Luonnontieteellinen keskusmuseo
Olet täällä: Etusivu > Julkaisut > Lintunimet > Muuttuneet lajit
Poistetut tai muutetut lajinimetLajinimet:
Poistetut tai muutetut lajinimet ovat vuoden 1999 luettelon
vanhan numeron mukaisessa järjestyksessä. Luettelossa on tiedot lajinimistä, jotka on poistettu tai joita on muutettu vuoden 1999 nimistöön verrattuna. Kustakin lajista on 1–2 tietoriviä, jotka aloittaa suluissa oleva lajin vanha numero ja muutoksen laadun kertova koodi A, K, L, M tai P. Koodien selityksetA = alalaji (n = 191 tapausta). Kyseinen vanha laji on H&M:n käsikirjassa muutettu alalajiksi eli lajia alemmaksi taksonomiseksi yksiköksi. Alalaji kuuluu seuraavalla rivillä mainittuun lajiin, josta kerrotaan numerokoodin loppuosa (pisteellä alkava luku) ja tietojen alkusivu H&M:n kirjassa (salkuinen koodi). Esimerkiksi rivit (0070) A Eudyptula albosignata liuskepingviini kertovat, että vanha laji (0070) Eudyptula albosignata liuskepingviini kuuluu nyt lajiin 015.0152.0525 E. minor sinipingviini. Lajilistasta näkyy, että sinipingviinin vanha numero on (0069), joten tämä laji oli käytännössä kahdesti Suomen vuoden 1999 luettelossa. H&M:n sivulta 71 selviää, että sinipingviinillä on kuusi alalajia, joista eräs on E. m. albosignata eli entinen liuskepingviini. K = kaksoisnimi (n = 42) tarkoittaa suomenkielistä nimeä, joka on käytössä kahdella vanhan luettelon lajilla. Niiden tieteelliset nimet ovat allekkain. Suomenkielinen nimi kuuluu nyt alemmalla rivillä olevalle lajille. (0567) K Elanus notatus australianliitohaukka Esim. vanhan luettelon lajin (0567) Elanus notatus suomenkielinen nimi australianliitohaukka on siirretty uuden luettelon lajille 036.0267.0946 Elanus axillaris. H&M:n sivulta 100 käy ilmi, että tämä lintu kuvattiin v. 1802 lajina E. axillaris ja v. 1838 lajina E. notatus, joten sille tulee käyttää vanhempaa nimeä E. axillaris. (9238) K Podilymbus gigas atitlaninuikku Atitlaninuikulla on sama tieteellinen nimikin kummallakin rivillä, sillä parinkymmenen lajin tiedot olivat (pääosin tarkoituksella) identtisinä kahteen kertaan vuoden 1999 luettelossa. Uudessa luettelossa 021.0182.0652 (0085) atitlaninuikun ”varsinainen” vanha numero on (0085). Vanhassa luettelossa se lisäksi esiintyi toiseen kertaan sukupuuttoon kuolleissa lajeissa lajina (9238). L = ”luulintu” (n = 21). Kuten edellä mainittiin, on sellaiset sukupuuttoon kuolleet lajit, jotka on kuvattu pelkän luunäytteen perusteella, jätetty pois lajilistasta. Vaikka nykyinen nimistötoimikunta ei ole tarkastanut kyseisiä vuoden 1999 luettelon lisätaulukon nimiä, ne luetellaan tässä L-koodilla varustettuna. Mikko Haaramo pitää niitä käyttökelpoisina yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Kun nimi strutsi varataan suvulle Struthio, on parempi käyttää vanhan luettelon lajista madagaskarinstrutsi nimeä (9237) L Aepyornis maximus isonorsulintu M = muutos (n = 309). Lajin suomenkielinen nimi on muuttunut. Muutosten syistä kerrottiin nimeämisen periaatteita esiteltäessä. Esimerkkejä: (0129) M Pterodroma becki salomonsaartenviistäjä Vanhasta (0129) salomonsaartenviistäjästä on tullut 018.0168.0594 salomoninviistäjä, kun nimeä on lyhennetty. (7097) M Parus fringillinus masaitiainen Vanhasta (7097) masaitiaisesta on tullut 155.1489.6301 maasaitiainen Kielitoimiston suosituksen perusteella. P = poisto (n = 43). H&M on jättänyt kyseiset lajit pois. Esimerkkejä vuoden 1999 luettelon lajeista: (1333) P Himantopus meridionalis afrikanpitkäjalka Vanha (1333) afrikanpitkäjalka ei ole enää mukana omana lajinaan. Lähdekirjasta käy ilmi, että se luetaan 053.0390.1396 Himantopus himantopus pitkäjalan Euraasiaan ja Afrikkaan laajalle levinneeseen alalajiin H. h. himantopus. (2862) P Phaethornis nigrirostris mustanokkakolibri Vanha (2862) mustanokkakolibri on jätetty pois, koska sen kuvaus perustui lajin 080.0718.3011 Phaethornis eurynome suomuerakkokolibri poikkeavaan yksilöön. |