LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kasvi- ja sienitieteelliset kokoelmat

Kokoelmien juuret ulottuvat Turun Akatemiaan, minne Elias Tillandz perusti vuonna 1678 kasvitieteellisen puutarhan. Herbaarion (kasvimuseon) perustamisvuotena puolestaan pidetään vuotta 1751. Turun Akatemian kasvikokoelmat tuhoutuivat lähes kokonaan Turun palossa 1827. Joitakin näytteitä  säästyi palolta, ja niitä on eri teitä päätynyt kasvimuseon kokoelmiin, joiden vanhimmat näytteet ovat 1600- ja 1700-luvulta.


Puutarhojen kokoelmat

Kasvitieteellisen puutarhan kahdessa erillisessä puutarhassa (Kaisaniemi ja Kumpula) on kasveja lähes kaikkialta maailmasta. Yhteensä kokoelmissa on 7050 eri alkuperää olevaa kasvia 4230 taksonista (lajista, rodusta tai viljelylajikkeesta) puita, pensaita ja monivuotisia perennoja sekä kaksi- ja joitakin yksivuotisia kasveja. Kasvitieteellisen puutarhan tehtäviä ovat:

  1. Elävien kasvien kokoelman ylläpito tutkimuksen ja opetuksen tarpeisiin
  2. Kansainvälinen siemenvaihto tieteellisiä tarkoituksia varten
  3. Kasvitieteellinen tutkimus ja opetus
  4. Kasveihin liittyvä neuvonta ja valistus
  5. Suomen kasvitieteellisten puutarhojen toiminnan koordinointi

Puutarhan toiminnan perusta on tieteellinen kasvikokoelma. Kokoelman tieteellisyys tarkoittaa, että kasvit ovat alkuperältään tunnettuja ja niin dokumentoituja, että ne ovat mahdollisimman arvokkaita tutkimukselle, opetukselle ja valistukselle.


Herbaariokokoelmat

Nykyään Luonnontieteellisen keskusmuseon herbaarioissa on noin 3,3 miljoonaa kasvi- ja sieninäytettä. Viime aikoina kokoelmien kasvu on ollut keskimäärin 20 000 näytettä vuodessa. Kasvu muodostuu lahjoituksista, oman henkilökunnan tutkimusaineistoista ja muista kasvimuseoista vaihdetusta näytteistä. Museon kansainvälinen herbaariotunnus on H.

Kokoelmia käytetään taksonomian ja systematiikan tutkimiseen sekä lajiston levinneisyysselvityksiin. Lisäksi niitä käytetään kasvien muuntelun tutkimisessa, esiintymien ajallisessa seurannassa sekä vertailumateriaalina uusia näytteitä määritettäessä. Kokoelmiin voidaan myös dokumentoida tutkimusaineistoja, jotka palvelevat tulevia tutkimustarpeita.

Kasvitieteen yksikössä on tutkimuksen kannalta merkittäviä vanhoja kokoelmia ja runsaasti tyyppinäytteitä erityisesti sammalista ja jäkälistä. Kasvikokoelmia käyttävät sekä koti- että ulkomaiset tutkijat. Kasvimuseosta lähetetään vuosittain noin 150 lainaerää (4100 näytettä), lähes kaikki ulkomaille; suunnilleen sama määrä lainoja (keskimäärin 2400 näytettä) saadaan ulkomailta. Herbaariossa vierailee jatkuvasti ulkomaisia tutkijoita, ja talon omat tutkijat tekevät tutkimusvierailuja vastaaviin ulkomaisiin laitoksiin. Tutkimus- ja opetusyhteistyö on erityisen kiinteää Helsingin yliopiston biotieteiden laitoksen kanssa.

Kasvitieteen yksikössä on myös laaja, lähinnä Suomen ja Luoteis-Venäjän käsittävä kasvistollinen arkisto ja huomattava valokuva-arkisto. Kasvitieteen yksikön kirjasto on sangen edustava ja sisältää muun muassa runsaasti vanhaa, etenkin kasvien nimistötutkimukselle tärkeää kirjallisuutta, kuten lähes koko Carl von Linnén tuotannon. Museon vanhin kirja on Tabernaemontanuksen lääkekasvikirja vuodelta 1588.

