Heikki Roivainen

Heikki Roivainen syntyi 1900 maanviljelysperheeseen Pielavedellä ja kuoli 1983. Jo koulupoikana näkyi hänen kiinnostuksensa kasveihin. Ennen ja varsinkin valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi v. 1935 hän toimi monia vuosia käytännön töissä mm. Pohjois-Suomen Laidun- ja Nurmiyhdistyksen toiminnanjohtajana Oulussa, maatalouskoelaitoksen kasvitautiosastolla ja Helsingin yliopiston maanviljelys- ja metsäeläintieteen laitoksella. Tohtoriksi hän väitteli vasta 1954. Vuodesta 1953 lähtien hän oli ensin Helsingin yliopiston kasvimuseossa amanuenssina, ja vuonna 1956 Hans Buchin jälkeen hänet nimitettiin kustokseksi.

Roivainen osallistui kasvitieteilijänä suomalaiseen tieteelliseen retkikuntaan Tierra del Fuegoon, Patagoniaan ja Keski-Chileen vuosina 1928-1929. Täältä hän keräsi mm. Tierra del Fuegon suokasvillisuusaineiston vuonna 1954 esittämäänsä väitöskirjaa varten. Vielä eläkkeelle jäätyään hän matkusteli ja tutki näitä samaisia alueita vuosina 1969-1970.

Roivainen oli harvinaisen hyvä kasvillisuusbotanisti, joka tunsi sekä putkilokasveja, sammalia että mikrosieniä. Hänen kasvintuntemuksensa oli erittäin laaja. Roivaisen sammalkiinnostus alkoi luultavasti hänen oikolukiessaan V. F. Brotheruksen Die Laubmoose Fennoskandias käsikirjoitusta. Roivainen julkaisi sekä Suomen että Tierra del Fuegon sammalista. Myös muut sammaltutkijat kuten E. B. Bartram ja J. J. Engel ovat julkaisseet hänen Etelä-Amerikan keruitaan. Hän julkaisi n. 150 tutkimusta, joista 14 käsittelee sammalia. Roivainen oli myös varsin hyvä tieteen popularisoija. Roivaisen tutkimukset ovat olleet pohja suomalaisille 1990-luvulla suoritetuille kasvimaantieteellisille, ja sammal- ja jäkälätutkimuksille Chilessä ja Argentiinassa.

Vähän ennen kuolemaansa Roivainen valittiin Sociedad Latino Americana de Briologia-yhdistyksen kunniajäseneksi. Sammalsuku Roivainenia Perss. on julkaistu hänen kunniakseen.

Kirjallisuus

• Koponen, T. 1985: Heikki Roivainen (1900-1983). - Crypt. Bryol. Lichénol. 6: 77-78.