Kasvitieteellisen puutarhan Koillis-Kiinan tutkimusmatka

Tämän sivun sisältö on osittain vanhentunutta.

Timo Koponen. & Aune Koponen 1995: Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan Koillis-Kiinan tutkimusmatka. (Expedition of the Botanical Garden, University of Helsinki, to Northeast China). - Sorbifolia 26(X): 000-000.

Motto

"Tämän ja muiden itäaasialaisten puiden viihdynnästä voinee päätellä, että toiveitten Itä-Aasian pohjoisosista saada meille soveliaita kasvistonlisiä pitäisi olla hyvin suuret. Aikanansa olisi sinne lähetettävä erityinen siementen ja taimien kokooja. Vai saisiko ehkä toivoa, että meidän matkustelevat tiedemiehemme vast'edes osoittaisivat edes hiukkasen harrastusta siihen, mikä on todella hyödyllistä ja hedelmällistä, eivätkä ainoastaan yksinomaisesti opillisuuteen, kuten kasvien prässäämiseen tai epäilyttäväin opetuslasten ja muun semmoisen hankkimiseen?" (A. F. Tigerstedt 1922).

Uusi Kumpulan kasvitieteellinen puutarha

Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan perustamisvuosi on 1678, jolloin Elias Tillandz aitasi Turun Akatemian "kaalitarhan" ja alkoi kasvattaa puutarhassa etupäässä lääkekasveja. Tillandzin kuoltua puutarha rappeutui ja vasta 1700-luvun puolivälissä Pietari Kalm rakensi sen uudelleen. Hän kasvatti puutarhassa ja Hirvensalon saaren Sipsalon tilalla mm. Pohjois-Amerikasta tuomiaan kasveja. Puutarha säilyi hyvässä kunnossa Turun paloon (4.-5.-9.1827) saakka. Keisarillinen käsky siirtää Turun Akatemia Helsinkiin annettiin kuusi viikkoa Turun palon jälkeen. Neljä kuukautta myöhemmin oli kasvitieteelliselle puutarhalle varattu maata Kaisaniemestä ja jo v. 1833 siellä oli istutuksiaan myöten valmis puutarha (Lemström 1994). Siitä lähtien puutarha on toiminut Helsingin nykyisessä ydinkeskustassa Kaisaniemessä. Yliopisto kuitenkin suunnitteli matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kampuksen Kumpulaan 1980-luvulla. Uusi kasvitieteellinen puutarha päätettiin perustaa Kumpulan kartanon alueelle, joka sijaitsee n. 3 km Kaisaniemestä pohjoiseen. Uuden puutarhan perustamisvuotena voidaan pitää vuotta 1987, jolloin puutarhan alue rajattiin. Puutarhassa ovat hyötykasviosasto, Hortus ethnobotanicus, ja kasvien alkuperän mukaan järjestetty kasvimaantieteellinen kokoelma, Hortus geobotanicus. Kasvimaantieteellisessä kokoelmassa ovat Euroopan, läntisen ja itäisen Pohjois-Amerikan, Japanin ja Itä-Aasian osastot (Kuva 1). Puutarhan toimisto oli aluksi kartanon päärakennuksessa, mutta nyt toimisto, kirjasto ja laboratoriot ovat Kumpulan Yläkartanossa, joka entisöitiin v. 1993-94. Lisäyskasvihuone ja talousrakennus työpajoineen ja taukotupineen valmistuivat jo aikaisemmin.

Puutarhan hyötykasvimaata on käytetty yliopisto-opetuksessa v. 1992 ja lääkekasviosastoa v. 1994 alkaen. Puutarha avataan yleisölle v. 2010, mutta opastettuja käyntejä voidaan järjestää aikaisemminkin. Opetusta ja yleisön valistusta varten on puutarhan toimiston ja laboratorioiden yhteydessä tiedotustila, jota esim. koululuokat voivat käyttää luokkahuoneena.

Päivitys: Kumpulan puutarha avattiin yleisölle 10.6.2009.

Aineiston hankinta ja tutkimus

Uuden puutarhan kasvit saadaan osaksi kansainvälisen siemenvaihdon välityksellä ja osaksi itse järjestetyillä tutkimusmatkoilla. Japanin Hokkaidolle tehtiin tutkimusmatka v. 1993 syyskuussa (ks. A. Koponen 1994, A. Koponen & T. Koponen 1994, Lipponen 1994), Koillis-Kiinaan v. 1994, ja v. 1995 mennään keruumatkalle Brittiläiseen Kolumbiaan Kanadaan. Kumpulan kasvimaantieteellisiin osastoihin hyväksytään vain luonnon alkuperää olevia kasveja.