Kasvimuseo pitää yllä laajaa, valtakunnallista kasvitietokantaa kotimaan ja lähialueiden putkilokasveista. Tietokannan pohjalta julkaistaan verkkokäyttöistä Suomen Kasviatlasta. Lisäksi kasvimuseossa toimitetaan Euroopan putkilokasvien levinneisyyskartastoa Atlas Florae Europaeae sekä julkaistaan kasviharrastajille tarkoitettua Lutukka-lehteä ja tieteellisempää Norrlinia-monografiasarjaa. Henkilökunta osallistuu aktiivisesti alansa tieteellisten seurojen toimintaan ja tieteen popularisointiin sekä antaa asiantuntijalausuntoja ja avustaa viranomaisia ja yleisöä kasvi- ja sieninäytteiden määrityksessä. Yleisölle tarkoitettuja näyttelyitä kasvimuseon tiloissa ei ole.


Putkilokasvikokoelmat

Putkilokasvikokoelmissa on noin 1,8 miljoonaa näytettä eri puolilta maapalloa, ja ne ovat kansainvälisestikin merkittävät.

Varhaisempien kokoelmien tuhouduttua Turun palossa  prof. C. R. Sahlbergiltä ostettiin vuonna 1828 hänen 5000 näytteen herbaarionsa. Fennoskandiset kokoelmat karttuivat huomattavasti, kun Societas pro Fauna et Flora Fennican herbaario siirtyi yliopiston omistukseen 1850-luvulla. Suomalaissyntyisen Krimillä työskennelleen C. Stevenin vuonna 1860 lahjoittamat 60 000 putkilokasvinäytettä muodostivat yleismaailmallisten kokoelmien perustan. Kokoelmat sisältävät useita tuhansia tyyppinäytteitä, joihin lajin kuvaus perustuu.

Putkilokasvikokoelmat ovat karttuneet 2000-luvulla  vuosittain noin 7000 näytteellä. Kokoelmat karttuvat henkilökunnan keräyksistä, vaihtotoiminnalla ja lahjoituksin. Erittäin merkittäviä ovat englantilaiselta saniaistutkijalta C. Fraser-Jenkinsiltä hankitut näytteet Afrikasta, Keski-Amerikasta ja etenkin Nepalista.

Putkilokasvikokoelmat jakautuvat kahteen keskenään suunnilleen samansuuruiseen kokonaisuuteen, fennoskandisiin (Herbarium fennoscandicum) ja yleiskokoelmiin (Herbarium generale). Fennoskandiset kokoelmat käsittävät Suomen lisäksi Itä-Fennoskandian luonnonmaantieteellisen alueen Luoteis-Venäjällä sekä muut Pohjoismaat Norjalle kuuluvat arktiset saaret mukaanluettuina. Yleiskokoelmissa ovat näytteet muualta maailmasta sekä kaikki viljelykasvinäytteet. Fennoskandisten kokoelmien painopiste on Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Herbarium Generale sisältää huomattavia kokoelmia muun muassa Virosta, Makaronesiasta, Välimeren alueelta, Lähi-Idästä, Turkista, Kaukasiasta, Keski-Aasiasta, Japanista, Kanadasta sekä Tulimaasta ja Patagoniasta.

Fennoskandiset kokoelmat ovat kokonaisuudessaan kasvitieteellisen puutarhan alueella Kaisaniemessä, mutta Herbarium Generalen sanikkais- ja 2-sirkkaisnäytteet (n. 0,5 milj. näytettä) on toistaiseksi sijoitettu yliopiston hallintorakennuksen maanalaisiin tiloihin.

Kokoelman vastuuhenkilö: yli-intendentti Henry Väre


Itiökasvikokoelmat

Itiökasvikokoelmissa on noin 640 000 sammal- ja 22 000 levänäytettä. Merkittävimmät kokoelmat ovat V. F. Brotheruksen ja S. O. Lindbergin sammalherbaariot.

