LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Pieni lintukuvasto

Tässä kuvastossa esitellään 25 Suomessa tavattavaa yleistä lintua. Oletko itse nähnyt näitä lajeja luonnossa?

Talitiainen

Värikäs ja tuttu pihapiirien vakioasukas viihtyy talvisin lintulaudoilla ja kesäisin linnunpöntöillä. Äänissä paljon vaihtelua, mutta yleisiä lauluja ovat ti-tyy, tyy-ti ja ti-ti-tyy.

Sinitiainen

Pieni mutta peloton ja ketterä tintti, joka ei häviä kauneudessa eksoottisille tropiikin linnuille: höyhenpuvusta löytyy sinistä, vihreää, keltaista, valkoista ja mustaa.

Kirjosieppo

Kirjava kärpästen sieppaaja on monen pihan ja mökin tuttu pönttöpesijä. Mustavalkoinen koiras ja ruskeavalkoinen naaras kohauttelevat hartioitaan puun oksalla seistessään ja syöksyilevät välillä hyönteisjahdissa.

Mustarastas

Vain puolet mustarastaista on mustia: sysimusta ja keltanokkainen koiras on helppo tunnistaa, mutta naaras on tummanruskea ja hieman täplikäs. Pitkä pyrstö ja hyppivä kävelytyyli auttavat erottamaan lajin kottaraisesta.

Räkättirastas

Räksäparvesta kuuluu jatkuvasti räkättävää juttelua. Parvi antaa hyvän suojan pesärosvoilta, joita emot jahtaavat yhteistuumin. Hyvä tuntomerkki on varsinkin lennossa näkyvä harmaa alaselkä.

Harakka

Mustavalkoista ja pitkäpyrstöistä variksen sukulaista ei helposti sekoita muihin lintuihin. Läheltä katsottuna pyrstössä ja siivillä välkkyy metallinhohtoisia värejä. Tutuin ääni kuulostaa säksättä- vältä naurulta.

Varis

Varsinainen jokapaikanhöylä viihtyy yhtä hyvin maalla ja kaupungissa ja kelpuuttaa ravinnoksi melkein mitä tahansa. Harmaatakki on hyvin älykäs ja osaa esimerkiksi kastaa kuivan leipäpalan veteen pehmenemään.

 

Käpytikka

Tikat takovat vahvalla nokallaan puita kaivaakseen pesäkolon, löytääkseen toukkia ja kuuluttaakseen reviiriään. Mustavalkoisen käpytikan tuntomerkki ovat suuret valkoiset laikut hartioilla.

Haara- ja räystäspääsky

Pääskyt tekevät usein pesänsä rakennusten räystäiden alle, mistä emojen ja poikasten on hyvä lähteä lentoon. Molemmat lajit ovat taitavia lentäjiä. Haarapääskyllä on pitkä pyrstö ja punertava kurkku, räystäspääskyllä (kuvassa) lyhyt pyrstö ja valkoinen alaselkä.

Västäräkki

Musta-valko-harmaan hyönteissyöjän paras tuntomerkki on pitkä pyrstö, jota lintu keikuttaa jatkuvasti ylös alas. Viihtyy avoimilla paikoilla hyönteisjahdissa, mutta piilottaa pesänsä hyvin vaikkapa halkopinoon tai kiviaitaan.

Varpunen ja pikkuvarpunen

Varpunen (kuvassa) on vanha ihmisen seuralainen, mutta sukulaislaji pikkuvarpunen on viime aikoina myös yleistynyt. Jälkimmäisen tuntomerkkejä ovat valkean posken musta täplä sekä suklaanruskea päälaki. Varpuskoiraan päälaki on harmaa.

 

Peippo

Yksi Suomen yleisimmistä laululinnuista, jonka elämäniloa pursuava laulunsäe on helppo oppia tuntemaan. Koiras on melko värikäs, naaras himmeämpi, mutta molempien hyvä tuntomerkki ovat selvät valkoiset siipijuovat.

Laulu- ja kyhmyjoutsen

Upeat valkoiset linnut erottaa toisistaan ainakin nokan väristä: laulujoutsenella on keltainen, mustakärkinen nokka, kyhmyjoutsenella oranssi, mustatyvinen nokka. Laulujoutsenen voi nähdä koko maassa, kyhmyjoutsenen lähinnä merenrannikoilla.

 

Valkoposkihanhi

Jäämeren rantojen asukki on alkanut pesiä myös meidän rannikoillamme. Tämän pienen hanhen tuntomerkkejä ovat musta rinta ja kaula, ja lähes kokovalkoinen pää.

Sinisorsa

Tuttu sorsa sekä maaseudulla että kaupungissa. Vihreäpäinen koiras koreilee väreillä hurmatakseen puolison, mutta naaras on ruskeankirjava sulautuakseen maastoon munien hautomisen aikana. Siivistä pilkottaa kuitenkin sininen, valkoreunainen laikku.

 

Töyhtöhyyppä

Keväisten peltojen ensimmäisellä asuttajalla on nimensä mukaan töyhtö päälaella. Helpommin hyypän tuntee kuitenkin lennossa leveistä, mustavalkoisista siivistä, ja naukuvasta, videopelimäisestä äänestä.

 

Kesykyyhky eli pulu

Villien kalliokyyhkyjen kesyt sukulaiset viihtyvät erinomaisesti kaupungeissa, koska ruokaa on paljon ja petoja vähän, ja korkeat talot muistuttavat niiden alkuperäistä elinympäristöä, kalliojyrkänteitä.

 

Naurulokki

Tummapäistä naurajaa ei kovin helposti sekoita kalalokkiin, vaikka tämänkin selkä on harmaa. Myös rääkyvä ääni takaa sen, ettei naurulokki jää huomaamatta torilla tai järvellä.

 

Tiirat

Sirot ja keveät tiirat lentelevät väsymättömästi vesien yllä, lekuttelevat paikoillaan tähystämässä ja syöksyvät välillä alas pikkukalojen kimppuun. Kahta lajiamme, kala- ja lapintiiraa, on melko vaikea erottaa toisistaan.

Kalalokki ja harmaalokki

Harmaaselkäiset lokit ovat äkkiä katsottuna samannäköisiä. Kalalokki on kuitenkin pienempi, keltanokkainen ja mustasilmäinen. Harmaalokki on suurempi, sen nokassa on punainen täplä ja silmän ympärillä keltainen rengas.

Teksti: Inka Plit / BirdLife Suomi • Kuvat: Laila Nevakivi

5.1.2017