Kumpulan puutarhan perustaminen antoi mahdollisuuden tutkia ulkomaisten kasvien sopeutumista Etelä-Suomeen. Helsingin yliopisto rahoittaa kolmivuotista hanketta "Ulkomaisten koriste- ja puutarhakasvien kotiuttaminen Etelä-Suomen oloihin". Paitsi Kumpulassa ja Kaisaniemessä Japanin kasvien sopeutumista tutkitaan Keravan, Kotkan ja Riihimäen kaupunginpuutarhoissa, joille annettiin taimierät kasvatettaviksi ja tarkkailtaviksi. Kiinan tutkimusmatkan siemenkeruiden kasvattamisesta ja seurannasta tehtiin sopimukset Harjun maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen, Lepaan puutarhaoppilaitoksen ja Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen kanssa. Siemeniä lähetetään muille puutarhoille kansainvälisen siemenvaihdon (ks. lähemmin T. Koponen 1994) välityksellä, esim. Japanin kasvien siemeniä lähetettiin vaihdossa 1600 annosta ja Kiinan kasvien siemeniä tarjotaan vaihtoon 142 erää (Koponen & Koponen 1995).

Tutkimusmatkan osanottajat ja menetelmät

Tutkimusmatkoihin osallistuville jaetaan tehtävät etukäteen ja siementen keruuta harjoitellaan täysissä varusteissa Suomessa ennen matkalle lähtöä. Kiinan matkaan osallistuivat Suomesta tämän kirjoittajien lisäksi ylipuutarhuri Kustaa Niini, puutarhuri Merja Pulkkinen sekä kasvitieteen laitoksen jatko-opiskelijat FK Leo Junikka ja FK Viivi Virtanen. Timo Koposen tehtävä on ollut matkojen suunnittelu ja rahoituksen järjestäminen. Maastossa hän johtaa tutkimusta ja kuvaa lisäyslähteet, keruupaikat ja matkan vaiheet. Aune Koposen tehtävä maastossa on valita kerättävät kasvit ja antaa rekisterinumero jokaiselle siemenerälle. Puutarhurit tarkistavat, että siemen on kypsää ja hyvää ja keräävät suurimman osan aineistosta; muut auttavat, jos omilta tehtäviltä jää aikaa. Sekaannusten välttämiseksi keräys etenee erä kerrallaan ja kaikki keräävät samaa kasvia ja erää samanaikaisesti. Korkeiden puiden siementen keruussa käytettiin Koillis-Kiinassa paikallisia kiipeäjiä ja muutaman kerran saimme luvan kaataa puun. Opiskelijat tallentavat todistenäytteet jokaisesta lisäyslähteestä ja huolehtivat näytteistä. Siementen puhdistus ja kuivaus tehdään yhdessä iltaisin.

Kumpulaan tarvittava aineisto kerätään neljän kasvitieteellisen puutarhan yhteistyönä. Mukana ovat Japanista Hokkaidon yliopiston kasvitieteellinen puutarha (Sapporo) ja Kanadasta Devonian Botanic Garden (Edmonton). Kiinan Tiedeakatemian soveltavan ekologian laitoksen professori Cao Tong ja laitoksen arboretumin johtaja He Xing Juan vastasivat Kiinan tutkimusmatkan järjestelyistä. Lisäksi oli mukana ekologian laitoksen aikaisempi esimies, professori Li Shu Xin, Liaoningin kasvion toimittaja (Li 1988, 1992). Hän määritti lajilleen keräämämme aineiston jo maastossa ja jälkeenpäin tarkisti määritykset todistenäytteistä. Edmontonista olivat mukana Devonian Botanic Gardenin johtaja professori Dale H. Vitt ja hänellä sihteerinä rouva Sandra Vitt. Yhteisen aineiston lisäksi Vittit keräsivät varsinkin koristekasveiksi sopivia kantoja omaa puutarhaansa varten. Japanilainen yhteistyökumppani, tohtori Hideki Takahashi ei ollut tällä matkalla mukana, mutta tulee v. 1995 syyskuussa Brittiläiseen Kolumbiaan.