  • V. F. Brotheruksen sammalherbaario (H-BR): noin 83 300 näytettä ympäri maapalloa Euroopan ulkopuolelta (Euroopan näytteet sisältyvät Herbarium generaleen), tuhansia tyyppinäytteitä ja edustajat noin 15 500 lehtisammallajista. V. F. Brotheruksen kokoelma on hänen itsensä luomassa systemaattisessa järjestyksessä, joten kokoelmien hallinta vaatii vuosien kokemuksen.
  • S. O. Lindbergin sammalherbaario (H-SOL): noin 48 000 näytettä maailmanlaajuisesti, satoja tyyppinäytteitä ja edustajia 5000 maksa- ja lehtisammallajista.
  • Yleiskokoelmat (Herbarium generale) ja itäfennoskandiset kokoelmat (Herbarium Fennoscandiae orientalis): noin 510 000 näytettä maailmanlaajuisesti; erityisen hyvin ovat edustettuina Argentiina, Australia, Chile, Japani, Kanada, Kiina, Länsi-Eurooppa, Papua Uusi Guinea, Skandinavia, Siperia, Taiwan, Tansania ja U.S.A.

Kokoelmien käyttöä hankaloittaa se, että niiden näytetietoja ei ole kokonaan saatettu tietokantaan. Brotheruksen ja Lindbergin näytteet on numeroitu, ja numerointi ja kunnostus on käynnissä yleiskokoelman ja itäfennoskandisten kokoelmien osalta.

Kansainvälinen arvo

Helsingin sammalkokoelmat ovat näytteiden edustavuuden ja merkittävyyden kannalta ehdotonta kansainvälistä kärkeä. Kokoelmat mahdollistavat minkä tahansa maailman alueen tutkimisen. Niitä pidetään erityisen arvokkaina monien Euroopan ulkopuolisten aineistojensa ja tyyppinäytteidensä vuoksi. Kokoelmat muodostavat erinomaisen pohjan erityisesti taksonomiselle ja floristiselle tutkimukselle. Sammalten maailmanlaajuisen tutkimuksen perinne on jatkunut Helsingissä jo yli 100 vuotta.

Sammaltiimin tiloissa kokoelmia käyttää jatkuvasti 10 tutkijaa ja opiskelijaa ja noin 15 ulkomaista vierailijaa vuosittain. Monet ulkomaalaiset työskentelevät museon tiloissa lähes jatkuvasti. Tutkijoiden, vierailijoiden ja opiskelijoiden panos muun muassa näytteiden nimeämisessä on huomattava.

Kartunta

Kokoelmat karttuvat keskimäärin 2000 näytteellä vuosittain. Suurin osa sammalkartunnasta koostuu ulkomaisista aineistoista, joko suomalaisten suorittamista keruista ulkomailla tai vaihtotoiminnasta ulkomaisten herbaarioiden kanssa. Nykyisistä sammalkokoelmien kartuttajista huomattavin on Timo Koponen. Suomalaisista sammaltutkijoista myös Harald Lindberg, Risto Tuomikoski, Hans Buch, Antero Vaarama, Heikki Roivainen ja Mauno Kotilainen ovat kartuttaneet Helsingin sammalkokoelmia. Noin 100 000 edesmenneiden ja nykyisten tutkijoiden taltioimaa näytettä on kokoelmien ulkopuolella odottamassa tutkimista ja liittämistä kokoelmiin.

Lainat

Näytteiden laina- ja vaihtotoiminta ulko- ja kotimaisille tutkijoille on vilkasta. Suomalaisille tulevat lainat ovat myös suurimmaksi osaksi ulkomaista alkuperää, mikä kertoo tutkimuksen kansainvälisyydestä. Tulevien lainojen määrää pienentää usein lainatarpeen pienuus omien kattavien kokoelmien vuoksi. Suurin osa ulkomaille lähteneistä lainoista on peräisin Brotheruksen ja Lindbergin erikoiskokoelmista, ulkomaisten eli yleiskokoelmien näytteistä ja Timo Koposen Papua Uuden Guinean kokoelmista. Poikkeuksena on levälainaustoiminta, jossa lähteneet levät ovat lähes kokonaan kotimaisia. Ulkomaille lähetetty sammalvaihtoaineisto on koostunut suurimmaksi osaksi Timo Koposen keräämistä Papua Uuden Guinean ja Kiinan aineistoista ja 1990-luvulla myös S. O. Lindbergin jäämistön työstämisestä eksikkaatiksi eli valikoiduksi ja luetteloiduksi vaihtonäytesarjaksi. Tulevaisuudessa Kiinan aineiston osuus tulee jatkuvasti kasvamaan.

