Meteoriittikraattereiden fossiilit

Suomen kallioperän meteoriittikraatterit tarjoavat ainutlaatuisen arkiston peruskalliota nuorempien, mutta viimeisintä jääkautta vanhempien kerrostumien tutkimiseen. Ne tuovat lisäsivuja geologian kirjaamme. Syvissä painanteissa kerrostumat ovat säilyneet mannerjäätikön kulutukselta. Kraattereita tunnetaan kaikkiaan yhdeksän ja niistä kuudesta on löydetty mikrofossiileja sisältäviä kerrostumia. Kraatterien fossiilit eivät aina kerro putoamishetkeä, ne antavat usein vain minimi- ja maksimi-iät. Fossiilit kertovat kuitenkin, minkä ikäiset kerrostumat peittivät Suomea meteoriitin pudotessa. Näin ollen ne ovat säilöneet sen tiedon, jonka mannerjäätikön kulutus on poistanut muualta.

Kraattereista tunnetuin on Lappajärvi, joka siaitsee noin 100 km Vaasasasta itään. Meteoriitin putoamisajankohdaksi on saatu liitukausi 74 miljoonaa vuotta sitten. Lappajärveä peittivät silloin meso- ja neoproterotsooiset, kambriset ja ordoviikkiset mereen kerrostuneet sedimentit ja lisäksi nuorempi suokasvillisuus peitti aluetta. Eri ikäiset lajit ovat kerrostumassa täysin sekaisin. Tästä voidaan päätellä, että pamaus tuli itiöiden ikää myöhemmin. Aineistosta löytyneet itiöt ovat toistaiseksi maailmalla tuntemattomia – emme siis tiedä niiden lajia emmekä ikää.

Tuntematon itiö Lappajärveltä

Söderfjärdenin eli Sulvan kraatteri sijaitsee myös Vaasan lähellä. Kraateria peittävät kambrikauden sedimentit (540 – 500 milj. vuotta). Meteoriitti muovasi painanteen, jonka kambrinen meri myöhemmin peitti.

Iso-Naakkiman kraatteri Pieksämäellä ja Saarijärvi Taivalkoskella ovat syntyneet ennen sedimenttien kerrostumista. Neoproterotsooisten Iso-Naakkiman kerrostumien ikä on 1000 miljoonaa vuotta ja Saarijärven n. 600 miljoonaa vuotta.

Lumparnin altaan varmistuminen kraatteriksi tapahtui vasta 1996. Kraatteria peittävät kambriset ja ordoviikkiset kerrostumat. Iältään se on vanhempi kuin 540 Ma.

Petäjäveden Karikkoselän kraatteri on syntynyt kambri- ja ordoviikkikautisiin kerrostumiin.