LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Tietoa opettajille

Nämä sivut sisältävät tietoa, jonka avulla opettajat voivat suunnitella koululaisryhmien vierailua Luonnontieteelliseen museoon tai kasvitieteellisiin puutarhoihin. Parhaimmillaan retki voidaan nähdä kokonaisuutena, johon liittyy etukäteen ja jälkikäteen tapahtuvaa toimintaa koulussa. Museo- tai puutarhakäyntiin kannattaa siis valmistautua hyvin jo koulussa esim. vierailun aihepiiriin perehtymällä.

Opastukset ja niiden varaaminen »

Tervetuloa...

Lisämateriaalia näyttelyihin:


... luonnontieteelliseen museoon


Mitä hyötyä museovierailusta?

Irti arjesta!

Vierailu museoon on täynnä elämyksiä ja kokemuksia, ihmettelyä ja uusien asioiden kohtaamista. Vaihtelu virkistää koulutyötä ja tuo uutta motivaatiota luonnontieteiden opiskeluun. Opettajakin saa välillä hemmotella itseään opastusta kuuntelemalla!

Tietoja, taitoja ja aitoja eläimiä

Museossa on erinomaiset mahdollisuudet eläinten omaehtoiseen havainnointiin ja oikeiden mittasuhteiden hahmottamiseen. Koska luonnossa vain harvoin pääsee näkemään eläimiä lähietäisyydeltä, tarjoaa näyttely tässä suhteessa ainutlaatuisen tilaisuuden lajintuntemuksen opetteluun. Museosta löytyy myös runsaasti eväitä ”luonnonlukutaidon” vahvistamiseen ja jäljistä päättelemiseen.

Mutta ennen kaikkea museovierailun on tarkoitus herättää ajatuksia! Museossa voi perehtyä eläinten elämäntapoihin, rakenteeseen, ekologiaan, elinympäristöihin... Onnistuneesta vierailusta jää käteen tukku monipuolisia tietoja ja kokemuksia. Opettajalle museovierailu tarjoaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia opetuksen eheyttämiseen. Museovierailu voi toimia kokoavana yleiskatsauksena, jonkin opetuskokonaisuuden päätteeksi.

Oppimisen opiskelua

Museovierailu kehittää sekä oppilaiden tiedonhankintataitoja että ajattelutaitoja. Näyttelykohteisiin tutustuessa tulee huomaamattaankin havainnoitua, vertailtua, yhdisteltyä asioita toisiinsa, luokiteltua, arvioitua ja harjoiteltua hypoteesien tekemistä. Opintoretkillä myös luokan sosiaaliset yhteistyötaidot joutuvat uudenlaiselle koetukselle kuin ”kotioloissa”.

Mielenkiinnon ja harrastuneisuuden herättäminen

Mielenkiinnon herättäminen luontoa ja luonnontieteitä kohtaan on eräs museon päätavoitteista. Ohjaaminen luontoharrastusten pariin edesauttaa vahvojen tunnesiteiden syntymistä ja sitä, että oppilaat haluavat jatkossa myös itsenäisesti hakeutua luontoon. Siirtyminen ulkoisesta motivaatiosta sisäiseen on avainasemassa matkalla kohti elinikäistä oppimista!

Tuoretta tietoa ja asiantuntija-apua

Museossa tutkijoiden ja yleisön välillä on aina selkeä yhteys. Museon tutkijat ovat mukana monenlaisissa tutkimuksissa ja selvityksissä. Museon näyttelyiden tehtävä on popularisoida yleisölle luonnontieteellistä tietoa ja tuoreimpia tutkimustuloksia. Museon asiantuntijoiden luonnontuntemus on myös asiakkaiden käytössä. Tutkijat vastaavat tarvittaessa yleisöltä tulleisiin kysymyksiin ja tunnistavat näytteitä. Muistattehan myös, että museoon voi toimittaa kuolleina löytyneitä eläimiä ja lintujen rengastuslöytöjä.


Museovierailun kytkeytyminen koulutyöhön

Museon näyttelyitä ja ohjelmatarjontaa on pyritty kehittämään käytössä olevia opetussuunnitelman perusteita silmällä pitäen. Opastuksilla käsiteltäviä OPS osa-alueita ovat mm.