Suurin osa Koillis-Kiinan aineistosta kerättiin Changbai-vuorella ja Baishilazhin luonnonsuojalualueella. Muutamia eriä otettiin Chanchunin metsäntutkimusinstituutin metsäpuistosta (Kuva 2).

Changbai-vuoristo ja sen kasvillisuus

Mt. Changbai-shan ("Pitkä valkoinen vuori") on Koillis-Kiinan korkein vuoristoalue. Sen keskeinen osa on sammunut tulivuori, jonka korkein kohta on 2 691 m merenpinnan yläpuolella. Tulivuori on purkautunut vuosina 1413, 1597, 1668 ja 1702 (Machida ym. 1987). Suurin purkaus sattui vuoden 1100 tienoilla ja se oli voimaltaan verrattavissa esim. Vesuviuksen purkaukseen v. 79 ja Krakataun purkaukseen v. 1883. Purkauksen ajankohta on määritetty Japaniin laskeutuneen tuhkan ja Changbailta laavan alta löytyneiden puunrunkojen hiili-isotooppimääritysten (Machida 1987, Dachang 1987) perusteella. Tulivuoritoiminnan tuloksena vuoren ympärillä on 80 km pitkä ja 90 km leveä tuliperäisen maan alue, joka koostuu osin jähmettyneistä laava- ja mutavirroista ja osin tuhka- ja hohkakivilaskeumista. Kerrokset ovat kymmeniä metrejä paksuja kaukanakin kraaterista ja kaikkiaan purkautunutta ainesta on laskettu olevan 50 km;. Kraaterissa on 375 m syvä "Taivasjärvi". Kiinan ja Pohjois-Korean raja kulkee järven halki. Changbain koreankielinen nimi on Pektie-san.

Changbai-vuoren kasvillisuus on säilynyt osittain luonnontilassa. Alue oli pyhä Kiinan viimeiselle keisarisuvulle, mantsujen Ch'ing-dynastialle (1644-1911). Tarun mukaan mantsuvaltion perustaja Nurhachi syntyi Changbai-vuorella. Hänen äitinsä laskeutui sinne taivaista ja peseydyttyään kraaterijärvessä ja syötyään punaisia ginsengjuuren marjoja ryhtyi synnytyspuuhiin. Ch'ing-dynastian aikana alue oli keisarihuonen yksityisomaisuutta ja tiukasti suojeltu. Vuonna 1979 Changbaille perustetiin 190 000 ha laajuinen UNESCOn kansainvälinen biosfäärin suojelualue. Ympäröivillä alueilla metsiä hoidetaan talousmetsinä. Alueen luonnotilaisuutta kuvaa sekin, että Kiinan viimeiset siperiantiikerit asustavat Changbai-vuoristossa. Niiden jälkien löytämisestä on luvattu 10000 juanin palkkio!

Changbai-vuoren kasvillisuusvyöhykeet on esitetty Taulukossa 1. Vuoren laen laava ja hohkakivialue on kasviton. Vähän alempana on sammalten ja jäkälien vallitsemaa harvahkoa heinä- ja ruohokasvillisuutta. N. 2 000-2 400 m korkeudella on orohemiarktista paljakkaa, "alpiinista tundraa". Rhododendron aureum muodostaa yhtenäisiä pensastoja suojaisissa notkelmissa ja avoimemmilla paikoilla vallitsevat pienikokoiset juolukat (Vaccinium uliginosum var. alpinum) ja 10 cm kokoisiksi yltävät Rhododendron confertissimum ja R. redowskianum. Ruohoista mainittakoon Sanquisorba sitchensis.

Paljakan alapuolella on kivikoivun (Betula ermanii) muodostamia metsiä. Ne ovat ulkonäöltään hyvin samanlaisia kuin Japanissa puurajalla kasvavat Betula ermanii-koivikot. Ilmasto vuoren lakiosissa on mereistä, sumuja esiintyy usein ja talviolosuhteet ovat liian ääreviä havupuille. Hämet-Ahdin ja Ahdin (1969) mukaan koivut ja lepät vallitsevat monin paikoin mereisten alueiden metsänrajoilla. Yläoroboreaalisessa vyöhykkeessä Changbailla kasvavat kivikoivun lisäksi Alnus manchurica ja Rhododendron aureum, joka täällä on isokokoisempaa kuin paljakalla.

