päivänä. Ne maat, joiden alueella leijona esiintyy, kuvaavat sitä mielellään nykyrahoissaan. Euroopan kuningashuoneet ja monet maailman tasavallat ovat omaksuneet vaakunan, jossa leijona tai useampi symboloi kyseisen kansakunnan voimaa. Usein leijona on myös kilvenkantajana vaakunoissa.

Tsekin tasavallan metallirahojen leijona kuvaa hyvin rahojen kuvakielen kestävyyttä - se on hyvin samantyyppinen kuin 600 vuotta aiemmin lyöty böömiläinen vastine.

Näyttelyssämme on esimerkkejä Aasian leijonasta Antiikin rahoissa, Aasian leijonaan perustuvasta heraldisesta leijonasta keskiajan ja nykyajan metallirahoissa sekä Afrikan leijonasta seteleissä.

Afrikan leijonan voi nähdä Luonnontieteellisen museon kolmannessa kerroksessa.

Kotka

Kotka oli leijonan tavoin tärkeä mytologinen hahmo Antiikin kultturissa. Päinvastoin kuin leijonan, kotkan kuva ei perustunut vain yhteen tiettyyn lajiin. Antiikin "kotkan" esikuvina ovat olleet ainakin maakotka (Aquila chrysaetos), keisarikotka (Aquila heliaca), arokotka (Aquila rapax), käärmekotka (Circaetus gallicus), vuorikotka (Hieraetus fasciatus) ja jopa partakorppikotka (Gypaetus barbatus) - ei kuitenkaan hanhikorppikotka (Gyps fulvus). Ei ole siis ihme, ettei muinaisiin rahoihin kuvattuja kotkia pysty määrittämään kuvan perusteella!

Kotkaa pidettiin Antiikin maailmassa lintujen kuninkaana. Sillä oli merkittävä arvo ennustuksissa kautta alueen etruskien Italiasta faaraoiden Egyptiin. Usean lintulajin käyttö "ennustuskotkana" oli varmaan mitä kätevin järjestely ennustajalle - tekihän se joustavan tulevaisuuden tulkinnan helpommaksi.

Hellenistisissä kulttuureissa kotka oli Zeus-jumalan symboli. Suuret petolinnut pesivät usein korkeillakin vuorilla ja niiden ylväs kaartelu pesimäpiirin alueella aurinkoisina päivinä on silmiinpistävä näky. On helppo ymmärtää, että ne ihmisten mielessä sopivat hyvin pääjumalan lähettiläiksi ja urkkijoiksi.

Rooman tasavallan kenraali Gaius Marius loi kotkastandardin armeijan legioonien tunnukseksi noin 100 eKr. Seipään päähän kiinnitetty kilpi kuvasi kotkaa siivet hiukan levällään, kynsissään ukkosennuoli. Kotka näin kuvattuna oli ollut voiton symboli jo hellenistisellä ajalla. Roomalaisilla oli tapana soveltaen omaksua muilta ottamiaan vertauskuvia. Jatkossa voiton merkiksi valittiinkin kotka, joka piti laakeriseppelettä joko nokassaan tai kynsissään tai molemmissa.

Kotka liittettiin myös Rooman keisarien ja heidän perheenjäsentensä kuolemaan. Myös tämä tapa oli omaksuttu aikaisemmilta kreikkalaiselta kulttuurilta. Kotkan katsottiin symboloivan keisarin muuttumista jumalaiseksi olioksi kuoleman yhteydessä. Keisarien ja heidän läheistensä kuoleman muistoksi lyötiin rahoja, joiden takasivulla tapahtumaa symboloiva kotka esitettiin siivet hiukan avattuna, valmiina lentoonlähtöön. Kehäkirjoituksena oli yleensä sana "CONSECRATIO", joka viittaa siihen, että kuollut ihminen siirtyi nyt jumalien seuraan. Ensimmäinen tällainen keisarikunnan aikainen raha lyötiin Trajanuksen siskon Marcianan kuoleman johdosta vuonna 114.

Kaksipäinen kotka on Suomeenkin liittyvä muunnos kotka-aiheesta. Vanhimillaan se esiintyi mongolien lyöttämissä rahoissa 1400-luvulla. Venäjän symboliksi kaksipäisen kotkan otti jonkin verran myöhemmin Iivana III. Venäjän rahoihin se ilmestyi kuitenkin vasta Pietari Suuren aikana. Niin mongolien kuin venäläistenkin oletetaan lainanneen tunnuksen Bysantista. Kaksipäisen kotkan ajatellaan symboloivan valtaa länteen ja itään yhtä aikaa.

Autonomisen Suomen rahan etusivun tunnuksena oli Venäjän kruunattu kaksipäinen kotka, joka piti kynsissään Suomen leijonavaakunaa. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen kruunu ja muut keisarilliset tunnukset poistettiin Suomen rahoista 1917 - Venäjällä tällaisia tunnuksettomia metallirahoja ei ehditty ensinkään lyödä. Neuvostoliiton synnyttyä ja Suomen itsenäistyttyä kaksipäinen kotka heraldisena aiheena rahassa näytti tulleensa tiensä päähän. Näin ei kuitenkaa käynyt. Venäjä otti sen uudelleen vaakunaksi 1993 ja tämä vahvistettiin virallisesti duumassa 2000.

