LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Petolintu- ja sääksiseuranta

Petolintuseuranta

Valtakunnallinen petolintuseuranta käynnistyi vuonna 1982. Petolintukantoja seurataan vuosittain eri puolille maata perustetuilla, yhtenäiskoordinaatistoon pohjautuvilla 10 km x 10 km petolinturuuduilla. Ruuduilta pyritään löytämään joko kaikki niillä sijaitsevat petolinnunpesät ja reviirit tai seuranta kohdistetaan vain joihinkin tiettyihin lajeihin. Seurantateho pyritään pitämään vuosittain samana.

Vuodesta 1986 seurantaa tehostettiin ryhtymällä keräämään rengastajilta tiedot myös ruutujen ulkopuolella tarkastetuista petolintujen pesäpaikoista ja niillä todetuista pesinnöistä. Hankkeen yhtenä tärkeänä tavoitteena on hankkia petolintujen suojelussa tarvittavaa tietoa pesäpaikoista, pesimistuloksesta ja kantojen kehityksestä. Petolintuseurannan kohdelajeihin kuuluvat kaikki muut petolinnut paitsi maakotka, merikotka, muuttohaukka ja sääksi, joita varten on omat seurantaohjelmat. Vuonna 2013 tutkittiin 134 petolinturuutua (131 v. 2012) ja tarkastettiin 40 975 petolinnun pesäpaikkaa (42 063 v. 2012).

Kerätty aineisto osoittaa, että joidenkin petolintujemme kanta on tällä hetkellä alamäessä. Petolinnut ovat monessa suhteessa tärkeitä ympäristömme tilan indikaattoreita. Petolinnut ovat ravintoketjujen huipulla ja pesäpaikkojensa suhteen vaateliaita, joten monet ympäristömuutokset heijastuvat pian juuri petolintukannoissa. Elohopean ja kloorattujen hiilivetyjen aiheuttamat uhat havaittiin aikanaan juuri petolintukantojen kehityksestä.

Petolintuseuranta on rengastustoimiston ja ympäristöministeriön yhteishanke.

Sääksiseuranta

Sääksiprojekti on vakuuttava esimerkki rengastajien työstä Suomen luonnon hyväksi. Sääksikantojen maailmanlaajuinen romahdus tiedostettiin 1960-luvun lopussa. Vuonna 1971 Suomen rengastajat ottivat sääksen erityisseurannan kohteeksi, minkä jälkeen lähes kaikki Eläinmuseon tietoon tulleet sääksenpesät (arviolta 90 % pesinnöistä) on tarkastettu vuosittain. Vuonna 2013 tarkastettiin kaikkiaan 2 192 pesäpaikkaa joista asutuksi todettiin 1 170.

Pesäpaikan tarkastuksen ja poikasten rengastuksen lisäksi rengastajat ovat tehneet havaintoja sääksien saalistusvesistä ja saaliskaloista sekä keränneet talteen pesistä löytyneet kuoriutumattomat munat ja kuolleet poikaset myrkkyanalyysejä varten.

Jo sääksiprojektin alkuaikoina todettiin pesäpuiden puutteen olevan - ympäristömyrkkyjen ja vainon lisäksi - vakava uhka Suomen sääksikannalle. Ainoa keino yrittää torjua tätä tehometsätaloutemme aiheuttamaa uhkatekijää on tekopesien rakentaminen, johon sääksirengastajat ovatkin uhranneet runsaasti aikaa ja varojaan. Tällä hetkellä lähes puolet Suomen tunnetuista sääksipareista pesii tekopesässä! Tehokkaan tekopesien rakentamisen, muutonaikaisen vainon vähenemisen ja myrkkykuorman keventymisen vuoksi Suomen sääksikannan kehitys on ollut suotuisa: keskimääräinen pesimistulos on ollut hyvä ja kanta on vuosi vuodelta hieman voimistunut.

Seurannassa mukana oleviin sääksen pesäpuihin on kiinnitetty rauhoitustaulu. Jos löydät sääksen pesäpuun, jossa ei ole rauhoitustaulua, lähetä viesti ja mahdollisimman tarkka tieto pesän sijainnista suoraan rengastustoimistoon tai museon palautelomakkeella.

 

Sivun vastuuhenkilö: 
Sivun vastuuhenkilö: Jari Valkama
19.4.2017