Enontekiön uhanalaiset lajit ja suojelunäkökulmia

Tutkimusalueen pinta-alasta huomattava osa on suojeltu eri asteisesti. Suojellusta pinta-alasta suurin osa (264 892 ha) kuuluu kuitenkin alhaisimman suojelun luokkaan, Käsivarren erämaa-alueeseen. Metsäntutkimuslaitos isännöi 3088 ha suuruista Mallan luonnonpuistoa ja viereistä Saanan 204 ha kokoista luonnonsuojelualuetta. Opetuskohteena toimiva Iiton palsasuon suojelualue on 66 ha kokoinen. Könkämäenon vartta on esitetty NATURA-2000 kohteeksi, mutta sen rajaus ja luonnonsuojelullinen merkitys on vielä avoin, sillä aluetta ollaan suojelemassa vesilain nojalla, jolloin ranta-alueet jäävät rajauksen ulkopuolelle ja samalla myös muun muassa Euroopan Unionin direktiivilaji lapinkaura (Trisetum subalpestre).

Jo pitkään jatkunut porojen ylilaidunnus on voimakkain maastoa kuluttava tekijä, mikä näkyy jäkälikköjen lähes täydellisenä katona Käsivarressa. Vain Mallan luonnonpuistossa poronlaidunnus on kielletty asetuksen nojalla. Luonnonpuistossa samoin kuin viereisellä Jehkatsilla tehdään runsaasti tutkimustyötä. Retkeilyn aiheuttama maaston kuluminen on hyvin rajoittunutta, keskittyen lähinnä Saanalle nousevan polun varrelle. Tilannetta korjannee vuonna 2000 aloitettu portaiden rakentaminen pahimmin kuluneille kohdille. Saanan alueelta on myös kerätty runsaasti kasvinäytteitä. Harvinaisimmista 40 lajista on Helsingin ja Oulun yliopistojen kasvimuseoissa 6700 versoa tai verson osaa. Tilaston kärjessä on kultarikko yli 900:lla versolla. On vaikea arvioida, onko keräyksillä ollut vaikutusta kantojen kokoon, mutta esim. sopulinkallioista (Erigeron borealis) on kokoelmissa suhteettoman paljon populaatioiden nykykokoon nähden (Väre & Virtanen 1992).

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteerien perusteella Käsivarressa kasvaa 51 putkilokasvilajia, joilla on 20% häviämisriski Suomen valtiollisella alueella ko. lajin seuraavan kolmen sukupolven aikana. Alueellisia lajeja on lisäksi ehdolla yhdeksän. Harvinaisimmat lajit ovat tunturikeulankärki (Oxytropis lapponica) ja tunturisarake (Kobresia myosuroides), joilla molemmilla on yksi populaatio Suomessa. Häviämisriskin omaavat lajit kasvavat Köli-vuoristoon kuuluvan kaledonisen ylityöntölaatan alueella. Tätä lajien luontaista levinneisyysaluetta tarkasteltaessa ne eivät ole uhanalaisia.