LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Lepakkoharrastus

Lepakkoharrastus sopii erityisesti yökyöpeleille, jotka pitävät kesäöiden omintakeisesta tunnelmasta. Ultraääni-ilmaisimen eli lepakkodetektorin hankkiminen avaa uuden öisen äänimaiseman ja mahdollistaa hiljaisilta vaikuttavien lentäjien elämän tarkemman seuraamisen. Harrastajien keräämät havainnot lepakoiden liikkeistä ovat arvokkaita, ja detektoriretkillä voikin kartuttaa tietämystä maamme lajien esiintymisestä.

Aloita lepakkoharrastus

Lepakkojen tunnistaminen lennosta on vaikeaa. Apuna käytetään yleensä detektoriksi kutsuttua lepakkotutkaa eli yliäänitunnistinta, jolla voidaan kuunnella lepakoiden päästämiä kaikuluotausääniä. Tällaisia laitteita on maassamme useita kymmeniä. Edullisen tutkan eli detektorin voi hankkia noin 100 eurolla. Suomessa detektoreita myyvät BatHouse (www.bathouse.fi) ja Luontoselvitys Metsänen (www.metsanen.com).

Myynnissä on myös äänitteitä, joiden avulla voi oppia tunnistamaan eri lajit. Tavalliset kiikaritkin auttavat tarkkailussa.

Suomen talven kylmyyteen ja kesän valoisuuteen on sopeutunut vain pieni joukko Euroopan ja sen lähialueiden 52 lepakkolajista. Lepakoistamme yleisin on pohjanlepakko, jota tavataan Hangosta aina Norjan Ruijaan saakka. Aivan pohjoisimmassa Suomessa lepakot ovat harvalukuisia.Yleissääntönä voidaan todeta, että suurin osa lajeista on keskittynyt eteläiseen Suomeen.

Jotkut lepakkolajit viihtyvät ihmisten rakentamissa ympäristöissä. Tämä helpottaa harrastusta, koska ullakoilla elävät lepakot on helpompi löytää kuin puun koloissa piileksivät yhdyskunnat. Toisaalta ihmisen seurassa eläminen on myös riski – ihmiset kun eivät aina suhtaudu harmittomiin alivuokralaisiinsa suopeasti.

Talvipuuhaa lepakoiden ystävälle

Harrastusta voi jatkaa myös talvikaudella lepakoiden horrostamispaikkoja etsien tai kesän äänitallenteita määrittäen. Kesäisiin havaintomäärin nähden talvehtimispaikkoja tunnetaan niukasti. Niitä voi etsiä luolista, kellareista ja bunkkereista, kunhan muistaa olla häiritsemättä talvehtivia lepakoita!

Tietoa lepakoiden horrospaikoista Suomessa kaivataan kipeästi, mutta havaintoja talvehtivista lepakoista saadaan kuitenkin vain harvoin. Tutkijat ja harrastajat ovat varta vasten etsineet lepakoiden horrospaikkoja. Suojelun kannalta olisi tärkeää, että parhaat talvehtimispaikat tunnettaisiin ja lepakkojen talvinen rauha voitaisiin taata.

Talvella ehtii myös nikkaroida lepakonpönttöjä, jotka kannattaa kevään tullen kiinnittää rakennusten seinille tai puunrunkoon sopivan aukealle ja auringon lämmittämälle paikalle. Pöntöt toimivat lepakoiden päiväpiiloina, kuten puunkolot, siltojen raot ja erilaiset rakennuksetkin. Merkkinä asukkaista löytyy pitkulaisia papanoita. Katso ohjeet lepakonpöntön rakentamiseen täältä.

Lepakkohavaintoja voi ilmoittaa:

Eeva-Maria Kyheröinen
Projektitutkija
Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
PL 17
00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Ilmoittaessasi havainnon tai lähettäessäsi kuolleen lepakon muista kertoa mahdollisimman tarkka havaintoaika ja -paikka, havaintoväline, lepakoiden määrä, lajit (mikäli tiedossa) ja havainnoitsijan yhteystiedot.

Lisätietoa lepakkoharrastuksesta Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen sivuilla:

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry

 

Lepakkokirjallisuutta – myös harrastaja voi löytää kiinnostavaa luettavaa!

Altringham, J.D. (2011): Bats: From Evolution to Conservation. – Oxford University Press. 324 s.

Dietz, C., Nill, D. & Von Helversen, O. (2009): Bats of Britain, Europe and Northwest Africa. – A & C Black Publishers Ltd. 400 s.

Gunnell, G.F. & Simmons, N.B. (2012): Evolutionary History of Bats – Fossils, Molecules and Morphology. – Cambridge University Press (Sarja: Cambridge Studies in Morphology and Molecules: New Paradigms in Evolutionary Biology). 560 s.

Kunz, T.H. & Fenton, M.B. (toim.) (2006): Bat Ecology. – University of Chicago Press. 779 s.

Kunz, T.H. & Parsons, S. (2009): Ecological and Behavioral Methods for the Study of Bats. – John Hopkins University Press. 901 s.

Kunz, T.H., Zubaid, A. & McCracken, G.F. (toim.) (2006): Functional and Evolutionary Ecology of Bats. – Oxford University Press Inc. 358 s.

Lacki, M.J., Hayes, J.P. & Kurta, A. (2007): Bats in Forest: Conservation and Management. – John Hopkins University Press. 352 s.

Lappalainen, M.( 2003): Lepakot - salaperäiset nahkasiivet. – Tammi. 207 s.

Mitchell-Jones, A.J. & McLeish, A.P. (toim.) (2004): 3rd Edition Bat Workers' Manual. – Pelagic Publishing. 178 s.

Neuweiler, G. (2000): Biology of Bats. – Oxford University Press Inc. 320 s.

Nowak, R.M. (1994): Walker’s Bat of the World. – John Hopkins University Press. 287 s.

Russ, J. (2012): British Bat Calls: A Guide to Species Identification. – Pelagic Publishing. 192 s.

Tuttle, M.D., Kiser, M. & Kiser, S. (2005): The Bat House Builder's Handbook. – Bat Conservation International. 34 s.

Sivun vastuuhenkilö: 
Eeva-Maria Kyheröinen
4.4.2016