LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kumpula helatorstaina 9.5.2013: kevät rynnistää

Aamun sade ja aamupäivän puolipilvinen sää vaihtuvat aurinkoiseksi toukokuun päiväksi; valtiolippu liehuu itätuulessa. Takissa tulee hiki. [Päivästä tulikin kevään ennätyslämmin päivä, Kumpulassa oli noin21 astetta]. Satakieli livertelee, kuuluu myös viherpeippo ja talitiainen. Harakka varoittelee koivussa, sepelkyyhkypari laiduntaa nurmikolla. Sinisorsapari etsii ruokaa puron kivien välistä, mustarastas pensaikosta ja sinitiainen ruusun oksilta. Haapanapariskunta näyttää taas aikovan pesiä lammella, lammella majailevista kalalokeista huolimatta. Rusakko pompahtelee tiehensä, ja kani maastoutuisi huomaamattomiin kanukan alle, jollen olisi sattunut näkemään sen liikahdusta. Kartanopuistossa kupeksii orava.

Kuluneella viikolla kevät ryntäsi Kumpulaan. Kartanoalueen vihreillä nurmikoilla kukkii narsisseja, tulppaaneja, idänsinililjoja, posliinihyasintteja ja isokevättähtiä. Terassi on koristettu kukka-astioin. Puutarhan portit on avattu kello 11, ja kahvila Lineeasta tulvehtii pullantuoksu.

Kasvimaantieteellisen puutarhan Euroopan osastoon rakenteilla olevissa Suomi-lohkoissa kukkivat valkovuokko (Anemone nemorosa 2007-583) ja kevätesikko (Primula veris 2010-1481); sinivuokon (Hepatica nobilis 2006-914) kukinta on jo lähes ohi. Todella omituisen näköisen visautuvan harmaalepän (Alnus incana ”Muhkura” 2008-916) vierellä kukkii kaiheorvokki (Viola selkirkii 2006-961). Lohkon nuoret koivut ovat hiirenkorvalla ja metsätuomet (Prunus padus subsp. padus 2010-943) nupulla. Raita (Salix caprea 2010-939) kukkii vaatimattomana, se on emiyksilö. Eilen suokuoppaan levitettiin punkalaitumelaisesta suosta joulukuussa 2012 nostettuja, vielä osittain jäisiä turpeita, joissa vaiverot ja muut suokasvit yhä kasvavat. Suomi-lohkot monine, nimikilvin varustettuine kasveineen ovat jo nyt erinomainen kohde opetella Suomen luonnonkasveja. (Itse asiassa lohkojen valmius ja kasvirunsaus yllätti minut positiivisesti!)

Muussa Euroopan osastossa kukkii idänsinililja (Scilla siberica 1998-680). Vuori-imikkä (Pulmonaria montana 2006-656) aloittelee kukintaansa. Erinomaisen sitkeä saksalainen kevätesikko (Primula veris 1993-26) kukkii nurmikolle levinneenä. Varhaisimpien kukkijoiden, näsiän (Daphne mezereum 1991-382, 1997-739), sinivuokon (Hepatica nobilis 2000-164) ja valkoruttojuuren (Petasites albus 1991-118), kukinta on menossa ohi, ja tuulipölytteiset euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana 1995-496) ja tervaleppä (Alnus glutinosa 1998-186) ovat jo täysin ohikukkineet. Lammen takana kukkii, tänä vuonna tosin vaisusti, Kumpulan vanha raita (Salix caprea XX-95); se on hedeyksilö. Myöskään  punamarjakanukan (Carpinus mas 1996-437) kukinta ei vedä vertoja viimekeväiselle, mutta jaksaa auringonkeltaisena siltikin hämmästyttää ja ilahduttaa..

Itäisen Pohjois-Amerikan osastossa kukkii kanadantaponlehti (Asarum canadense 1994-412). Punavaahtera (Acer rubrum 1990-607) kukkii, ja saarnivaahterapariskunta (Acer negundo 1992-60) on nupulla. Suosikkikasvini Jeffersonia diphylla 1994-407 -näkki on isolla nupulla. Se kukkii lähiaikoina, ja näyttävä kukinta menee ohi muutamassa päivässä.

Läntisen Pohjois-Amerikan osasto tarjoaa runsaasti, mutta vaatimattomasti kukkivia kanadanpuhvelinmarjoja (Stepherdia canadensis 1987-1195, 1987-1199, 1995-523, 1995-723).

