LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Lintujen rengastus

 

Rengastustilastoja ja -tuloksia

 

Tutkimusprojekteja

 


Miksi lintuja rengastetaan?

Rengastus on tärkeä apuväline muutontutkimuksessa: sen avulla saadaan tietoa eri lintulajien muuttoreiteistä, niiden käyttämistä levähdys- ja talvehtimisalueista sekä muuttonopeuksista. Muutontutkimuksen lisäksi rengastus on korvaamaton tutkimusmenetelmä monilla muilla lintutieteen osa-alueilla. Rengastuksen avulla saadaan tietoa mm. lintujen iästä, kuolevuudesta ja kuolinsyistä, synnyinpaikka-, kotipaikka- ja puolisouskollisuudesta, vuosittaisista kannanmuutoksista,yksilöiden elinaikaisesta jälkeläistuotosta ja eri ominaisuuksien periytyvyydestä, lintuparven sosiaalisesta arvojärjestyksestä sekä yksilön elinpiirin laajuudesta ja hyväksikäytöstä. Rengastuksen tuottama tieto edistää myös lintujen suojelua.

Monet tutkimuskysymykset, joita ratkottaessa rengastuksen tuottamaa aineistoa käytetään hyväksi, kuuluvat perustutkimuksen, lähinnä populaatioekologian, evoluutiotutkimuksen tai etologian piiriin; rengastus on ollut monen väitöskirjan syntymisen edellytys. Myös sovellettu tutkimus tarvitsee rengastusta työvälineenään. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa käytetään runsaasti valtion varoja riistalintujen rengastukseen, koska näin saadaan aineistoa, jonka perusteella voidaan arvioida metsästyksen vaikutusta riistalintukantoihin ja optimoida vuotuinen "sadonkorjuu".

Eräs itse rengastustapahtuman uusimpia käyttömuotoja on ympäristövalistus. Ainakin muutamilla USA:n, Ruotsin ja Liettuan lintuasemilla järjestetään suurelle yleisölle tilaisuuksia päästä seuraamaan rengastusta ja annetaan samalla rautaisannos tietoa luonnon-ja ympäristönsuojelusta. Saatujen kokemusten mukaan luonnonsuojelun sanoma tulee paljon helpommin ymmärretyksi, kun kuulijat saatetaan välittömään kosketukseen suojeltavien kanssa.Rengastuksen historia

Tieteellisen rengastustoiminnan katsotaan saaneen alkunsa vuonna 1899, jolloin tanskalainen lehtori Hans Christian Mortensen teki menestyksellisen rengastuskokeensa: hän merkitsi satoja kottaraisia alumiinirenkailla ja sai niistä löytöilmoituksia ulkomaita myöten. Suomi seurasi Mortensenin esimerkkiä vuonna 1913, jolloin professori Johan Axel Palmén käynnisti lintujen rengastuksen maassamme. Vuonna 1926 vastuu lintujen rengastuksesta Suomessa siirtyi Helsingin yliopiston eläintieteelliselle museolle, jonne myöhemmin perustettiin rengastustoimisto. Nykyisin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon sijoitetun rengastustoimiston henkilökuntaan kuuluu yli-intendentti, suunnittelija ja neljä museomestaria.

Rengastusta säätelevät lait. Suomessa lintujen pyydystämistä säädellään luonnonsuojelu- ja metsästyslailla. Lupaviranomaisina toimivat alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä Suomen Riistakeskus.

Tilastoja

Rengastukset

Rengastustoiminnan aloittamisen jälkeen 1900-luvun alussa rengastusmäärät kasvoivat aluksi hitaasti. Vasta 1930-luvulla päästiin yli 10 000 yksilön vuosisummiin, 100 000 rengastuksen kokonaismäärä saavutettiin vuonna 1939. Sitten tuli sota ja rengastusmäärät romahtivat, kun rengastajat joutuivat toisenlaisiin toimiin. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Suomessa on rengastettu 180 000–260 000 lintua vuodessa, joista pesäpoikasten osuus on ollut noin 40 %.