Keskioro- ja alaoroboreaalisissa vyöhykkeissä vallitsevat ohotanpihta (Abies nephrolepis), olganlehtikuusi (Larix gmelinii var. olgensis) ja ajaninkuusi (Picea jezoensis). Sekapuuna voi olla jonkinverran koreansembraa (Pinus koraiensis), ja varsinkin alaoroboreaalisessa vyöhykkeessä kasvavat koreankuusi (Picea koraiensis) ja Betula schmidtii. Kenttäkerros on rehevää ruohostoa ja saniaisia ja siitä puuttuvat meillä tutut varvut. Luonnontilaisissa metsissä on sammalten runsaus silmiinpistävää: maanpinta, lahopuut ja kannot ovat paksun sammalikon peitossa. Sammalia on runsaasti päällyskasveina jopa havupuilla. Sammalten runsaus on osoitus ilmaston mereisyydestä ja vanhan metsän mikroilmaston kosteudesta. Avoimilla paikoilla jokivarsissa kasvaa lehtipuita ja pensaita, esim. vaahteroita, joiden valta-alue on temperaattisessa vyöhykkeessä. Alueella on myös soita, joilla kasvaa samoja rahkasammalia kuin Suomessa. Soiden vallitseva puu on olganlehtikuusi, ja pensaskerroksessa kasvavat 1.5 m korkuinen pensaskoivu (Betula fruticosa) ja matalammat pensashanhikki (Potentilla fruticosa) ja Rhododendron parvifolium.

Changbailla suojeltuja alueita on vähemmän orohemiboreaalisessa ja orotemperaattisessa vyöhykkeessä kuin ylemmissä vyöhykkeissä. Koreansembra on näiden alempien metsien merkittävin puu puuraaka-aineen ja syötävien siemeniensä vuoksi. Sen ohella seuraavat lehtipuut ovat runsaita: Idänvaahtera (Acer mono), mantsuriansaarni (Fraxinus mandshurica), Quercus mongolica, Tilia amurensis ja Ulmus propinqua. Koreansembrametsien ekologiaa ja puulajidynamiikkaa on tutkittu monipuolisesti (esim. Yang & Wu 1987, Wang 1987). Edellä luetelluista puista koreansembra, mantsuriansaarni ja Quercus mongolica ovat isokokoisia valopuita ja niillä on selvä jaksottaisuus kasvupaikoillaan. Muut ovat pienempiä ja sietävät varjostusta, joten ne ovat aina läsnä näissä metsissä. Havupuista myös ussurinpihta (Abies holophylla) ja japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata) kuuluvat alueen temperaattiseen lajistoon. Suurin osa koreansembrametsistä on tehokkaan metsänhoidon piirissä. Laajat pensaikkoiset hakkuuaukiot ja Betula pendula var. platyphyllaa kasvavat nuoret metsät ovat yleinen näky. Koreansembrametsät on hakattu laajoilta alueilta ja niitä korvaavat monilajiset kesävihantien lehtipuiden muodostamat metsät, lehtikuusi-istutukset tai pellot. Temperaattinen kasvillisuus on lajirikasta. Kaikkiaan Changbailta tunnetaan n. 1300 putkilokasvia: alueen lajiluettelossa (Anonymous 1982) on esim. 10 kuusama- ja vaahteralajia, 7 koivua, alppiruusua ja pensasangervoa, 6 paatsamaa sekä 4 syreeniä.

Koreansembrametsien samoin kuin oroboreaalisten Abies-Larix-Picea-metsien kasvillisuus ja kasvisto Koillis-Kiinassa ovat hyvin samanlaisia kuin Kiinaan rajoittuvassa Amurinmaassa (esim. Luukkanen 1975a, b, Nechaev ym. 1979). Changbain kaakkoisosa, rajoina Jalu- ja Tyumenjoet, kuuluu Pohjois-Korealle. Metsien puulajisto on siellä ja monilla Korean eteläisemmillä vuoristoalueilla paljolti samaa kuin tutkimallamme alueella (Kolbek ym. 1989).

Changbain kasvillisuudesta ja kasvistosta on tietoja ja kuvauksia paitsi vanhemmassa japanilaisessa, kiinalaisessa ja venäläisessä kirjallisuudessa myös mm. seuraavissa uudemmissa julkaisuissa: Danert ym. (1961), Qian & Zhang (1980), Zhao (1980), Hertel & Zhao (1982), Koponen ym. (1983), Yang & Wu (1987), Lancaster (1989), Sauer & Hong (1989), Sauer ym. (1992) ja Koponen & Koponen (1995).

