Lintujen nimeämisen periaatteet

Nimistötyössä on noudatettu aikaisempien nimistötoimikuntien hyviksi havaitsemia periaatteita, joista kerrotaan vuoden 1999 nimistön johdannossa ja Lasse J. Laineen artikkelissa ”Maailman linnuilla on nyt suomalaiset nimet” (Lintumies 27(4): 147–152, 1992). Täydennettyinä ne näyttävät seuraavilta:

• Kunnolliseksi linnunnimeksi katsotaan sellainen, joka antaa iskevää ja hyvää informaatiota lajista itsestään, oli sitten kyse linnun ulkonäöstä, elintavoista, äänestä, elinympäristöstä tms.
• Pyritään oikeakielisyyteen noudattaen Kielitoimiston antamia ohjeita sekä nimistön hyvään tietotekniseen siirrettävyyteen.
• Lyhyt nimi on parempi kuin pitkä. Peruslähtökohtana on, että nimi olisi korkeintaan kolmiosainen yhdyssana. Poikkeuksia voidaan tehdä huonosti tunnettuja endeemisiä lajeja nimettäessä, kun pidetään kaksiosaisia paikannimiä käsitekokonaisuuksina (esim. uudenkaledonianlepinkäismonarkki; pituusennätys, jossa nimi koostuu neljästä eri osasta ja 32 kirjaimesta).
• Linja on konservatiivinen, joten vakiintuneisiin nimiin ei kajota, etenkin kun kyse oli Suomen peruslinnustosta (esim. neliosainen yhdyssana kirjosiipikäpylintu on säilynyt tästä syystä). Satunnaislajien nimiä voidaan kuitenkin yhdenmukaistaa, mikäli niissä oli puutteita tai harhaanjohtavuutta.
• Alkuperäiskansojen antamia nimiä pyritään säilyttämään. Vältetään henkilönimiä. Vain Darwin ja jokunen muu nimi kelpaavat suomalaisiin linnunnimiin.
• Vain kaukaisten lintujen taksonomisesti ”vääräoppisia” nimiä korjaillaan.
• Uudisnimissä suositaan elintapoja kuvaavia sukunimiä. Lintujen nimeämisessä pesimäympäristöä ja levinneisyyttä pidetään etusijalla talvehtimisseutuun nähden. Vanhoista nimistä voidaan muuttaa sellaisia, joiden alkuosa viittaa harhaanjohtavasti väärään elinympäristöön.
• Vältetään nimiä, jotka perustuvat kovin vaatimattomaan maastotuntomerkkiin tai ovat epäesteettisiä.
• Mikäli jokin vuosien 1992 tai 1999 luetteloiden lajinimi on poistettu käytöstä, sitä ei yleensä saa ottaa uudelleen käyttöön. Erityisesti tulee varoa nimen kierrättämistä toiselle lajille. Jos laji hyväksytään uudelleen lajiksi, voidaan kuitenkin harkita lajin vanhan nimen ottamista uudelleen käyttöön.
• Maailman lintujen nimistön tulee perustua ajan tasalla olevaan systemaattiseen julkaisuun.

Viime mainittu kohta on erityisen tärkeä. Edellisessä nimistössä sovellettu systematiikka nojasi Howardin ja Mooren käsikirjan toiseen painokseen (Howard, R. & Moore, A. 1991: A Complete Checklist of the Birds of the World. Academic Press, London). Uuden nimistön tieteelliset ja englanninkieliset nimet ja lajien järjestys perustuvat kirjaan "The Howard and Moore Complete Checklist of the Birds of the World" (3. painos, 2003, toim. E. C. Dickinson, julk. Christopher Helm, London) ja sen korjausluetteloon ”Corrigenda 5”, joka ilmestyi 31.1.2006 ja on saatavissa verkko-osoitteesta http://www.naturalis.nl/sites/naturalis.en/contents/i000827/corrigenda%205%20d1r.pdf (PDF)

Käsikirjan kolmannesta painoksesta käytetään uudessa nimistössä lyhennettä H&M.

BirdLife Suomen rariteettikomitea käyttää länsipalearktisen alueen lajistosta tieteellistä nimistöä, joka perustuu Euroopan rariteettikomiteoiden yhteistyöelimen AERC:n taksonomisen komitean TAC:n suositukseen (saatavissa verkkojulkaisuna www.aerc.eu). BirdLife Suomen nimistötoimikunta ja rariteettikomitea ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan H&M:n lajiluetteloa täydennetään 18 tapauksessa. Kyseiset taksonomiset yksiköt ovat alalajeina eli maantieteellisinä rotuina H&M:ssa, mutta niitä kohdellaan nimistössä varsinaisina lajeina, joille on annettu omat suomalaiset nimet (ks. lajilistan käyttö/T-sarake).

Jotta lähdekirja toimisi hyvin nimistön tukena, nimistöön on jätetty tapaukset, joita H&M pitää eri lajeina, mutta TAC yhtenä lajina. Niihin kuuluu esimerkiksi AERC:n ja Suomen lintujen vanhan lajiluettelon kirjorastas Zoothera dauma. H&M on jakanut sen kahdeksi lajiksi, joiden nimet ovat nyt kirjorastas Z. aurea (euraasialainen laji, tavattu Suomessa) ja suomurastas Z. dauma (esiintyy Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, ei tavattu Suomessa). Vanha nimi kirjorastas on siis jätetty Suomessa tavatulle lajille aurea, kun taas dauma sai uuden nimen suomurastas.