Pian sotien jälkeen rengastusinnokkuus kasvoi kiihtyvällä vauhdilla: miljoonan rengastetun linnun raja ylittyi vuonna 1966, kolmen vuonna 1978, viiden kesäkuussa 1988 ja kymmenen toukokuussa 2010. Aikavälillä 1913-2012 Suomessa on merkitty yksilöllisellä tunnisteella kaikkiaan yli 10,5 miljoonaa lintua. Kaikkien aikojen tilastossa eniten rengastetut lajit ovat talitiainen, kirjosieppo, pajulintu, sinitiainen, hippiäinen, punarinta, naurulokki, ruokokerttunen, haarapääsky ja urpiainen.

Rengastusmäärien suurehko vuosien välinen vaihtelu on viime vuosina johtunut, paitsi pesinnän onnistumisesta, myös vaeltajien oikukkaasta esiintymisestä, lintuasemien epävakaasta miehitystilanteesta ja rengastajien aktiviteetin muutoksista: vanhoja projekteja on hiipunut ja uusia syntynyt.

 

Suomen 20 eniten rengastettua lintulajia (lukumäärät 21.1.2013).
 
Laji Rengastuksia
Talitiainen 981629
Kirjosieppo 654927
Pajulintu 607667
Sinitiainen 487769
Hippiäinen 396565
Punarinta 373063
Naurulokki 343094
Ruokokerttunen 330389
Haarapääsky 288834
Urpiainen 279306
Harmaalokki 237426
Viherpeippo 205585
Kottarainen 191812
Peippo 169792
Punakylkirastas 168434
Hömötiainen 153594
Tuulihaukka 152128
Räkättirastas 145837
Punatulkku 145368
Kalalokki 141483
 

Rengaslöydöt

Vuoden 2010 aikana Rengastustoimisto käsitteli yhteensä 25 222 suomalaisista renkaista tehtyä löytö- ja kontrolli-ilmoitusta. Löytörekisteriin tallennettujen ilmoitusten kokonaissumma 1913-2010 oli vuoden 2010 päättyessä yli 1,1 miljoonaa.

Löytöjen kokonaismäärästä suuri osa on tavanomaisia, muutaman päivän sisällä samalta paikalta saatuja "vähemmän mielenkiintoisia" kontrolleja. "Niinpä vuositilastoja laskettaessa mukaan on kelpuutettu vain ne löydöt , joiden kohdalla jokin seuraavista kriteereistä täyttyy:

  1. Lintu on löydetty kuolleena (lukuun ottamatta kuolleita pesäpoikasia) tai
  2. Lintu on löydetty elossa, mutta siirtynyt vähintään 10 km rengastuspaikalta tai edelliseltä tilastoon kelpuutetulta tapaamispaikalta tai
  3. Lintu on tavattu elossa alle 10 km päässä rengastuspaikalta, mutta rengastuksesta tai edellisestä tapaamisesta on kulunut aikaa vähintään kolme kuukautta.

Yllä esitetyllä menetelmällä saadaan vuonna 2010 tehtyjen "mielenkiintoisten" löytöjen lukumääräksi 12 289 ja vuosien 1913-2010 kokonaiskertymäksi yli 510 000 löytöä. Nämä luvut kuvastavat parhaiten useimpiin rengaslöytöanalyyseihin kelvollisten löytöjen lukumääriä.

Vuotuinen rengastusten määrä on yksikäsitteinen asia, löytöjen määrä sitä vastoin ei ole. Ensinnäkin, on täysin makuasia, mitkä löydöt kelpuutetaan "mielenkiintoisiksi". Toiseksi, osa löytö- ja kontrolli-ilmoituksista tulee toimistoon vasta pitkän ajan - jopa vuosien - kuluttua löydön tekemisestä. Vasta riittävän pitkän ajan kuluttua löytöjen kertymä voidaan taulukoida "oikein", joko rengastus- tai löytövuoden mukaan.