Vuosi suomalaisessa luonnossa (1–4 lk):

  • luonto eri vuodenaikoina
  • kasvien ja eläinten elämän vaiheita
  • oman lähiympäristön kasvi-, sieni- ja eläinlajeja
  • eläinten ja kasvien lisääntyminen,

Jälkilaboratorio (5–6 lk):

  • oppilaat oppivat havainnoimaan ja tutkimaan luontoa maastossa
  • oppilaat oppivat kehittämään ympäristön lukutaitoaan

Eläköön elämä (7–9 lk):

  • eliökunnan synty ja kehitys
  • ihmisen biologinen ja kulttuurinen evoluutio

Koulussa tapahtuvalla ennakkovalmistautumisella on myönteinen vaikutus oppimiseen näyttelyssä. Museokäynnin laajentaminen osaksi oppimisprosessia laajentaa sen merkitystä. Parhaimmillaan museovierailu voidaankin nähdä kokonaisuutena, johon liittyy etukäteen ja jälkikäteen tapahtuvaa toimintaa koulussa. Museokäyntiin kannattaa siis valmistautua hyvin jo koulussa esim. vierailun aihepiiriin perehtymällä.

Oppilaat muistavat parhaiten vierailut, joita tehdään toistuvasti samaan museoon ja joihin kuuluu omakohtaista ja koulussa tapahtuvaa toimintaa. Museon näyttelyitä pyritäänkin jatkuvasti kehittämään toiminnallisempaan suuntaan, siten että lapsilla on mahdollisuus itse kokeilemiseen ja tekemiseen. Myös museovierailun muoto vaikuttaa museokokemukseen. Strukturoidut museovierailut, joihin kuuluu opastus tai tehtäviä edistävät kognitiivista oppimista kun taas vapaamuotoisemmat vierailut vaikuttavat myönteisten asenteiden muodostumiseen.

Lisää aiheesta:

  • Juokslahti, Jonna. 2001. Museovierailu opettajan näkökulmasta: esimerkkinä luonnontieteellinen museo. Pro gradu -tutkielma. Kasvatustieteellinen tiedekunta, OKL Helsinki.

Ennen museovierailua

Museovierailuun liittyy odotuksia ja toiveita, jotka vaikuttavat merkittävästi siihen millaiseksi museokokemus muodostuu. Toiveet ja odotukset voivat liittyä mm. lempinäyttelykohteisiin, museokaupan tarjontaan, linja-automatkaan, vaihtelevaan koulupäivään, museo-oppaan tapaamiseen jne.

Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan (Falk & Dierking 1992) ennen opintoretkeä tapahtuva toiminta vaikuttaa monella tavoin oppilaiden odotuksiin ja vierailukokemukseen. Eniten museovierailusta tuntuivat saavan irti ne lapset, joiden kanssa oli ennen vierailua käyty läpi vierailuun liittyviä käytännön järjestelyitä diaesityksen ja kartan avulla. Myös museovierailun tiedolliseen sisältöön ja keskeisiin käsitteisiin ennalta tutustuneet lapset selviytyivät keskimääräistä paremmin lopputesteissä.

Tutkimustulokset osoittavat, että oppilaiden on helpompi keskittyä oppimiseen, kun toiveiden ja odotuksien toteutuminen on tiedossa jo etukäteen. Oppilaat pystyvät tällöin rauhassa havainnoimaan ja keskittymään uusien käsitteiden omaksumiseen. Onkin suositeltavaa, että oppilaat voisivat tutustua käyntikohteeseensa etukäteen. Esimerkiksi pohjapiirrokseen tutustuminen voi auttaa museovierailuun valmistautumista.

Lisää aiheesta:

  • Falk, J. H. & Dierking, L. D. 1992. The museum experience. Washington, DC: Whalesback Books.
  • Juokslahti, Jonna. 2001. Museovierailu opettajan näkökulmasta: esimerkkinä luonnontieteellinen museo. Pro gradu -tutkielma. Kasvatustieteellinen tiedekunta, OKL Helsinki.