Japanin osastossa kukkii Corylus sieboldiana 1999-479 -pähkinäpensas ja aivan pian myös pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum 1993-531). Ja täällä on tietysti se korein ja kysytyin kukkija: pajumagnolia (Magnolia salicifolia 1999-481) on täydessä ja tänä vuonna ensi kertaa todella runsaassa kukassa. Korkeahko, suippomuotoinen, vielä lehdetön puu on kuin taideteos lukemattomine suurine, tuoksuvine kukkineen. Lehdettömässä maisemassa magnolian taianomainen, valkoinen hahmo näkyy kauas eri suuntiin.

Kaukoidän osastossa kukkii keltaisena matala ohotanalppiruusu (Rhododendron aureum 1992-221). Koreanatsalean (Rhododendron mucronulatum 1994-981) pääni yläpuolelle ulottuvissa latvoissa on harvakseltaan ruusunpunaisia kukkia. Saman lajin toinen kanta, 1994-1054, kukkii ruusunpunaisena väriläikkänä vielä varsin ruskeasävyisessä maisemassa. Nuori dahurianalppiruusu (Rhododendron dauricum 2008-208) on matala ja harsu ja kukkii nyt ensi kerran? Ruusunpunaisia kukkia on pensaissa harvakseltaan. Lammen lähellä kukkii Ulmus laciniata 1994-1132 -jalava.  Ribes sachalinense 1995-366 -herukka on kotoisin mereiseltä alueelta, Sahalinin saarelta, ja on jo täydessä kukassa ja lehdessä. Syyspuolella matala pensas tekee hauskoja punaisia, karvaisia marjoja, ja peittävä, vihreä lehvästö saa hienon ruskavärin.

Kukkuloilla minut yllättää soikkovuorenkilpi (Bergenia crassifolia 2008-151). Tämä Länsi-Siperiasta, läheltä puurajaa, 1600 metrin korkeudesta, saatu kasvi on täydessä kukassa!

Kirgisian lohkoissa tuoksuu sipuli. Ukkolaukka (Allium aflatunense 2009-822) on jo isolla nupulla, ja monet muut sipulikasvit ovat kasvattaneet mehevät lehdet. Rusakko on muotoillut nuoria aprikooseja (Prunus armeniaca 2009-799), vain muutama korkea verso on välttynyt poikkinapsaisulta.

Nyt on hyvä vaihe tarkkailla lehteen tuloa. Monet temperaattiselta, siis Kumpulaan liian eteläiseltä, vyöhykkeeltä tuodut pensaat ja puut ovat jo lehdessä. Viisaat, sukupovien kokemuksesta mahdollisia keväthalloja varovat puut ja pensaat sen sijaan etenevät maltillisemmin (ne ovat oman vyöhykkeensä luonnonvalinnan tuotteita).

Mutta kohta peittää valkea kukinta Kumpulan, kun kukkaan puhkeavat kaikki Prunukset, niin hyötykasvien puutarhan kirsikat ja luumut kuin kasvimaantieteellisen puutarhan metsä-, kiilto- ja virginiantuomet ja pilvi-, kuriilien- ja japaninkirsikat. Erityisesti odotan, että amerikanluumu (Prunus americana 2006-215) vihdoin onnistuisi tekemään hedelmiä! Oman lisänsä valkoiseen kukintaan tuovat tuomi- ja orapihlajat, päärynät, omenapuut ja angervot.

Ja sitten on niitä kukkijoita, Kaisaniemen jo hyväksyttyjä riesoja, joita Kumpulan puutarhaan ei pitänyt päästää: nurmikoilla kukkivat jo toivottomasti levinneinä mukulaleinikit, iso- ja pikkukäenrieskat ja keltavuokot. Niiden luonnonkantoja ei siis kannata istuttaa Kumpulan kasvimaantieteelliseen puutarhaan, kohta kannat kuitenkin sekoittuisivat. Kevätkynsimö on sievä ja siedetty kevätkukkija. Suolammen eteläranta on vaaleanruskeana mieluisan kasvupaikan löytäneen isopeltokortteen itiötähkällisistä kevätversoista.  

 

Kumpula helatorstaina 9.5.2013: kevät rynnistää

9.5.2013
Paula-Ma Havas-Matilainen
Avainsanat: 

Luomuksen blogi