LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Luomuslaisen matkassa: Kärpäsmaailman mysteerejä selvittämässä

On kaunis heinäkuinen päivä, kun istun autossa matkalla Helsingin Salmen ulkoilualueelle kahden kärpästutkijan matkassa. Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen Gunilla Ståhls-Mäkelä ja Elvira Rättel ovat matkalla maastoon keräämään lattajalkakärpästen heimoon kuuluvia kärpäsiä, joiden elintavat ovat tällä hetkellä tiedemaailman tietämättömissä. Katsotaan mitä tutkijat maastoretkeltään löytävät!

 

”Platypezidae-heimon lattajalkakärpäset jakautuvat kolmeen alaheimoon. Näistä kolmesta Microsaninae-alaheimon kärpästen elintavat ovat lähes täysin tuntemattomia. Tarkoituksenamme onkin kerätä näytteitä tämän alaheimon lajeista ja saada tietoa ainakin lajin levinneisyydestä sekä runsaudesta”, kertoo Gunilla Ståhls-Mäkelä, joka työskentelee Luomuksessa kärpästutkijana ja hoitaa samalla laboratoriopäällikön virkaa. Minulle selvenee, että lattajalkakärpäset ovat pienikokoisia, 1-6 mm pitkiä, kärpäsiä, joista useimmat elävät sienillä. Lattajalkakärpäset ovat saaneet nimensä siitä, että heimon lajien naarailla jalan 1. jaoke on usein hyvin litteä.

Ympäristöministeriön Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma PUTTE:n myötä lattajalkakärpäsistä kiinnostunut Gunilla kertoo, ettei aiemmin tuntenut heimoa, mutta innostui tutkimaan sitä tutkimusohjelman puitteissa, kun hän mietti mitkä metsiemme kärpäslajeista ovat heikosti tunnettuja. Tutkimusten myötä on selvinnyt, että useimmat heimon lajit ovat tiiviisti tekemisissä sienten kanssa, sillä niiden toukat käyttävät sienirihmastoja ravinnokseen. Aiemmin näitä kärpäsiä tunnettiin Suomesta noin 20, mutta tutkimusten myötä Suomelle uusia lajeja on kuvattu niin, että lajimäärä on noussut jo kolmeenkymmeneen. Tutkimuksista on tehty New data on Platypezidae of Finland -julkaisu vuonna 2006 ja toinen julkaisu on tuloillaan.

 

Savusta pitäviä kärpäsiä?

”Tällä kertaa on tarkoitus siis yrittää löytää Microsaninae-alaheimon kärpäsiä. Ne ovat siitä erikoisia, että ne hakeutuvat savun luokse! Eli tieteellisesti sanottuna ne ovat fumatrooppisia. Käyttäytyminen tarkoittanee sitä, että nämä kärpäset ovat jostain syystä kiinnostuneita palaneesta materiaalista. Siksi meidänkin täytyy sytyttää nuotio ja saada aikaan savua”, selventää Gunilla kerätessään käpyjä Elviran sytyttäessä nuotiota. ”Kärpäset ovat liikkeellä tällaisena aurinkoisena ja kuumana päivänä, sillä tällaisella kelillä maastopaloja syttyy luonnollisestikin.”

Microsaninae-kärpästen toukkia ei tunneta lainkaan. Löydetyt yksilöt ovat kaikki olleet aikuisia, noin 3 mm mittaisia, tummia ja hoikkia kärpäsiä. Toukkien näkymättömyys selittyy osittain, sillä että ne ovat muiden alaheimojen toukkien tapaan ilmeisimmin läpikuultavia ja hyvin pieniä, vain noin 1 mm mittaisia.

”Toukat elävät mitä ilmeisimmin maassa, mutta niiden elintavoista ei muuta tiedetäkään”, Elvira Rättel, museomestarina Luomuksessa työskentelevä kärpästutkija selittää. Aikuisten yksilöiden vartalosta usein löydetyt maaperäpunkit viittaavat siihen, että jossakin elämänsä vaiheessa aikuisten on oltava lähikontaktissa maa-aineksen kanssa. Kenties kuoriutuessaan?

Savua alkaa syntyä, kun nuotioon heitetään kostutettua sammalta ja käpyjä. Microsanianae-heimon kärpäsiä ei ole saatu koskaan mihinkään perinteiseen, passiiviseen hyönteispyydykseen ja ainoa tapa niiden nappaamiselle onkin kenttähaavin käyttö. Ensimmäiset haavin heilautukset nuotiosta nousevan savun seassa eivät tuota tulosta.


Gunilla Ståhls-Mäkelä näyttää miten kenttähaavilla pyydystetään savuun hakeutuvia lattajalkakärpäsiä.