Museovierailun jälkeen

Museovierailun käsittely jälkeenpäin koulussa voi tapahtua hyvin monella tavoin. Tärkeintä kuitenkin on, että museossa hankittuja tietoja päästään käyttämään ja soveltamaan. Tieto tulisi pystyä kokoamaan ja jäsentämään, liittämään osaksi laajempaa kokonaisuutta. Irrallisen nippelitiedon avulla ei vielä pystytä ymmärtämään ilmiöitä eikä soveltamaan tietoja arkielämän tilanteisiin. On tärkeää, että oppilaat saavat itse osallistua aktiivisesti tietojen jäsentämiseen.

Parhaiten museossa opittua pääsee soveltamaan lähtemällä retkelle luontoon. Kontrasti museon eläimiä täynnä olevien dioraamojen ja todellisuuden välillä on kuitenkin huomattava. Eläinten havaitseminen luonnossa on aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa, eläimet kun monesti lymyävät tai pakenevat ihmisen tullessa paikalle. Siksi antoisinta olisikin opetella tulkitsemaan luonnosta löytyviä merkkejä ja eläinten jälkiä (ns. luonnonlukutaidon kehittäminen). Lisäksi kannattaa perehtyä koko ekosysteemin havainnoimiseen (ympäristön piirteet, kasvit, selkärangattomat, linnut, nisäkkäät & niiden jäljet…) ja kokonaisuuden hahmottamiseen (ekosysteemin toiminta, eläinten erilaiset tehtävät osana kokonaisuutta, eliöiden väliset vuorovaikutussuhteet…).

Myös käsitekarttatekniikat tarjoavat monesti hyvät mahdollisuudet ajatteluun, asioiden välisten yhteyksien ja syy-seuraussuhteiden löytämiseen. Lisäksi vierailun antia voidaan jäsentää erilaisten taulukoiden, diagrammien ja raportoinnin avulla.

Työniloa jatkotyöskentelyynne ja tervetuloa uudelleen Luonnontieteelliseen museoon!

Anna palautetta opastuksista (palautelomake)


... kasvitieteelliseen puutarhaan


Mikä on kasvitieteellinen puutarha?

Kasvitieteellinen puutarha – elävää tiedettä

Mikä tekee puutarhasta tieteellisen? Täällä kasvit eivät ole pelkästään silmänilona. Niihin liittyy tietoa, joka näkyy ulkona puutarhassa lähinnä nimikilpinä. Kilven perusväri on valkoinen, mutta uhanalaisilla kasveilla on punaiset kilvet ja hyötykasveilla keltaiset. Kilpien lisäksi kasvitieteellisellä puutarhalla on tietokanta, johon kirjataan milloin ja mistä kukin kasvierä on saatu, sekä paljon muuta siihen liittyvää tietoa. Täällä tiedetään tarkoin mikä kasvi missäkin istutuksessa kasvaa. Kun joku kasveista kuolee tai uusia istutetaan, päivitetään muutokset tietojärjestelmään.

Opetusta, tutkimusta, suojelua ja silmäniloa

Kasvitieteellinen puutarha on kuin eläintarha; kun eläintarhassa on elävien eläinten kokoelma, tieteellisessä puutarhassa on elävien kasvien kokoelma. Kasvikokoelmalla on tehtävänsä opetuksessa, tutkimuksessa sekä suojelu- ja valistustyössä. Ensiarvoisen tärkeitä tieteellisten puutarhojen kasvikokoelmat ovat yliopistojen ja muiden oppilaitosten tutkimuksessa ja opetuksessa. Tutkijat voivat saada aineistoa esimerkiksi kasvien evoluution tutkimiseen tai vaikkapa tietyn lajin siitepölyä jalostuskokeisiin. Opettajat tuovat oppilaitaan tutustumaan kasvien monimuotoisuuteen ja kasvilajien tunnistamiseen.

Kasvitieteelliset puutarhat sopivat hyvin myös omatoimiseen opiskeluun, halusi sitten miettiä uudenlaisia istutuksia kotipihaansa tai tutustua vieraiden maiden kasveihin. Puutarhat auttavat sekä puutarhaongelmien parissa painivia kansalaisia että eri viranomaisia mm. lainsäädännön valmistelussa. Lisäksi kotimainen puutarha-ala voi saada tieteelliseltä puutarhalta tuotantoon kasvierikoisuuksia.