Valtaosa Suomessa rengastettujen lintujen löydöistä tehdään Suomessa. "Mielenkiintoisiksi" (ks. edellä) määritellyistä löydöistä n. 20 % on saatu ulkomailta, mutta kaikista löytörekisterin sisältämistä löydöistä ulkomaan löytöjen osuus on vain 11 %.

Suomessa rengastetut lintulajit, joista on saatu eniten mielenkiintoisia rengaslöytöjä vuosina 1913-2012 (lukumäärät 21.1.2013).

Laji Löytöjä
Harmaalokki 82947
Talitiainen 46273
Haahka 36069
Naurulokki 29042
Selkälokki 23442
Sinitiainen 22759
Viirupöllö 15771
Lehtopöllö 13401
Merikotka 11556
Kalalokki 10881
Kirjosieppo 10194

 

Suomessa rengastettujen lintujen matkaennätykset.  
Laji Matka (km) Rengastuspaikka Löytömaa
Kala- / lapintiira 15277 Pernaja, Aspskär Australia
Kalatiira 15240 Kuopio Australia
Merikihu 12042 Maalahti Brasilia
Kalasääski 10986 Sotkamo Etelä-Afrikka
Lapintiira 10921 Raahe Etelä-Afrikka
Isosirri 10658 Luvia, Säppi Etelä-Afrikka
Harmaasieppo 10558 Pedersöre Etelä-Afrikka
Haarapääsky 10504 Oulu Etelä-Afrikka
Selkälokki 10478 Simo Kookossaaret
Pajulintu 10297 Hamina Etelä-Afrikka

Rengastustoimisto

Museorakennuksessa toimii Rengastustoimisto, joka koordinoi maassamme tapahtuvaa lintujen rengastustoimintaa. Toimiston tehtäviin kulluu mm. tietorekistereiden ylläpito, rengastajien valitseminen ja kouluttaminen sekä rengastajien työn laadun valvonta. Toimisto tilaa ja jakaa renkaat rengastajille. Keskeisenä tehtävänä on koti- ja ulkomaisen tiedonvaihdon hoitaminen ja muu yhteydenpito rengastajien, renkaiden löytäjien, ulkomaisten rengastuskeskusten, EURINGin (European Union for Bird Ringing), aineistoja käyttävien tutkijoiden, viranomaisten, tiedotusvälineiden ja suuren yleisön kanssa. Rengastustoimisto edistää rengastuksen avulla tapahtuvaa tutkimusta julkaisemalla yhteenvetoja ja analyysejä rengastus- ja löytöaineistoista.

Rengastajat

Suomessa rengastustyö on alusta alkaen perustunut vapaaehtoisuuteen. Luonnontieteellinen keskusmuseo vastaa vain rengastustoimiston henkilökunnan palkkauksesta ja maksaa renkaat ja toimistotarvikkeet. Matka- yms. kustannusten lisäksi kirjallisuuden, kiipeilyvälineiden, suojapäähineiden, turvavöiden, vaakojen, mittojen, lintuverkkojen ja muiden pyyntivälineiden hankinta jää rengastajan itsensä maksettavaksi. Ainoastaan lintuasemia ylläpitävät yhdistykset ovat pystyneet maksamaan vaatimatonta päivärahaa asemilla pitkään työskennelleille rengastajille.