Baishilazhin luonnonsuojelualue

Baishilazhi sijaitsee n. 40 km koilliseen Kuandianin kaupungista. Alueen alavimmat osat kapeissa jokilaaksoissa ovat n. 400 m korkeudella merenpinnasta ja ovat viljeltyjä. Jyrkkärinteiset vuoret ovat metsäisiä. Jokseenkin koko alue sijaitsee temperaattisessa vyöhykkeessä; korkeimmalla huipulla (1 270 m), on ehkä häivähdys orohemiboreaalista. Suojelualueen ydinosa on kokonaan suojeltu ja sitä ympäröi suojavyöhyke, jonka talouskäyttö on jossain määrin sallittua. Oli kuitenkin helppo havaita, että koko alue on hakattu ilmeisesti japanilaisten toimesta 1920- ja 1930-luvuilla. Changbai-vuoren metsien kaltaista ikivanhaa metsää ei ole lainkaan, vaan metsät ovat nuoria. Suojelualueella näkyy merkkejä myöhemmistäkin hakkuista ja onpa yksittäisiä havupuita haettu metsästä jopa aivan hiljattain.

Vuorten lakiosissa kasvaa sekametsinä samoja havupuita (ohotanpihta, ussurinpihta, ajaninkuusi ja koreansembra) kuin Changbain temperaattisissa ja oroboreaalisissa metsissä. Korkeimmilla huipuilla esiintyy kivikoivua. Alarinteillä laaksoissa ja ravinteisilla varjorinteillä on monien kesävihantien puulajien muodostamia sekametsiä. Kuivemmilla harjanteilla vallitsevat Quercus mongolica-metsät, joiden pensaskerroksessa kasvavat kesävihannat kuningasatsalea (Rhododendron schlippenbachii), koreanatsalea (R. mucronulatum), Rhamnus schneideri ja avoimilla paikoilla mm. Lespedeza cyrthobotrya. Baishilazhin kasvistossa on eteläistä lajistoa, joka puuttuu Changbailta -- mm. Alangium platanifolium, pensasmagnolia (Magnolia sieboldii), valkomulperi (Morus alba), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis), Rhus chinensis, Staphylaea bumalda ja Symplocos paniculata nähtiin vain siellä. Kaikkiaan alueelta on tavattu n. 1000 putkilokasvilajia.

Koillis-Kiinan kasviston tutkimuksen ja kasvatuskokeiden historiaa

Kun Kiina avautui länsimaalaisille 1800-luvun puolivälissä useat "kasvienmetsästäjät" tekivät vuosikausia kestäneitä saalistusmatkoja Kiinaan (ks. esim. Cox 1945, Lyte 1983, Briggs 1993). Lähes poikkeuksetta heidän kohteenaan olivat Kiinan eteläiset maakunnat sekä Sichuanin ja Yunnanin vuoristoalueet. Brettschneider (1898) tuntee kymmenkunta Koillis-Kiinassa 1800-luvun lopulla retkeillyttä kasvienkerääjää. Vuonna 1886 tutkimusretken tehnyt englantilainen H. E. M. James (1888) oli ensimmäinen Changbai-vuorella käynyt länsimaalainen, ellei aikaisempia jesuiittojen käyntejä oteta huomioon. Venäläinen V. L. Komarov yritti päästä Changbaille v. 1897 Yalu-joen latvaa pitkin, mutta rankkasateet estivät yrityksen. Pariisin kasvitieteellinen puutarha lähetti v. 1898 Hugo Bohnhofin keruumatkalle Mantsuriaan. Vaikka hän matkakertomuksensa (Bohnhofin 1901, 1903) mukaan liikkui enimmäkseen venäjänpuolisessa Ussurissa, kävi hän myös Kiinan puolella ja kertoo mm. Itä-Kiinan rautatien rakentamisen alkuvaiheesta.