Viime vuosikymmeninä tieteellisten puutarhojen uudeksi tehtäväksi on tullut osallistua kasvikunnan pelastamiseen. Maailman noin 300 000 kasvilajista jopa puolet on vaarassa hävitä sukupuuttoon lähivuosikymmenten aikana. Yhä useammat lajit löytävät viimeisen turvapaikan kasvitieteellisten puutarhojen istutuksista ja siemenpankkien holveista.


Vierailulle kasvitieteelliseen puutarhaan – miksi ihmeessä?

Kasvihuoneiden sisäänkäynti. Kuva: Luomus / Eija-Leena LaihoVierailukäynnille voi asettaa tilanteesta ja ikäryhmästä riippuen hyvin erilaisia tavoitteita. Valtaosa koulujen vierailuista on suunniteltu tukemaan nimenomaan opetussuunnitelmien tiedollisia tavoitteita.

Mutta toisinaan tietoakin tärkeämpi tavoite saattaa olla yhteinen elämys. Hieman viihteellisempi ja tiedollisesti kepeämpi yleiskierros innostaa ja herättelee, muttei uppoudu pintaa syvemmälle.  Tämä sopii täydentämään etenkin retkelle asetettujen sosiaalisten tavoitteiden toteutumista.

Irti arjesta!

Vierailu Kasvitieteelliseen puutarhaan on täynnä elämyksiä ja kokemuksia, ihmettelyä ja uusien asioiden kohtaamista. Vaihtelu virkistää koulutyötä ja tuo uutta motivaatiota luonnontieteiden opiskeluun. Opettajakin saa välillä hemmotella itseään opastusta kuuntelemalla!

Vältä kasvisokeutta – altista oppilaasi aidoille kasveille!

Vaikka kasvit ovat ympäristömme vallitseva elementti, ihmiset kulkevat kasvien ohitse edes huomaamatta niiden olemassaoloa!

”Kasvisokeus” johtuu muun muassa siitä, että hitaasti muuttuvat, liikkumattomat kasvit tarjoavat ihmisille vähemmän ärsykkeitä kuin eläimet. Liikkuviin kohteisiin kiinnitetään helpommin huomiota. Ihmisiä uhkaavat kohteet tunnistetaan ja muistetaan. Jos kohteella on merkitys, se myös huomataan!

Kasvisokeuden selättäminen vaatii aktiivisuutta. Meidän haasteenamme on luoda kasveille niitä merkityksiä, joista ne muistetaan!

Ilmasto tuntuu luissa ja ytimissä!

Puutarha tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet moniaistiseen havainnointiin ja tuo konkreettista ulottuvuutta opetussuunnitelmissa mainittujen sisältöjen oppimiseen. Missä muualla voisit yhtä konkreettisesti tuntea eron erilaisten ilmastotyyppien välillä? Hikoile ensin tropiikissa kuuman kosteassa lummehuoneessa ja siirry sitten talvehtivan savannin viileään kuivuuteen. (Kasvihuoneissa savannin kasvit viettävät tipatonta kauttaan marraskuun alusta helmikuun loppuun).

Kaupan hyllyltä tutut hyötykasvit – nyt LIVEnä!

Tästä kasvista saadaan musta-, valko ja viherpippuria. Kuva: Luomus / Eija-Leena LaihoKasvit ovat elämän perusta. Ilman niitä emme saisi happea hengitettäväksi, ravintoa syötäväksi tai raaka-aineita eri tuotteiden valmistamiseen…

Kasvitieteellisen puutarhan elävien kasvien kokoelma tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden kaupan hyllyltä tuttujen tuotteiden alkuperän selvittämiseen. Historiaa ja maantiedettä, kotitaloutta, uskontoa – puutarhan hyödyntämisessä vain mielikuvitus on rajana!