Kirjallisuutta
  • Piippo, S. 1996: The past, present and some future aspects of the Finnish bryology. - State of Nordic bryology today and tomorrow. Abstracts and shorter communications from a meeting in Trondheim December 1995. NTNU Vitensk. Mus. Rapp. Bot. Ser. 1996-4: 6-14.

Kokoelman vastuuhenkilö: yli-intendentti Soili Stenroos


Sienikokoelmat

Kasvimuseon sienikokoelmat ovat sekä näytemäärän suhteen että tieteellisesti Suomen merkittävimmät. Kansainvälisestikin ne kuuluvat maailman huippukokoelmiin, ja niiden arvoa lisää korvaamattoman arvokkaat erityiskokoelmat.

Sienikokoelmat käsittävät noin 880 000 näytettä, joista noin puolet on jäkäliä. Valtaosa näytteistä on sijoitettu Itä-Fennoskandian kokoelmiin (Herbarium Fennoscandiae orientalis) eli ne on kerätty Suomesta ja lähialueilta Venäjän Karjalasta, Kuolan niemimaalta ja Leningradin alueen länsiosista. Ulkomaisissa kokoelmissa (Fungi externi, Lichenes externi) on näytteitä kaikkialta muualta maailmasta. Pohjoismaiden lisäksi kokoelmissa on erityisen runsaita näyteaineistoja muun muassa Kanadasta (jäkäliä, kääväkkäitä), Tulimaasta ja Patagoniasta (jäkäliä, mikrosieniä), Koillis-Kiinasta (kääpiä) sekä Itä-Afrikasta (ruoaksi käytettyjä helttasieniä sekä limasieniä). Kokoelmat jakautuvat edelleen systemaattisiin ryhmiin, esimerkiksi kotelosienet, helttasienet, nokisienet, ruostesienet, kääväkkäät, kupusienet, vaillinaissienet. Jäkälät – tutkimusperinteistä ja käytännön syistä johtuen – ovat omana kokoelmanaan.

Sieniherbaario. Kuva: Luomus/Saara Velmala.

Erillisinä säilytetään Erik Achariuksen ja William Nylanderin tieteellisesti merkittäviä kokoelmia. P. A. Karstenin arvokkaat sieninäytteet on järjestetty sienikokoelmaan ja Karstenin tyyppinäytteet on luetteloitu tietokantaan. Muita merkittäviä kokoelmia ovat J. I. Liron ja Aarre Rauhalan mikrosienikokoelmat sekä Aino Henssenin, Veli Räsäsen, Matti Laurilan ja Gösta Långin jäkäläkokoelmat.

Kokoelmat ovat viime aikoina karttuneet noin 10 000 näytteellä vuosittain. Oman henkilökunnan ja vastaavan ainelaitoksen yhteistyökumppanien lisäksi näytteitä lahjoittavat lukuisat harrastajat, ja merkittävä osa saadaan vastaavien ulkomaisten laitosten kanssa solmittujen vaihtosuhteiden avulla. Samaten kokoelmiin talletetaan uhanalaisuusselvityksissä kertyvää todistenäyteaineistoa.

Sienikokoelmat palvelevat oman yliopistomme tutkijoiden ohella sienitieteilijöitä ympäri maailman. Kokoelmista lainataan vuosittain noin 80 näyte-erää, jotka sisältävät yhteensä noin 1 500 näytettä. Ulkomaalaisia tutkijoita kokoelmissa vierailee vuosittain kymmeniä.

Kokoelmien näyteaineistot ovat jatkuvasti tärkeää tutkimus- ja vertailumateriaalia, sillä taksonomisten kysymysten selvittelyissä tuntomerkkien sanalliset kuvaukset eivät aina ole riittävän yksityiskohtaisia, ja uusia tutkimusmenetelmiä kehittyy jatkuvasti. Näytteet ovat myös keskeisiä dokumentteja lajien levinneisyyskarttoja tehtäessä: yleensä vain näytteeseen perustuvaa tietoa pidetään luotettavana, koska vanhat määritykset osoittautuvat usein epäluotettaviksi ja lajirajaukset saattavat muuttua, kun havainnoidaan uusia tuntomerkkejä.