Historiallisista syistä Koillis-Kiinan kasveja on kulkeutunut niukanlaisesti Euroopan ja Pohjois-Amerikan puutarhoihin. Venäläiset olivat ensimmäisiä, jotka levittivät koilliskiinalaisia kasvikantoja. Tämä toiminta liittyi Siperian Vladivostokiin yhdistävän Itä-Kiinan rautatien rakentamiseen ja ylläpitoon, mihin Venäjä sai oikeuden v. 1896. Vielä 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa silloisessa Mantsuriassa asui n. 200 000 venäläistä tai valkovenäläistä, osa heistä Neuvostoliiton kansalaisia, osa emigrantteja. Heidän joukossaan oli kasvitieteilijöitä, jotka tutkivat alueen kasvistoa ja kasvillisuutta. Rautatien rakentamiseen liittyi paitsi luonnonvarojen tutkimista (esim. Ivashkevich 1915, 1916) myös koepuutarhatoimintaa (Woeikoff 1941). Merrillin ja Walkerin (1938) ja Walkerin (1960) bibliografioissa on lukuisasti viitteitä venäläisten kasvitieteilijöiden julkaisuihin, joista monet on painettu Harbinissa julkaistuissa venäjänkielisissä tieteellisissä sarjoissa. Kokemuksesta tiedämme (Koponen 1979), että nämä julkaisut ovat harvinaisia. Yllämainitun bibliografian tekijätkään eivät ole niitä kaikkia nähneet.

Woeikoffin (1941) mukaan Itä-Kiinan rautateillä oli kokeilupuutarhoja, joiden yhtenä tehtävänä oli kasvattaa kasveja rautatien puistoihin. Mantsurialaisia alkuperiä kokeiltiin niissä ja monissa Länsi-Siperian ja Venäjän euroopanpuolisissa puutarhoissa sekä Pohjois-Amerikan koetiloilla, viimeksi mainituissa kuitenkin vain n. 5 % mahdollisista kasveista. Vastavuoroisesti Mantsurian oloissa kokeiltiin Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta saatujen hedelmäpuiden kestävyyttä. Woeikoffin (1941) mukaan Itä-Kiinan rautateiden koetilat saivat vielä v. 1923-1927 parhaat mahdolliset jalostetut omenapuukannat sekä Venäjältä että Amerikasta. Yhdysvaltain maatalouden tutkimuslaitos (United States Department of Agriculture) lähetti Frank N. Meyerin tutkimaan ja keräämään kiinalaisia hyötykasvikantoja. Meyer matkusti Koillis-Kiinassa vuosina 1906 ja 1907 (Cox 1945) ja saalisti mm. useita soijan kantoja, joista jalostettuihin kasveihin Yhdysvaltojen tuottoisa soijanviljely perustuu. Muitakin yksittäisiä siemenenkeräilijöitä ilmeisesti liikkui Mantsuriassa, mm. prof. N. E. Hansen Etelä-Dakotasta yritti löytää Paeonia oreogetonin (= P. obovata) v. 1934 (Woeikoff 1941). Arnold Arboretumin johtaja C. H. Sargent matkusti v. 1903 junalla Pekingiin ja edelleen Koreaan ja Japaniin, mutta keräsi siemeniä Kiinassa vain Pekingin ja muutamien eteläisten satamakaupunkien ympäristöistä (Spongberg 1990).

Neuvostoliitto myi Itä-Kiinan rautatien v. 1935. Japanin v. 1932 perustaman Mantsukuon "nukkevaltion" aikaan puutarha- ja koristekasveiksi sopivien kantojen keruu Mantsuriasta ja ulkomaisten kantojen kokeilu lakkasi (Woeikoff 1941). Japanin ja Koillis-Kiinan ja varsinkin Korean ja Koillis-Kiinan kasvistoissa on paljon yhteistä. Japanilaiset olivat ottaneet Korean hallintaansa v. 1910, ja tutkineet alueen kasvistoa (esim. Nakai 1915-1936), joten heillä oli Kiinassa tarvetta vain kasviston perustutkimuksiin eikä niinkään uusien koriste- tai puutarhakasvien etsimiseen. Kiinan lopulta saatua alueen takaisin valvontaansa v. 1955 länsimaisten tutkijoiden pääsy alueelle oli rajoitettua ellei mahdotonta.