Venäläisissä rahoissa kaksipäinen kotka alkoi esiintyä jo aiemmin 1990-luvulla, mutta kuten 1917 Suomessa, ilman kruunua.

Kotka esiintyy rahoissa myös keskiajasta nykypäivään, yleensä tyyliteltynä heraldisena kuvana ja usein vaakunan osana. Nykyaikana sen kuvassa yhdistyvät Antiikin perintönä symbolinen merkitys ja uuden ajan perintönä kansalliset tunnukset tai legendat. Meksikon rahoissa esiintyvä, käärmettä syövä kotka pohjaa osin vanhaan intiaanitaruun. Sen mukaan lintu näytti, mihin muinainen pääkaupunki Tenochtitlan piti perustaa. Kyseinen "kotkalaji" on haukkoihin kuuluva karakara (Caracara cheriway).

Yhdysvaltojen vaakunalinnuksi 1792 valittu "kotka" on taasen valkopäämerikotka (Haliaetus leucocephalus), Suomessa esiintyvän merikotkan läheinen sukulainen.

Näyttelyssämme on esimerkkejä Antiikin ja nykyajan kotkista metallirahoissa. Ainoastaan kaikkein uusimmissa rahoissa lintu on kuvattu niin realistisesti, että sen voi lintujen tuntijakin tunnistaa.

Luettelo näytteillä olleista seteleistä

1. BRASILIA, 5 cruzeiro, JÄTTILÄISLUMME (Victoria regia)

2. SRI LANKA, 5 rupiee, PERHONEN (Kallima philarchus) ja GEKKO (Gymnodactylus yakhuna)
3. SRI LANKA, 2 rupiee, PERHONEN (Chetosia nietneri) ja SKINKKI (Dasia haliana), molemmat istuvat Murraya cleniei kasvilla

4. COOKINSAARET, 3 dollar, VALKOHAI (Carcharodon carcharias)
5. SRI LANKA, 2 rupee, PUNAPÄÄBARBI (Puntius nigrofasciatus)

6. INDONESIA, 2500 rupiah, LEGUAANI
7. INDONESIA, 50 rupiah, DELTAKROKOTIILI (Crocodylus porosus)

8. ECUADOR, 5000 sucre, GALAPAGOSINMERIMETSO (Phalcrocorax harrisi), -GALAPAGOSINPINGVIINI (Spheniscus mendiculus) ja JÄTTILÄISKILPIKONNA (Geochelone elephantopus).
9. BRASILIA, 10000 cruzeiro, KÄÄRME (Polemon sp.) nielemässä toista käärmettä

10. SURINAM, 2.5 gulden, VIHREÄ IGUAANI (Iguana iguana)
11. LIETTUA, 1 talona, SISILISKOJA

12. GAMBIA, 10 dalasi, PYHÄIIBIS (Threskiornis aethiopicus)
13. KOLUMBIA, 5 peso, ANDIENKONDORI (Vultur gryphus)

14. UGANDA, 100 shiling, KRUUNUKURKI (Balearica sp.)
15. TRINIDAD & TOBAGO, 10 dollar, SINIKURKKUSAKU (Aburria pipile)

16. SAMBIA, 10 kwacha, KILJUMERIKOTKA (Haliaetus vocifer)
17. SAMBIA, 10 kwacha, KILJUMERIKOTKA (Haliaetus vocifer)
18. ARABIEMIRAATIT, 10 dirham, MUUTTOHAUKKA (Falco peregrinus)

19. LIETTUA, 1 talona, TÖYHTÖHYYPPÄ (Vanellus vanellus)
20. BULGARIA, 500 leva, AROHARMAALOKKI (Larus cachinnans)
21. SINGAPORE, 1 dollar, MUSTANISKATIIRA (Sterna sumatrana)

22. KANADA, 5 dollar, SEPELKALASTAJA (Ceryle alcyon)
23. TRINIDAD & TOBAGO, 5 dollar, SINIPÄÄMOMOTTI (Momotus momota).
24. SURINAM, 5 gulden, TUKAANI ()

25. INDONESIA, 10 rupiah, KAKADU
26. BANGLADESH, 2 taka, HARAKKARASTAS (Copsychus saularis)

27. BRASILIA, 1 real, KOLIBRI
28. JAMAIKA, 2 dollar, KOLIBRI

29. GUATEMALA, 1 quetzal, MAYAKETSAALI (Pharomachrus mocinno)
30. RUOTSI, 5 krona, METSO (Tetrao urogallus)
31. SINGAPORE, 5 dollar, PUNAPERÄBULBULI (Pycnonotus cafer)

32. KANADA, 2 dollar, PUNARINTARASTAS (Turdus migratorius)
33. UUSI SEELANTI, 2 dollar, METSÄVILISTÄJÄ (Acanthisitta chloris)