Täällä voit mennä sinne missä pippuri kasvaa, nojata kaakaopuun kylkeen ja katsella kuinka vaniljaköynnös
kiipeää kohti korkeuksia. Monet kasvit vievät tarinoineen ja tuoksuineen ajassa taaksepäin – pelargonian tuoksuiseen mummolaan, viisaiden itämaan tietäjien kanssa seimen äärelle mirhamin tuoksuun tai dinosaurusten aikakaudella hallinneiden havupuiden katveeseen…

Puutarhasta potkua lajintuntemuksen opiskeluun

Vähäiset lajintuntemustaidot vieraannuttavat luonnosta. Luontoa ja sen yksiköitä ei enää osata tunnistaa eikä niitä koeta tutuiksi – luonto muuttuu oudoksi ja tuntemattomaksi paikaksi, jossa kaikki on sitä samaa ”vihreää mössöä”.

Elämän tiedettä tulisi opettaa elävästi. Koulukirjoista päntätessä kasvien tunnistamiseen käytetään vain näköaistia, mutta puutarhassa ja ulkona luonnossa voidaan käyttää apuna useampia aisteja. Eri aistit ovat olennaisessa osassa kasvilajintunnistamisessa. Maut, tuoksut sekä muut merkitykselliset kokemukset kasvattavat lajeihin liittyvien linkitysten määrää, ja lisäävät siten muistiin painamisen ja sieltä palauttamisen todennäköisyyttä.

NYT rakenteilla! Koko Suomi Kumpulan puutarhassa - unelmakohde kotimaisen lajiston opiskeluun

Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan ollaan parhaillaan rakentamassa Suomi -osastoa, jonka tavoitteena on tulevaisuudessa tarjota ihailtavaksenne suuri osa Suomessa luonnonvaraisena elävistä kasvilajeista, kompaktisti 0,5 ha pinta-alalla.

Tämä tarjoaa ideaaliset – ehkä jopa liiankin helpot – olosuhteet esimerkiksi luokan oman digitaalisen herbaarion kokoamiseen.

Keidas kivierämaan keskellä houkuttelee myös eläimiä

Sinisorsat nurmikolla. Kuva: Luomus / Eija-Leena LaihoKasvitieteelliset puutarhat ovat runsauden sarvia, vihreitä keitaita kivierämaan kainalossa. Keitaat ruokkivat paitsi kasvillisuutta myös monenlaista muuta elämää. Puutarhassa pääsee yllättävän usein myös tekemään eläinhavaintoja lähietäisyydeltä.

Puutarhurin painajaisissa vilistävät citykanit ja niitä
saalistavat petolinnut – kanahaukat ja huuhkajat - ovat vain murto-osa puutarhan lajivilinästä. Elokuiset päivät täyttyvät pölyttäjähyönteisten pörinästä, talviset pakkaspäivät orapihlajien oksilla notkuvista tilhiparvista…

Erityisryhmille: monipuolinen ympäristö tukee monipuolista oppimista

Konkreettisuus on avainasemassa erityisryhmillä ja erilaisilla oppijoilla. Käytännössä on havaittu että luonnollisissa ympäristöissä esimerkiksi ADHD-oppilaiden stressitaso laskee ja oppiminen helpottuu. Puutarhaa ei tosin voi täysin rinnastaa luonnonympäristöksi, mutta luonnollisuuden illuusio on konkreettista sekä sisällä että ulkona. Sademetsän tuntu - tuoksu, kosteus ja lämpö – antavat vahvaa tukea oppimiskokemukselle.

Kun lähdetään ulos luokasta, luodaan mahdollisuuksia uudenlaiselle vuorovaikutukselle ja tilanteen määrittelyille. Luokkahuoneen ulkopuolella korostuu helpommin oppilaiden oma tietämys, joka ei välttämättä luokkahuoneessa pääse esille. Kun oppilaat saavat etsiä ja käyttää opiskelussaan heitä kiinnostavia tietolähteitä, heidän suhteensa tietoon rikastuu.

Mielenkiinnon ja harrastuneisuuden herättäminen

Mutta ennen kaikkea hyvän vierailukäynnin on tarkoitus herättää ajatuksia!

Mielenkiinnon herättäminen kasveja ja luonnontieteitä kohtaan on eräs kasvitieteellisen puutarhan päätavoitteista. Ohjaaminen luontoharrastusten pariin edesauttaa vahvojen tunnesiteiden syntymistä ja sitä, että oppilaat haluavat jatkossa myös itsenäisesti hakeutua luontoon.

