Meteoriitit pähkinänkuoressa

Alkuperä

Meteoriitit ovat peräisin asteroidivyöhykkeeltä Marsin ja Jupiterin välissä, lisäksi tunnetaan 18 Marsista (ns. SNC-ryhmä) ja 21 (yht. 7,8 kg) Kuusta peräisin olevaa meteoriittia.

Lukumäärä

Museoissa on vanhastaan tallessa yli 2800 meteoriittia, näistä ~ 1100 on saatu talteen heti putoamisensa jälkeen; lisäksi on Saharasta löydetty ~ 1500 kappaletta ja Etelämantereelta on vuodesta 1969 alkaen saatu talteen lähes 18 000 meteoriitin kappaletta, jotka ovat peräisin ehkä ~ 5000 eri meteoriitista. Suomesta on saatu talteen 13 (12) meteoriittia. Geologian museossa on näytteitä noin 550 meteoriitista.

Luokittelu

Meteoriitit jaetaan koostumuksen perusteella kolmeen pääryhmään:

1. Kivimeteoriitit eli kivet, jotka osaltaan jaetaan kahteen alaryhmään
   • Kondriitit, jotka koostuvat pääosin mineraalijyväsistä eli –kondreista kuten vuonna 1899 Porvooseen pudonnut Bjurböle
   • Akondriitit (ei mineraalijyväsiä), jotka muistuttavat usein laavakiviä (meillä Luotolax ja Haverö)
2. Rautameteoriitit eli raudat
3. Kivi-rautameteoriitit eli kiviraudat (harvinainen kivien ja rautojen välimuoto, meillä Marjalahti)

Talteensaamistavan perusteella saadaan kaksi ryhmää:

1. Pudokkaat (vanha käännös ”putoukset”), jotka saadaan talteen pian putoamisensa jälkeen
2. Löydöt, joiden putoamisesta ei ole tietoa ja jotka ovat voineet maata maassa pitkäänkin

Tutkimuksen kannalta tuoreet pudokkaat ovat löytöjä arvokkaampia; pudokkaista n. 86 % on kondriitteja, 7 % akondriitteja, 6 % rautoja ja vain 1 % kivirautoja. Suomen meteoriiteista kuusi on pudokasta, seitsemän löytöä; joukossa ei ole yhtään rautameteoriittia mutta yksi kivirauta (Marjalahti) ja kaksi akondriittia (Luotolax ja Haverö) sekä yksi harvinainen hiilipitoinen kondriitti (Kivesvaara).

Koostumus

Meteoriittien alkuaineet ja päämineraalit ovat samoja kuin maassa, mutta meteoriiteissa alkuaineiden runsaussuhteet ja pitoisuudet ovat erilaisia kuin Maan kivissä; meteoriiteissa on erikoisia ”kuivia” mineraaleja, jotka eivät säily maapallolla. Kivimeteoriitit vastaavat maankuoren alla olevaa maapallon vaippaa ja rautameteoriitit vastaavat maapallon sydäntä. Eräät hiilikondriitit sisältävät satoja orgaanisia yhdisteitä, jopa aminohappoja eli elämän ”rakennuspalikoita”.

Ikä

Meteoriitit syntyivät aurinkokuntamme muodostuessa 4 566 miljoonaa vuotta sitten, mutta akondriitit, raudat ja kiviraudat ovat kiteytyneet syntynsä jälkeen uudestaan 4 550–4 440 miljoonaa vuotta sitten. Marsista peräisin olevat meteoriitit ovat eri-ikäisiä (tavallisesti 170-1 300 miljoonaa vuotta) ja yleensä muita meteoriitteja nuorempia, ne – samoin kuin Kuun meteoriitit – ovat sinkoutuneet avaruuteen suurissa meteoriittitörmäyksissä.

Merkitys

Meteoriitteja tutkimalla saamme tietoa Maan ja koko aurinkokuntamme, sen planeettojen ja kuiden synnystä ja rakenteesta, koostumuksesta ja kehityksestä. Hiilipitoiset meteoriitit kertovat myös elämän synnystä. Sanalla sanoen: meteoriitteja, noita ”köyhän miehen avaruusnäytteitä” tutkimalla päästään syntyjen syvien ääreen.

Allende, hiilipitoinen kondriitti (CV3). Putoamispaikka: Pueblito de Allende, Chihuahua, Meksiko. Useiden tonnien painoinen meteoriitti putosi 8. helmikuuta 1969 klo 1.05.

Zagami, Marsista peräisin oleva akondriitti putosi lokakuussa 1962 Zagumiin, Nigeriaan.

Carlton-rautameteoriitin (putosi Yhdysvaltojen Texasin osavaltioon Hamiltonin piirikuntaan 1887) pinnalla näkyy hitaan jäähtymisen ja kiteytymisen aikana syntyneitä rauta-nikkelimineraalien yhteenkasvettumia, joita kutsutaan Widmanstättenin rakenteiksi.