Vasta kulttuurivallankumouksen jälkeen ovat länsimaiset tutkijat voineeet suorittaa maastotutkimuksia Kiinassa. Vuonna 1980 ensimmäinen amerikkalais-kiinalainen retkikunta, jonka osanottajat olivat Yhdysvaltojen ja Kiinan johtavista kasvitieteellisistä puutarhoista ja arboretumeista, suuntasi matkansa "kasvien metsästäjien" vanhoille apajille. Myös Iso-Britannian kasvitieteelliset puutarhat ja puutarhaseurat ovat järjestäneet keruumatkoja Kiinaan, mutta ne ovat suuntautuneet maan etelä- ja länsiosiin. Dendrologian Seuran kiinanmatkalla v. 1980 "Siemenkeräyskin pääsi Koillis-Kiinassa jo hyvään alkuun" (Karhu 1980). Sittemmin kiinalaiset metsävaltuuskunnat ovat tuoneet metsäntutkimuslaitokselle yksittäisiä siemeneriä Koillis-Kiinasta. Kymmenkuntaa Koillis-Kiinasta saatua kasvikantaa kasvatetaan metsäntutkimuslaitoksen koealueilla (J. Lehtonen, suullinen tieto). Changbain kasviston rikkaus on kyllä ollut tiedossa puutarhapiireissä laajalti (esim. Lancaster 1989, Herrmann 1993). Näyttää kuitenkin siltä, että kesällä 1994 tekemämme tutkimusmatka oli ensimmäinen ulkomaalaisten nimenomaan siementen keruuseen keskittynyt laajahko tutkimusmatka Koillis-Kiinaan.

Nykyään Koillis-Kiinan kasvisto tunnetaan hyvin. Komarovin (1901, 1904, 1905) teos on vankka pohja ja myöhemmät venäläiset, japanilaiset ja kiinalaiset tutkijat (esim. Kitagawa 1939, Liou 1955) täydensivät tietämystä. Koillis-Kiinan eteläisimmän maakunnan Liaoningin kasvio (Li 1988, 1992) ja pohjoisimman maakunnan Heilonkiangin kasviosta kaksi putkilokasvio-osaa (Tung ym. 1992a, b) ovat ilmestyneet. Changbai kuuluu Jilinin maakuntaan, jonka kasviota ei vielä ole julkaistu, mutta Changbain kasveista on tehty luettelo (Anonymous 1982).

Kerätty aineisto ja sen menestymismahdollisuudet Suomessa

Koillis-Kiinalaista alkuperää olevista puutarhakasveista ei Suomessa ole paljonkaan aikaisempia kokemuksia. Heikinheimo (1956) ja Lähde ym. (1984) mainitsevat Kiinasta vain gansulaisia kantoja, itäaasialaiset kannat ovat Koreasta, Japanista tai Venäjän Kaukoidästä. Woeikoff (1941) kuitenkin antaa optimistisen kuvan mantsurialaisten kantojen kestävyydestä: "Euroopanpuoleisella Venäjällä useimmat kokeilluista Mantsurian kasveista ovat olleet kestäviä Vologdan kuvernementissä, Pietarissa (60E N. L.) ja Suomessa (62E)." Viimeksi mainittu leveysaste viittaa Punkaharjuun, mutta kyseessä saattaa kuitenkin olla Mustilan arboretum. Voeikoff ja myös kasvitieteilijä B. V. Skvorzov olivat kirjeenvaihdossa A. F. Tigerstedtin kanssa ja ilmeisesti lähettivät siemeniä Mustilaan. Harbinissa toimi 1930-40 luvulla siemenkauppias Ptitsin, johon Mustila oli yhteydessä (prof. Max Hagman, suullisesti). Taulukossa 2 esitetään muutamia Changbain, Baishilazhin, Chanchunin ja Helsingin ilmastotietoja vertailtaviksi. Koillis-Kiinan ankara talvi-ilmasto ja vähälumisuus puhuvat sen puolesta, että kerätyt kannat eivät kuole ainakaan pakkaseen, sen sijaan Suomen talvien vaihtelevat ilmasto-olot pakkasineen ja suojasäineen voivat olla rajoittava tekijä. Koillis-Kiinassa ovat kesät lämpimämpiä kuin Suomessa.

Suomessa kasvatetaan lukuisia puutarhakasveja, joiden alkuperäinen levinneisyysalue ulottuu Koillis-Kiinaan. Pääosa näistä lienee kuitenkin kerätty Japanista, Koreasta tai Venäjän Kaukoidästä. Epäsuora todiste keräämiemme kasvien mahdollisesta kestävyydestä Suomessa voisivat olla ne japanilaiset ja koilliskiinalaiset kasvit, joita Suomessa jo viljellään, ja joiden menestymisestä on havaintoja. Taulukossa 3 verrataan Japanista ja Kiinasta kerättyjen puuvartisten kasvien menestymistä Suomessa Hämet-Ahdin ym. (1992) antamien tietojen perusteella. Taulukossa käytetään edullisinta mahdollista, siis yleensä Etelä-Suomea koskevaa tietoa.