34. TANSKA, 20 krona, VARPUNEN (Passer domesticus)
35. SUOMI, 100 markka, LAULUJOUTSEN (Cygnus cygnus)

36. SAMBIA, 10000 kwacha, AFRIKANPIIKKISIKA (Hystrix africaeaustralis)

37. VALKOVENÄJÄ, 100 rubl, VISENTTI (Bison bonasus)
38. VALKOVENÄJÄ, 25 rubl, HIRVI (Alces alces)
39. NEPAL, 5 rupee, JAKKI (Bos grunniens)

40. VIETNAM, 200 dong, HIRVIELÄIMIÄ
41. BANGLADESH, 1 taka, HIRVIELÄIN
42. NEPAL, 50 rupee, MOUNTAIN GOAT

43. ANGOLA, 10000 kwanza, SAPELIANTILOOPPI (Oryx dammah)
44. ANGOLA, 20 escudo, GASELLI

45. KESKI-AFRIKKA, 100 franc, BIODIVERSITEETTI
46. MADAGASKAR, 5000 franc, BIODIVERSITEETTI
47. MADAGASKAR, 2500 franc, BIODIVERSITEETTI

48. VALKOVENÄJÄ, 50 rubl, ORAVA (Sciurus vulgaris)
49. VALKOVENÄJÄ, 1 rubl, RUSAKKO (Lepus europeus)
50. VALKOVENÄJÄ, 3 rubl, MAJAVA (Castor fiber)

51. UGANDA, 500 shiling, AFRIKANNORSU (Loxodonta africana)
52. ETELÄ-AFRIKKA, 20 rand, AFRIKANNORSU (Loxodonta africana)
53. VIETNAM, 1000 dong, AFRIKANNORSU (Loxodonta africana)

54. KIINA, 1 chiao, KAKSIKYTTYRÄINEN KAMELI (Camelus ferus)
55. SOMALIA, 25 piaster, DROMEDAARI (Camelus dromedarius)
56. DJIBUTI, 50 franc, DROMEDAARI (Camelus dromedarius)

57. IRAK, 24 dinar, HEVONEN (Equus caballus), ns. arabialainen
58. VIETNAM, 50 dong, HEVONEN (Equus caballus)
59. RUANDA, 100 franc, SEEPRA (Equus burchellii)

60. ANGOLA, 500000 kwanza, LEVEÄHUULISARVIKUONO (Ceratotherium simum)
61. NEPAL, 100 rupee, NEPALIN SARVIKUONO (Rhinoceros unicornis)
62. INDONESIA, 100 rupiah, JAAVAN SARVIKUONO (Rhinoceros sondaicus)

63. LIETTUA, 100 talona, SAUKKO (Lutra lutra)
64. VALKOVENÄJÄ, 50 rubl, KARHU (Ursus arctos)
65. LIETTUA, 500 talona, SUSI (Canis lupus)

66. LIETTUA, 25 talona, ILVES (Lynx lynx)
67. NEPAL, 2 rupee, LEOPARDI (Panthera pardus)
68. VIETNAM, 500 dang, TIIKERI (Panthera tigris)

69. SAMBIA, 5000 kwacha, LEIJONA (Panthera leo)
70. UGANDA, 20 shilling, LEIJONA (Panthera leo), AFRIKANMARABU (Leptoptilos crumeniferus), AFRIKKALAINEN NORSU, SEEPRA, ANTILOOPPI
71. ETELÄ-AFRIKKA, 50 rand, LEIJONA (Panthera leo)

72 INDONESIA, 500 rupiah, ORANGUTANG (Pongo pygmaeus)
73. ZAIRE, 50000 zaire, LÄNSIAFRIKANGORILLA (Gorilla gorilla)

74. MADAGASKAR, 500 franc, KALASTUS
75. ISLANTI, 100 krona, LAMPAIDENHOITO
76. ETELÄ-AFRIKKA, 1 rand, MAATALOUS

77. KENIA, 5 shilling, MAIDONTUOTANTO
78. BURMA, 5 kyat, HÄRKÄ (Bos taurus)
79. SOMALIA, 50 shilin, KAFFERIPUHVELI (Syncerus caffer)

80. KAMPUTSEA, 100 riel, VESIPUHVELI (Bubalus bubalis)
81. KAMPUTSEA, 500 riel, VESIPUHVELI (Bubalus bubalis)

82. BELGIA, 50 franc, HEVONEN (Equus caballus), ns.belgialainen.
83. BOLIVIA, 4 real, KOIRA (Canis domesticus), spanieli.

84. SAKSA (1923), 20 miljoonaa markkaa, hyperinflaatioraha, Saksan vaakunakotka
85. RUOTSI, 20 krona. SATUKUVITUS, Nils Holgersson lentää kesyhanhella Selma Lagerlöfin kertomuksessa. Lintu on MERIHANHEN (Anser anser) valkoinen muoto - ei LUMIHANHI (Anser caerulescens), kuten usein esitetään – huomaa kokovalkoiset siivet.

Teksti: Jyrki Muona
Sivun vastuuhenkilö: 
Hasse Hyvärinen
7.3.2014