LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Mikko Piirainen

Intendentti

Tutkimusaiheet

  • Suolayrttien suku Pohjoismaissa

Julkaisut

  • TUHAT-tutkimustietokanta

Suolayrttien suku Pohjoismaissa    

Suolayrtit ovat möyheitä, lehdettömiä suolakkokasveja. Kuva: Luomus / Mikko PiirainenSuolayrtit (Salicornia) ovat yksivuotisia ehdottomia suolakkokasveja, joilla on möyheä ja nivelikäs varsi. Kasveilla ei ole näkyviä lehtiä, sillä niiden lehdet ovat sulautuneet mehevään varsisolukkoon eikä niistä ole näkyvissä kuin hyvin kapea, lähes kalvomainen reunus varren jaokkeiden kärjessä. Kasvien kaikki haarat päättyvät tähkämäiseen kukintoon, jonka kussakin jaokkeessa on kaksi vastakkaista, lapakon maltoon uponnutta kolmen kukan ryhmää. Kukat ovat vain parin millimetrin mittaisia. Kukkien kehälehtien muodostaman kilven aukosta pilkistää esiin vain emiön luotti ja yksi tai kaksi hedettä. Väriltään kasvit voivat olla kirkkaanpunaisia, vihreitä tai punavihreitä, joskus kellanvihreitä.

Suolayrttien pelkistynyt rakenne, niissä usein vallitseva itsepölytys ja kasvien suuri muovautuvuus kasvupaikkaolojen mukaan tekevät niiden tutkimisen perinteisin menetelmin hankalaksi. Ne muodostavat taksonomisesti vaikean ryhmän, jossa lajien rajanveto on osin vakiintumatonta, ja niiden levinneisyyskuvatkin ovat siksi epäselviä. Suku voidaan jakaa kromosomistonsa perusteella karkeasti kahtia: diploidiin punasuolayrtin ryhmään (S. europaea aggr.) sekä tetraploidiin hollanninsuolayrtin ryhmään (S. procumbens aggr.) – jaosta on kuitenkin myös poikkeuksia.

Punasuolayrtit

Punasuolayrtin värikästä kasvustoa Ruotsin länsirannikolla. / Kuva: Luomus / Mikko PiirainenPunasuolayrttien levinneisyys yltää Brittein saarilta Itä-Aasiaan. Alueensa länsi- ja itäosissa ne kasvavat merenrannoilla, Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Välimeren alueelta itään sisämaan suolakkoalueilla. Pohjois-Euroopassa ryhmän kasveja kasvaa Vienanmeren ja Itämeren rannoilla, Tanskan salmissa, Pohjanmeren rannikolla sekä pitkin Norjan rannikkoa Länsi-Ruijaan asti. Tuoreiden selvitysten mukaan kaikki tutkitut suomalaiset populaatiot, samoin kuin muut Itämeren pohjoisosan ja Vienanmeren populaatiot poikkeavat DNA-tuntomerkeiltään länsieurooppalaisista (S. europaea s.str.) ja kuuluvat toiseen, itäiseen (pikku)lajiin (S. perennans). Tämä itäinen suolayrtti puuttuu lähes kokonaan Länsi-Euroopasta, mutta Välimeren alueella, Keski- ja Itä-Euroopan sisämaassa ja siitä itään se korvaa länsieurooppalaisen suolayrtin kokonaan. Lajeja ei vielä pystytä luotettavasti erottamaan muutoin kuin DNA-tuntomerkkien avulla. Tällaista lajiutumista kutsutaan kryptiseksi.

Hollanninsuolayrtit

Hollanninsuolayrtti. Tanska, Pohjois-Jyllanti. Kuva: Luomus / Mikko PiirainenPohjoismaissa kasvaa myös tetraploidia hollanninsuolayrttiä Pohjanmeren ja Norjanmeren rannikoilla ja Tanskan salmissa. Se on sopeutunut alaville, liejuisille vuorovesirannoille eikä tule siksi toimeen Itämeren puolella, missä sille ei ole sopivia kasvupaikkoja. Hollanninsuolayrtistä on kaksi ekotyyppiä, joista toinen, pysty- ja kapeakasvuinen kasvaa vuorovesiliejukoiden yläosissa, toinen, hajahaarainen, lähellä vyöhykkeen alarajaa. Aiemmin niitä pidettiin omina lajeinaan tai alalajeinaan, mutta DNA-tutkimusten mukaan alarannan ekotyyppi on syntynyt useaan eri kertaan ja eri alueilla sopeutumana voimakkaampaan vuoroveden vaihteluun. Koska tähän ekotyyppiin kuuluvat kasvit eivät polveudu vain yhdestä kantamuodosta, niitä ei pidetä taksonomisesti merkittävinä yksikköinä. Norjan Ruijassa ja Venäjän Vienanmeren rannoilla kasvaa lisäksi tetraploidia vienansuolayrttiä (S. procumbens subsp. pojarkovae).

Omat tutkimukseni

Olen selvittänyt suomalaisten ja pohjoismaisten suolayrttien taksonomiaa ja yrittänyt löytää niistä käyttökelpoisia morfologisia tuntomerkkejä. Viime vuosina olen ollut yhteistyössä saksalaisen Mainzin yliopistossa toimivan, Gudrun Kadereitin johtaman tutkimusryhmän kanssa, joka selvittää euraasialaisten suolayrttien taksonomiaa DNA-tuntomerkkien avulla. Suvun systematiikkaan liittyy vielä paljon epäselvyyksiä, erityisesti Länsi- ja Keski-Aasiassa, missä näyttäisi olevan suvun monimuotoisuuskeskus.

 

Sivun vastuuhenkilö: 
Mikko Piirainen
27.2.2017