LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Lahopuiden rupijäkälät ja 300 rupijäkälää -määrityskirja

Hankkeessa yhdistyvät kahden tutkimusryhmän toisiaan tukevat tavoitteet: lahopuiden rupijäkälälajiston ja elinympäristövaatimusten selvittäminen sekä määritysteos 300 Suomessa esiintyvästä rupijäkälälajista.

Lahopuiden rupijäkälät

Lahopuun merkittävä hupeneminen on yksi yleisimmistä Suomen metsälajien uhanalaisuuden syistä. Lahopuiden jäkälälajistoa ja lajien tarkkoja elinympäristövaatimuksia on kuitenkin tutkittu vain vähän. Vanhojen metsien jäkälien ympäristövaatimuksia ja ekologiaa käsittelevät tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä makrojäkäliin näiden helpomman tunnistettavuuden vuoksi. Suurin osa ainoastaan lahopuulla kasvavista jäkälistä on kuitenkin ekologialtaan, taksonomialtaan ja levinneisyydeltään huonosti tunnettuja, suvullisesti lisääntyviä rupijäkäliä.

 

 

Tervaleppäluhdissa kasvavat muun muassa PUTTE-lajit Micarea micrococca ja Micarea byssacea. © Annina Launis

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hankkeen tavoitteena on selvittää lahopuiden rupijäkälälajistoa, lajien taksonomiaa ja elinympäristövaatimuksia. Hankkeessa selvitetään erityisesti elinympäristön kuten puulajin, lahoasteen ja sijainnin merkitystä lajistolle. Lisäksi vertaillaan onko talousmetsien ja luonnontilaisten metsien lahopuiden lajirunsaudessa ja lajikoostumuksessa eroja. Hankkeen päätutkija väittelee aiheesta tohtoriksi.

300 rupijäkälää -määrityskirja

Rupijäkäläteos on luonteva jatko-osa vasta valmistuneelle laajalle Suomen jäkäläoppaalle (Stenroos ym. 2011), jossa esiteltiin 481 jäkälätaksonia, mutta mukaan mahtui vain muutamia yleisimpiä rupijäkäliä. Suomen tunnetuista noin 1600 jäkälälajista noin 1100 on rupimaisia, ja niistä suurin osa tunnetaan erittäin puutteellisesti. Myöskään suomenkielistä määrityskirjallisuutta ei ole saatavilla. Rupijäkälät ovat erittäin yleisiä ja runsaita Suomessa; niitä kasvaa lähes jokaisella elävällä ja kuolleella puulla, sekä paljaalla kivellä ja paljaalla maalla. Uhanalaisten rupijäkälien suojelua ja seurantaa vaikeuttaa puutteellinen tietämys niiden kasvupaikoista ja levinneisyydestä, mutta myös monet taksonomiset ongelmat vaikeuttavat luotettavien havaintojen tekoa.

Hankkeen yksi tärkeimmistä tavoitteista on siirtää tietoa tutkimusyhteisöstä harrastajakuntaan ja sitä kautta lisätä jäkäläharrastusta sekä luontotietämystä yleensä. Teos palvelee laajasti myös ammattilaisia. Suomenkielistä, kunnolla kuvitettua rupijäkäläopasta tarvitsevat muun muassa suojelualueiden ja vanhojen metsien luonnon inventoijat, metsäntutkijat sekä ilmansaastumisen vaikutusten kartoittajat ja ilmastonmuutoksen tutkijat. Opas on suunnattu myös biologian opiskelijoille ja opettajille; se toimii hyvänä pohjana esimerkiksi lajintuntemuskursseilla.

 

 

 

 

 

 

 

         

Karttajäkäliin kuuluva Rhizocarpon grande kiven pinnalla. © Veli Haikonen

 

Komean keltainen, kiven pinnalla kasvava karttajäkälä Rhizocarpon lecanorinum. © Veli Haikonen

 

 

 

 

Hankkeessa on mukana Suomen rupijäkälätutkimuksen johtavat osaajat ja ammattilaiset. Eräitä epäselviä lajiryhmiä selvitetään DNA-analyysein, mikä edesauttaa Suomen jäkälälajiston selvittämistä yleisestikin. Samalla edistetään tiedon siirtymistä senioritutkijoilta nuoremmille ja vahvistetaan näin Suomen erinomaisen jäkälätutkimusperinteen jatkuvuutta.

Lisätietoja

Leena Myllys, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto, puh. 09 19124458, leena.myllys(at)helsinkil.fi

Soili Stenroos, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto, puh. 09 19124443, soili.stenroos(at)helsinki.fi

Sivun vastuuhenkilö: 
Soili Stenroos ja Leena Myllys
10.2.2014