Vuosittain aktiivisten rengastajien määrä on kasvanut alkuaikojen paristakymmenestä tämän hetken runsaaseen viiteensataan. Ensimmäisten vuosikymmenten aikana rengastus oli lähinnä maistereiden ja opiskelijoiden etuoikeus, mutta nykyään rengastajien siviiliammattien jakauma on erittäin kirjava; mukaan pääsevät kaikki lintuharrastajat, jotka ovat osoittaneet pätevyytensä ja soveltuvuutensa rengastustyöhön. Nykypäivän suomalainen rengastaja on pätevä lintujen tuntija, ammattitaitoinen ja työhönsä sitoutunut. Rengastusluvan edellytyksistä ja rengastustenttien aikatauluista tarkemmin Miten rengastajaksi -alasivulla.

Rengastustoimiston rengastajaluetteloon on rekisteröity kaikkiaan 2646 rengastajaa. Vuoden 2013 lopussa oli voimassa olevia lupia 634. Huolimatta siitä, että naispuolisten lintuharrastajien määrä Suomessa on jatkuvassa kasvussa, rengastus on silti pysytellyt maassamme - ihme kyllä - vahvasti miehisenä harrastuksena: naisia on aktiivirengastajien joukossa vain 50.

Rengastajien luottamuselimenä toimii rengastajatoimikunta, joka valitaan vuosittaisessa rengastajakokouksessa ja joka myös antaa rengastustoimistolle lausunnon rengastuslupahakemuksista. Toimikunnan varsinaisina jäseninä vuonna 2013 ovat Heikki Kolunen (pj), Petri Suorsa, Matti Suopajärvi ja Pekka Pouttu sekä varajäseninä Jouni Lamminmäki ja Kalevi Eklöf.

Renkaat

Oikean rengaskoon ja -tyypin käyttäminen on rengastuksen ehdoton edellytys. Suomessa on käytössä kaikkiaan 26 läpimitaltaan erilaista rengaskokoa, mutta kaikkiaan 36 erilaista rengastyyppiä. Pääosa renkaista valmistetaan alumiinista. Terästä tai sitäkin kestävämpiä metalliseoksia käytetään vain sellaisille lintulajeille (esim. ruokkilinnut ja lokit), joiden jalassa alumiinirengas ei kestä kuin muutaman vuoden.

Kaikkiin renkaisiin on kaiverrettu palautusosoitteen lisäksi renkaan yksilöllinen tunnus (renkaan numero). Tunnuksessa on enintään kaksi kirjainta ja ne määrittelevät renkaan tyypin, loput ovat juoksevia numeroita. Renkaan numerot voivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia: X123456, 123456J, PA12345, HT-123.456, EJ1234.

Palautusosoite on suomalaisiin renkaisiin painettu latinankielisessä muodossaan. Suurimmissa renkaissa lukee siten "eläinmuseon" sijasta MUSEUM ZOOLOG, HELSINKI, FINLAND tai MUS.ZOOL, HELSINKI, FINLAND, mutta pienimpiin on saatu mahdutettua vain MUS.Z.HKI, FINLAND.

Renkaista kaikkein pienin sopii esim. hippiäiselle ja suurin puolestaan kyhmyjoutsenelle. Hippiäisrenkaan halkaisija on 1,8 mm ja paino vain 0,03 g, joutsenrenkaan vastaavasti 26 mm ja 12 g. Kun hippiäinen itse painaa keskimäärin 5,5 g ja kyhmyjoutsen jopa 15 kg, niin renkaan linnulle aiheuttamaa painon lisäystä voidaan karkeasti ottaen verrata vaikkapa rannekelloon ihmisellä. Metallirenkaan lisäksi linnuille voidaan erikoistutkimuksissa ja erillisellä luvalla kiinnittää erilaisia lisätunnisteita, kuten värillisiä jalka- tai kaularenkaita.

Rengastustoimiston yhteystiedot

Sähköposti:  rengastus (at) luomus.fi

Puhelinnumero: 050-318 2351

Postiosoite:

Rengastustoimisto
PL 17 (Pohjoinen Rautatiekatu 13)
00014 Helsingin yliopisto
 

Sivun vastuuhenkilö: 
Markus Piha
4.3.2014