Puutarhavierailu ei suinkaan ole ainoa viisaaksi ja onnelliseksi tekevä kokemus. Vierailun tulisi olla ponnahduslauta elämään. Siihen oikeaan, joka odottaa ulkona. Siksi on lähdettävä itse ulos katsomaan miten luonnon prosessit toimivat ja miltä tuore kangasmetsä tuoksuu…

Lisää aiheesta/lähteet:

  • Kaasinen, Arja. 2009. Kasvilajien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta.
  • Kumpulainen, K. et al. 2010. Oppimisen sillat – Kohti osallistavia oppimisympäristöjä. Cicero Learning. Yliopistopaino.

Opastukselle kasvitieteelliseen puutarhaan

Opastusryhmän suosituskoko on 25 henkilöä. Kaisaniemen kasvihuoneiden kapeat käytävät eivät valitettavasti jousta! Jotta kaikilla olisi mahdollisuus katsella ja kuunnella oppaan kiehtovia kasvitarinoita, pyydämmekin suurempia ryhmiä varaamaan kaksi tai useampia oppaita.

Opastusten hinnat ja maksaminen

Kasvitieteellisen puutarhan opastukset maksavat 80 euroa (nettivaraus) / 95 euroa (puhelinvaraus) + sisäänpääsymaksut (Kaisaniemen kasvihuoneisiin 4 €/ hlö, Kumpulan puutarhaan 3 €/ hlö).

Oppilaitosryhmät saavat opastuksen ja pääsymaksut pakettihintaan 70 euroa (nettivaraus) / 85 euroa (puhelinvaraus), joka sisältää sisäänpääsymaksut. Ryhmän koko on enintään 25 henkilöä. Oppilaitoshintaan ovat oikeutettuja:

  • Esikoulut
  • Ala-asteet
  • Yläasteet
  • Lukiot
  • Ammattioppilaitokset

Opastus ja sisäänpääsymaksut maksetaan kassalle ennen opastuksen alkua. Maksutavaksi käyvät käteinen/pankkikortti, luottokorteista Visa, Visa Electron, MasterCard.

Myös laskutus on mahdollinen (laskutuslisä 8 euroa). Laskulla maksettaessa täytetään kassalta saatava maksulomake (maksaja/maksuosoite/allekirjoitus/ koulun Y-tunnus). Voit myös ladata ja tulostaa maksulomakkeen etukäteen (pdf-tiedosto).

Ilmoittakaa kassalle ryhmän koko (oppilaat/opettajat) kävijätilastoja varten.

Jos ryhmässäsi jokainen maksaa oman pääsylippunsa, kerää rahat valmiiksi ja maksa kaikki kerralla niin vältämme pitkiä jonoja lippukassalla.

Opastusten varaaminen ja sisältökuvaukset

Tietoa opastuksen jo varanneille opettajille
  • Saapukaa opastukselle hyvissä ajoin. Ilmoittakaa kassalle, jos myöhästytte.
  • Opastuksilla oman opettajan rooli on erittäin tärkeä! Toivomme, että opastuksen aikana opettaja huolehtii työrauhan säilymisestä ja varmistaa, että ryhmä pysyy koossa koko ohjelman ajan.
  • Kerro oppaalle etukäteen, mikäli on asioita, mitkä hänen olisi hyvä tietää ryhmästäsi tai mikäli aikataulunne on oletettua tiukempi.
  • Opastustilanteesta saa enemmän irti, jos oppilaat ovat jo etukäteen miettineet kysymyksiä oppaalle. Opastuksen jälkeen voitte vielä vapaasti kierrellä kasvihuoneissa tai ulkopuutarhassa.
  • Opastuksista otamme mielellään vastaan palautetta ja parannusehdotuksia.

Sallittu ja kielletty puutarha

Puutarhassa SAA…

…syödä omia eväitä. Hyviä eväiden syöntipaikkoja ovat ulkopuutarhan ja kasvihuoneiden penkit sekä lipunmyyntiaulan pöydät.

…poiketa poluilta nurmialueille ja karikkeelle. Leikatuilla nurmialueilla saa myös viettää piknikkiä, kunhan muistaa nautiskella jälkiä jättämättä ja varoa istutuksia.

