Tektiitit

Tektiitit (niistä on käytetty myös nimitystä lasimeteoriitit) ovat pyöristyneitä, pinnaltaan usein kuoppaisia (ikään kuin syöpyneitä) ja väriltään mustia, vihreitä tai kellanruskeita lasinkappaleita. Ne eivät ole vulkaanista lasia (eli obsidiaania) vaikka ne sitä koostumukseltaan (usein korkea SiO₂-pitoisuus, 66–80 % SiO₂ ) muistuttavat. Muodoltaan tektiitit ovat mm. nappimaisia, nuijamaisia, sauvamaisia jne. ja kooltaan tavallisesti saksanpähkinän kokoisia, mutta suurimmat löydetyt tektiitit painavat jopa 3,2 ja 12,8 kg. Tektiittien muodot ja pintakuviot osoittavat niiden lentäneen ilmassa sulassa tilassa.

Tektiitit esiintyvät alueellisesti niin, että useisiin tektiittialueisiin liittyy samanikäinen meteoriittitörmäyskraatteri: vihreät moldaviitit Tšekinmaassa (Riesin kraatteri Saksassa, ikä 14,7 milj. vuotta), Norsunluurannikon tektiitit (Bosumtwi-kraatteri Ghanassa, ikä 1,3 milj. vuotta), mustat australiitit Australiassa, indokiniitit Thaimaassa ja Vietnamissa jne., joiden ikä on vain 0,7–0,9 milj. vuotta. Näihin tektiitteihin liittyvää törmäyskraatteria ei ole löydetty (se saattaa olla jossain valtameren pohjassa). Myös Yhdysvaltojen kaakkoisrannikolta tunnetaan laaja tektiittikenttä (mm. bediasiitit, ikä n. 35 milj. vuotta). Se liittynee samanikäiseen törmäyskraatteriin Virginiassa nimeltään Chesapeake Bay, jonka läpimitta on n. 90 km.

Nykyisin vallalla olevan käsityksen mukaan tektiitit ovat syntyneet pääosin maanpinnan aineksista meteoriittitörmäyksessä. Erittäin korkea lämpötila sulattaa törmäysalustaa ja paine sinkoaa sulaneen aineksen suihkuina ja suurella nopeudella sivuille tai korkealle ilmaan, jolloin sulakappaleet saavat erilaiset muotonsa ja lentävät kauas kraatterista tai leviävät laajalle alueelle kraatterin ympäristöön.