Lue myös sienikokoelmien, erityisesti tyyppinäytteiden, digitoimisesta.

Kokoelman vastuuhenkilö: yli-intendentti Soili Stenroos

Tärkeitä sienikokoelmia

Herbarium Erik Acharius (H-ACH) on erilliskokoelma, johon kuuluu noin 5 500 jäkälänäytettä. Sen on koonnut ruotsalainen jäkälätutkija Erik Acharius (1757–1819) Vadstenassa, ja se ostettiin Ruotsista vuonna 1834. Acharius oli lääkäri ja Carl von Linnén oppilas, joka tunnetaan maailman ”jäkälätieteen isänä”. Kokoelma on yliopiston arvokkaimpia. Se sisältää satoja jäkälälajien tyyppinäytteitä, muun muassa Achariuksen pääteoksessa ”Lichenographia Universalis” kuvatuista lukuisista uusista lajeista. Kokoelman näytteitä ei yleensä lähetetä lainaksi, mutta vierailijat voivat tutkia ja valokuvata materiaalia. Näytteet ovat enimmäkseen peräisin Ruotsista, mutta niitä on paljon myös muista maista, jopa Pohjois-Amerikasta ja Afrikasta.

Herbarium William Nylander (H-NYL) on toinen merkittävä kokoelma jota säilytetään erillisenä. Se käsittää noin 52 000 ympäri maailmaa kerättyä jäkälänäytettä (mukana myös muita sieniä). Sekin sisältää runsaasti tyyppinäytteitä, sillä sen kokoaja William Nylander (1822–1899)  kuvasi noin 3 000 uutta jäkälää ja sai paljon näytteitä kollegoiltaan. Nylanderkin oli alun perin lääkäri, mutta tutki myös hyönteisiä ja kasveja sekä etenkin jäkäliä. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston (silloin Keisarillinen Aleksanterin yliopisto) ensimmäiseksi kasvitieteen professoriksi vuonna 1857, mutta hän erosi vuonna 1863 ja muutti Pariisiin, jossa hän jatkoi vapaana tutkijana. Nylanderin jäkälätieteellisiä artikkeleita on yli 300.

Herbarium P. A. Karsten ei ole erillinen kokoelma, vaan näytteet on liitetty muihin kokoelmiin, mutta niissä on leima ”Herb. Karsten”. Ne edustavat kaikkia sieniryhmiä helttasienistä mikrosieniin. Petter Adolf Karsten (1834–1917), "Suomen sienitieteen isä”, ja sienimikroskopian edelläkävijä, on yksi merkittävimmistä sienitieteilijöistä. Hän suoritti elämäntyönsä Tammelassa ja antoi tutkimuksen rinnalla opetusta kasvitieteen lehtorina Mustialan Maatalousinstituutissa (nyk. Hämeen ammattikorkeakoulu). Karsten osallistui yhteen retkikuntaan Kuolan niemimaalle ja keräili sieninäytteitä Lounais-Hämeen lisäksi Turun, Vaasan ja Helsingin ympäristössä. Lisäksi hänen kokoelmissaan on paljon muiden sienitieteilijöiden näytteitä mm. Ruotsista, Siperiasta, Saksasta, Ranskasta ja Brasiliasta. Suuri osa Karstenin kuvaamista lajeista on edelleenkin hyväksyttyjä.

Herbarium Aino Henssen on vasta 2011 Helsinkiin saapunut kokoelma, jossa on yli 30 000 näytettä lukuisista maista, enimmäkseen jäkäliä. Sen on enimmäkseen henkilökohtaisesti kerännyt Saksan Marburgin yliopiston professori Aino Henssen (1925–2011), joka lahjoitti kokoelmansa Helsingin yliopistolle. Osa näytteistä on Suomesta, koska hänen äitinsä oli suomalainen ja hän vieraili usein Suomessa. Kokoelma on erittäin merkittävä, koska Henssen julkaisi perustavia tutkimuksia monista jäkäläryhmistä, etenkin niiden anatomiasta ja ontogeniasta. Kokoelmaan liittyy laaja kuva- ja preparaattikokoelma. Kokoelman laajuuden vuoksi sitä on ehditty järjestää vain pieneltä osalta.

 

Sivun vastuuhenkilö: 
Marko Hyvärinen
7.10.2017