…valokuvata omaan käyttöön. Jos kuvia julkaistaan, kuvauspaikka on mainittava. Kaupallisessa kuvauksessa ks. tilavaraukset ja kuvausluvat.

…rauhoittua ja nauttia tunnelmasta!

Puutarhassa EI saa…

…koskea kasveihin, sillä kasvitieteellisen puutarhan kokoelmissa on useita hyvin myrkyllisiä ja joitakin ihoärsytystä aiheuttavia kasveja. Lisäksi kasveissa voi olla piikkejä ja okaita. Sen sijaan ulkopuutarhassa sijaitsevan aistipuutarhan kasveihin nimenomaan SAA koskea. Koskeminen on myös sallittu opastetuilla kierroksilla oppaan johdolla.

viedä mitään pois puutarhasta (siemeniä, pistokkaita, lehtiä…). Syitä on monia. Puutarhan kasvierikoisuuksien joukossa on sellaisiakin lajeja, joiden kasvattaminen on mahdollista vain erityisluvalla. Lisäksi osa puutarhan lajeista on ärhäkästi leviäviä kasveja, joiden levittäytymistä luontoon tai kotipuutarhoihin on syytä varoa.

pistää ”puutarhan antimia” suuhunsa. (Tämä on sallittu VAIN erikoistapauksissa oppaan johdolla!)

…tuoda mitään elävää mukanaan.  Tämä kielto perustuu kasvitauti- ja tuholaisriskien hallintaan. Siksi puutarhan ulkopuolelta tulevien ruukkukasvien tai leikkokukkien tuominen kasvihuoneisiin on kielletty. Eväshedelmistä on kuitenkin lupa nauttia!

…edelliseen viitaten myös lemmikkien tuominen ulkopuutarhaan tai kasvihuoneisiin on kielletty. Kielto ei kuitenkaan koske virkaatekeviä opaskoiria. Kuitenkin myös puutarhassa viihtyvät luonnonvaraiset eläimet on parempi jättää syöttämättä.

…ajaa polkupyörällä tai lenkkeillä. Puutarhassa ei myöskään saa uida tai kahlata vesiaiheissa, eikä esiintyä juopuneena.

sytyttää nuotiota tai tupakoida.


Puutarhavierailun kytkeytyminen koulutyöhön

Koulussa tapahtuvalla ennakkovalmistautumisella on myönteinen vaikutus oppimiseen näyttelyssä. Vierailukäynnin laajentaminen osaksi oppimisprosessia laajentaa sen merkitystä. Parhaimmillaan puutarhavierailu voidaankin nähdä kokonaisuutena, johon liittyy etukäteen ja jälkikäteen tapahtuvaa toimintaa koulussa. Puutarharetkeen kannattaa siis valmistautua hyvin jo koulussa esim. vierailun aihepiiriin perehtymällä.

Oppilaat muistavat parhaiten vierailut, joita tehdään toistuvasti samaan kohteeseen ja joihin kuuluu omakohtaista ja koulussa tapahtuvaa toimintaa. Myös vierailun muoto vaikuttaa kokemuksen laatuun. Strukturoidut vierailut, joihin kuuluu opastus tai tehtäviä edistävät kognitiivista oppimista kun taas vapaamuotoisemmat vierailut vaikuttavat myönteisten asenteiden muodostumiseen.

Puutarhan ohjelmatarjontaa pyritään kehittämään käytössä olevia opetussuunnitelman perusteita silmällä pitäen.


Ennen vierailukäyntiä

Vierailuun liittyvät odotukset ja toiveet vaikuttavat merkittävästi siihen millaiseksi kokemus muodostuu. Toiveet ja odotukset voivat liittyä mm. lempinäyttelykohteisiin, museokaupan tarjontaan, linja-automatkaan, vaihtelevaan koulupäivään, oppaan tapaamiseen jne.

Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan (Falk & Dierking 1992) ennen opintoretkeä tapahtuva toiminta vaikuttaa monella tavoin oppilaiden odotuksiin ja vierailukokemukseen. Eniten vierailusta tuntuivat saavan irti ne lapset, joiden kanssa oli ennen vierailua käyty läpi vierailuun liittyviä käytännön järjestelyitä diaesityksen ja kartan avulla. Myös vierailun tiedolliseen sisältöön ja keskeisiin käsitteisiin ennalta tutustuneet lapset selviytyivät keskimääräistä paremmin lopputesteissä.