”Joskus kärpäsiä on tutkimusreissuillamme ollut satoja nähtävissä, joskus taas ei ollenkaan! Emme tiedä siis oikeastaan mitään näiden kärpästen esiintymistavoistakaan”, hämmästelee Gunilla haaviessaan savuista ilmaa.

Sitten alkaa tapahtua. Gunilla löytää haavistaan pieniä kärpäsiä.


Pyydystetyt kärpäset laitetaan haavin sisällä varovasti näyteputkeen.

”Nämä taitavat olla! Kyllä, oikealta näyttävät.”


Gunilla tarkastelee kärpäsiä näyteputkesta.

Kärpäsiä jää haaviin pari kappaletta ja Gunilla sujauttaa ne taskustaan kaivamaansa pieneen putkeen, joka on täytetty alkoholilla. Tarkastelen putken pohjalle vajonneita kärpäsiä. Hoikka takaruumis, pallomainen pää, kaksi siipeä – ihan selviä kärpäsiä ne ovat, mutta mielettömän pieniä! Myös aiemmin mainittuja punkkeja voi tarkasti tihrustamalla havaita kärpästen vartaloon kiinnittyneinä.


Näin pieniä Microsaninae-alaheimon lattajalkakärpäset ovat!

Samaan aikaan Elvira on löytänyt lähimaastosta lahoavan puunrungon, jonka pinnalla kasvaa sienirihmastoa. Rihmaston seasta löytyy ovaalin muotoisia pieniä toukkia, jotka kuuluvat siis jommankumman toisen alaheimon jäsenille. Nekin kerätään näytteiksi.


Tällaisten lahoavien puiden päällä kasvavien sienirihmastojen seasta voi löytää sieniä syövien lattajalkakärpäslajien toukkia.


Kärpästutkijat Elvira Rättel (vas.) ja Gunilla Ståhls-Mäkelä (oik.) tarkastelevat Elviran löytämän lahopuun seasta löytyviä kärpäsentoukkia. (Kuvat: Luomus / Jani Järvi)

Gunilla havaitsee jo harjaantunein silmin runsaan savun seassa lentäviä pikkuruisia kärpäsiä ja nappaa niitä lisää haaviinsa. Loppujen lopuksi putkiin päätyy 12 kappaletta aikuisia kärpäsiä. ”Hieno tulos!”, iloitsee Elvira. Kärpästen lopullinen lajimääritys tehdään laboratoriossa mikroskoopin avulla. Saa nähdä, löytyisikö niiden joukosta Suomelle uusia lajeja. Laboratoriossa tutkijat tekevätkin suurimman osan tutkimustyöstään tarkastelemalla lajien DNA:ta ja morfologisia piirteitä ja määrittämällä siten lajien sukulaisuussuhteita.

Hyvän haavimistuloksen jälkeen on aika laittaa tavarat kokoon, sammuttaa nuotio ja suunnata kotiin pohtimaan lisätutkimuksia alaheimon salaperäisten elintapojen selvittämiseksi. Mutta vielä pitää kysyä yhtä asiaa.

 

Mikä saa tutkijat kiinnostumaan kärpäsistä?

Gunilla kertoo, että on jo pitkään tehnyt tutkimusta kärpästen parissa. Alkuun kukkakärpäsillä, jotka tutkimusten mukaan ovat lattajalkakärpästen sukulaisia ja nyt näillä jännittävillä savun luo hakeutuvilla ja sienirihmastoja syövillä lajeilla. Uusien lajiryhmien ekologiaa on mielenkiintoista oppia tuntemaan ja etenkin lajien välisiä sukulaisuussuhteita on jännittävä paljastaa.

Elviran sanojen mukaan on maailman kauneinta löytää kymmenittäin lattajalkakärpästen toukkia lahoavan kuusenrungon alta. Nättejä ne ovaalin muotoiset toukat olivatkin!

Molemmat lisäävät loppuun vielä, että tällaiset maastopäivät tuovat kesäaikaan tutkijan työhön erittäin mukavaa vaihtelua.

_____________________________

Kirjoitus on osa Luomuslaisen matkassa -blogisarjaa, jossa kesän aikana tutustutaan Luomuslaisten arkeen. Luomuksessa työskentelee kymmeniä ihmisiä monennäköisissä työtehtävissä ja kirjoitusten kautta blogin lukijat pääsevät kurkistamaan millaista työskentely Luonnontieteellisessä keskusmuseossa on. Seuraavassa sarjan osassa päästään seuraamaan rengastajien toimia Laajalahdella!

Luomuslaisen matkassa: Kärpäsmaailman mysteerejä selvittämässä

25.7.2013
Jani K Järvi
Avainsanat: 

Luomuksen blogi