LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kumpula 18.11.2013: ei vielä aivan ”kuollutta”

Taivas on sininen ja liki pilvetön. Lämpötila on korkea, melkein +6 astetta, mutta etelätuuli puhaltelee puuskaisena ja koleana. Aurinko roikkuu matalalla ja häikäisee. Pohjoisosan suolampi on yllättäen jo jäässä, mutta eteläosan ylälampeen tulee reippaasti vettä, puro virtaa, koski kohisee ja isommat lammet ovat sulat, vain itäisimmässä päässä on jääkohvaa ja pikku lauttoja kuutamoyön jäljiltä. Lammenrantamaisema on satumaisen kaunis erimuotoisine ja -värisine lehdettömine puineen ja pensaineen ja vihreine, rinteelle kohoavine nurmikoineen.

Toomas laittaa kartanoalueelle ja pääkäytävän varteen aurausviittoja. Viitat ovat huolellisesti reunakiveyksen ulkopuolella; niitä kaatamatta ei pääse jyräämään reunakiviä paikoiltaan. Seppo on virittänyt kaniverkkoja. Istutusalueen ympäri vedetyt verkot estävät pääsyn Japanin osaston perukkaan niin rusakoilta kuin minultakin :-)

On marraskuu, kuollut kuu. Mutta Kumpulan kasvimaantieteellisessä puutarhassa näkyy vielä paljon kiinnostavaa:

Havupuiden, alppiruusujen, sasabambujen ja varjoyrtin lisäksi ainavihantia ovat tietysti mahoniat (Mahonia aquifolium 1995-522, 1995-570, 1995-572). 

Onko itäaasialainen, Venäjän Kaukoidästä Kumpulaan saatu Lithospermum erythrorhizon 2010-35 -rusojuuri ainavihanta? Ainakin kasvin lehdet ovat vielä täysin vihreät. Valkoiset, kovat hedelmät ovat lehtihangoissa kaksittain tai kolmittain. Täysin vihreä on myös vuosi sitten istutettu, alle 25-senttinenSambucus nigra subsp. cerulea 2009-682 -selja. Romaniasta saatumustamarjakanukka (Cornus sanguinea subsp. sanguinea 2007-359) on vihreä myös. Japaninkäynnöskuusama (Lonicera japonica 1997-533) lepää vihreänä seljapihlajan (Sorbus sambuciolia 1993-580) päällä. Saksankärhö (Clematis vitalba 1996-578) köynnöstelee aidalla vihreänä, talvivihantana? Lenninhaivenelliset pähkylähedelmät ovat kypsiä. Ja ahaa, läntisen Pohjois-Amerikan osaston tuuhea köynnöspehko, jonka myöhäistä vihreyttä olen pääkäytävältä kurkistellut, on siis huntukärhö (Clematis ligusticifolia 1986-639). Se on kodikkaasti päässyt köynnöstelemään oregoninomenapuuhun (Malus fusca 1995-642).

Lisää vihreitä: ahvenanmaalainen sinivatukka (Rubus caesius 1997-677), Ruotsin Skånesta saatu poimuvatukka (Rubus plicatus 1996-58) ja ranskalainen Rubus discolor 1998-422 -vadelma.

Valkokletran (Clethra alnifolia 1979-709) lehdet ovat vihreät tai kelta/vihreä/ruskeat ja kylmästä kärsineet. (Tieteellisen nimen lajimääre viittaa lepän lehden näköisiin lehtiin, mutta mallina eivät ole olleet suomalaisten leppien lehdet.) Toisen aran yhdysvaltalaisen, Lyonia ligustrina 1998-481:n, latvat ovat vihreät ja keltaiset, pensaiden alaosista lehdet ovat varisseet. Kaksi vuotta sitten istutetussa Salix scouleriana 2006-491 -pajussa on harsusti vihreitä lehtiä, samoin Salix integra 1993-689 -pajussa. Sahalininpajun (Salix sachalinensis1993-693) latvuksen vihreät ja keltaiset lehdet liputtavat tuulessa. Vihreä ja keltainen on vielä myös Washingtonista saatu kehtokuusama (Lonicera involucrata 1983-1409). Honshulta kotoisin oleva Akebia trifoliata 2011-768 -akebia on lehdessä, toinen pensaista viininpunainen, toinen vihreä. Toisen honshulaisen, seppelvarvun (Stephananda incisa 2000-308), verson kärjissä on vihreät (ja myös keltaiset ja ruskeat) lehdet, ja kolmannen honshulaisen, Rosa hirtula 1997-539) -ruusun, oksien kärjessä osin vielä keskenkasvuiset vihreät lehdet.

Laaja kanadanlumimarja-pensaikko (Symphoricarpos occidentalis 1970-374) on vihreä, keltaisenruskea ja ruskea. Pienet hedelmät ovat vielä raa’at, vaaleanvihreät (ja osa on pilaantuneita). Vähän paremmalta näyttää saman taksonin 1995-742-kanta: sen vihreä ja kelta/vihreä/ruskea lehvästö on sentään harsumpi, ja osa hedelmistä on ehtinyt kypsyä valkoisiksi. Italian vuoristosta kotoisin olevan Rosa indet. 1988-293 -ruusun oksien kärjissä on vihreät lehdet; pensas kasvaa. Euroopanlehtikuusessa (Larix dexcidua 2005-619) on harsusti vihreitä ja kellanruskeita neulasia.

Mammuttiheinä (Miscanthus sacchariflorus 2005-8) on hieno: tiheän kasvuston miehenkorkuisissa korsissa liehuvat hopeanvaaleat hedelmistöt, kaikki röyhyt samaan suuntaan hulmuten. Amurinhappomarjan (Berberis amurensis 1994-894) lehdettömissä pensaissa loistavat punaiset marjat. Yhtä hehkuvat ovatamerikanheiden (Viburnum opulus subsp. trilobum 1992-167) punaiset ja oranssit hedelmät.

Korkea, komea tuoksuasteri (Aster novae-angliae 1987-1051) on yhä vihreä ja runsaasti kukassa, mutta siinä on myös paljon ohikukkineita ja hedelmistöjä. Pitkä, lauha syksy on erehdyttänyt koreanatsalean (Rhododendron mucronulatum 1994-1054) avaamaan yhden punavioletin kukan! Komeassa ruskassa olleet pensaat ovat jo liki lehdettömät. Muita kukkia tai muita ensi kevääksi tarkoitettuja nuppuja koreanatsaleassa ei näy?

Kumpula 18.11.2013: ei vielä aivan ”kuollutta”

19.11.2013
Paula-Ma Havas-Matilainen
Avainsanat: 

Kumpulan puutarhaYleistäLuomuksen blogi