Tutkimustulokset osoittavat, että oppilaiden on helpompi keskittyä oppimiseen, kun toiveiden ja odotuksien toteutuminen on tiedossa jo etukäteen. Oppilaat pystyvät tällöin rauhassa havainnoimaan ja keskittymään uusien käsitteiden omaksumiseen. Onkin suositeltavaa, että oppilaat voisivat tutustua käyntikohteeseensa etukäteen. Esimerkiksi Kasvitieteellisen puutarhan verkkosivuihin (Kaisaniemi ja Kumpula) ja Kaisaniemen kasvihuoneiden pohjapiirrokseen tutustuminen voi auttaa vierailuun valmistautumista.

Lisää aiheesta/ lähteet:

  • Falk, J.H & Dierking, L.D. 1992.The museum experience. Washington, DC: Whalesback Books.
  • Juokslahti, Jonna. 2001. Museovierailu opettajan näkökulmasta: esimerkkinä luonnontieteellinen museo. Pro gradu –tutkielma. Kasvatustieteellinen tiedekunta, OKL Helsinki.

Vierailukäynnin jälkeen

Puutarhavierailun käsittely jälkeenpäin koulussa voi tapahtua hyvin monella tavoin. Tärkeintä kuitenkin on, että puutarhassa hankittuja tietoja päästään heti tuoreeltaan käyttämään ja soveltamaan. Tieto tulisi pystyä kokoamaan ja jäsentämään, liittämään osaksi laajempaa kokonaisuutta. Irrallisen nippelitiedon avulla ei vielä pystytä ymmärtämään ilmiöitä eikä soveltamaan tietoja arkielämän tilanteisiin. On tärkeää, että oppilaat saavat itse osallistua aktiivisesti tietojen jäsentämiseen.

  • Käsitekarttatekniikat tarjoavat monesti hyvät mahdollisuudet ajatteluun, asioiden välisten yhteyksien ja syy-seuraussuhteiden löytämiseen. Lisäksi vierailun antia voidaan jäsentää erilaisten taulukoiden, diagrammien tai taiteen keinojen avulla.
  • Tutkiva keskustelu sopii syy- ja seuraussuhteiden pohtimiseen. Se on yhdessä ajattelun tapa, jossa oppilaat suhtautuvat toistensa puheenvuoroihin kriittisesti mutta rakentavasti. Mielipiteet perustellaan ja niistä voidaan olla avoimesti eri mieltä. Luonnontieteelliseen hyvään päättelyyn kuuluu, että mielipiteiden perusteeksi esitetään joko havaintoihin tai kirjallisuuteen perustuvaa todistusaineistoa. Keskusteluun saa tuoda myös keskeneräisiä ajatuksia ja ideoita.
  • Parhaiten puutarhassa opittua pääsee kuitenkin soveltamaan lähtemällä retkelle luontoon. Luonnossa kannattaa ennen kaikkea perehtyä koko ekosysteemin havainnoimiseen (ympäristön piirteet, kasvit, selkärangattomat, linnut, nisäkkäät & niiden jäljet…) ja kokonaisuuden hahmottamiseen (ekosysteemin toiminta, eliöiden väliset vuorovaikutussuhteet ja niiden erilaiset tehtävät osana kokonaisuutta).

Oppimista tapahtuu kaikkialla. Aloitteellisuus ja vastuullisuus ovat edellytyksiä sille, että oppilaat voivat käyttää koulussa oppimiaan tietoja ja taitoja myös koulun ulkopuolisessa elämässä. Samalla oppiminen laajentuu ajallisesti kattamaan sekä menneitä että tulevia tilanteita – ja tukee oppilaiden elämänlaajuista ja elämänmittaista oppimista.

Työniloa jatkotyöskentelyynne ja tervetuloa uudelleen Kasvitieteelliseen puutarhaan!

Anna palautetta opastuksista (palautelomake)

Sivun vastuuhenkilö: 
Harri Sihvonen & Hasse Hyvärinen
11.3.2014