Taulukossa 4 esitetään yhteenveto kasvitieteellisen puutarhan Kiinan ja Japanin aineistoista elomuotojen mukaan luokiteltuna. Molemmilla matkoilla kerättiin eniten puuvartisia kasveja, mutta myös sellaisia suurikokoisia ruohoja kerättiin, joilla arvioitiin olevan käyttöä perennoina. Suurin osa aineistosta on siemeniä. Molemmilla matkoilla otettiin myös oksia, jotka lähetettiin pikapostina Helsinkiin silmulisäystä varten. Japanin aineistosta saatiin lisättyä 12 puuvartista kasvia, joiden siemeniä ei ollut saatavissa matkamme aikana. Niistä esimerkiksi Chosenia arbutifolia on jo istutettu Kumpulan puutarhaan (ks. Kärkönen ym. 1994). Silmulisäys Kiinan aineistosta on meneillään.

Vaikka Koillis-Kiinan aineisto pyrittiin keräämään Etelä-Suomen bioklimaattisia olosuhteita mahdollisimman hyvin vastaavilta alueilta, kerättiin kasvikantoja myös temperaattisesta vyöhykkeestä. Varmuus kantojen kestävyydestä saadaan vasta pitkäaikaisten kasvatuskokeiden jälkeen. Koillis-Kiinasta kerätyt kannat saattavat olla arvokasta aineistoa kasvinjalostuksen tarpeisiin. Woeikoff (1941) kirjoittaa monisanaisesti ja lähes intohimoisesti Mantsurian kasviston merkityksestä juuri risteytystä silmälläpitäen.

Kiitokset. Ilman professori Max Hagmanin antamia tietoja ja kirjallisuusvihjeitä tämä kirjoitus olisi jäänyt kovin vaillinaiseksi. Kiitoksemme hänelle!

Syyskuussa 1993 Japanin Hokkaidolta (J) ja elo-syyskuussa Koillis-Kiinasta (K) Suomeen tuotu aineisto. Suurin osa aineistosta on siemeniä. Silmulisäystä varten tuodut erät ovat sulkeissa. Luettelossa ei ole niitä eriä, jotka syystä tai toisesta on poistettu kasvitieteellisen puutarhan rekisteristä (esim. silmulisäysaineisto, jonka lisäys ei onnistunut). Numerot merkitsevät kerättyjen kasvikantojen määriä. Nimistö on tarkistettu Hämet-Ahdin ym. (1992), PalmJnin & Alangon (1993) ja Huxleyn ym. (1992) mukaiseksi. Tutkimusalueilla vierasperäiset ja viljellyt kasvit on merkitty lyhennyksellä "kult."

Sanikkaiset

J K

Lycopodiaceae

• Lycopodium obscurum L. - 1

Ophioglossaceae

• Botrychium virginianum (L.) Sw. 1 -

Paljassiemeniset

Cephalotaxaceae

• Cephalotaxus harringtonia (Forbes) K. Koch
• var. nana (Nakai) Rehder 1 -

Cupressaceae

• Juniperus chinensis L. (kult.) - 1
• Juniperus davurica Pallas (kult.) - 2
• Juniperus rigida Sieb. & Zucc. (kult.) - 1

Pinaceae

• Abies holophylla Maxim. - 1
• A. nephrolepis (Trautv. ex Maxim.) Maxim. 4
• A. sachalinensis (F. Schmidt) Mast. 3 -
• Larix gmelinii (Rupr.) Rupr. var?. olgensis (Henry)
• Ostenf. & Syrach Larsen - 1
• Picea glehnii (F. Schmidt) Mast. 2 -
• P. jezoensis (Sieb. & Zucc.) CarriPre 3 3
• var. komarovii (V. Vassil.) Cheng & L. K. Fu - 3
• Pinus koraiensis Sieb. & Zucc. - 2
• P. parviflora Sieb. & Zucc. 1 -
• P. pumila (Pallas) Regel 4 -

Taxaceae

• Taxus cuspidata Sieb. & Zucc. 3 -

Koppisiemeniset

Aceraceae

• Acer barbinerve Maxim. - 3
• A. cissifolium (Sieb. & Zucc.) K. Koch 1 -
• A. japonicum Thunb. 6 -
• A. komarovii Pojark. - 1
• A. mandshuricum Maxim. - 1
• A. mono Maxim. 4 -
• var. mayrii (Schwerin) Nakai 1 -
• A. palmatum Thunb. ex Murr. 2 -
• A. pseudosieboldianum (Pax) Komarov - 3
• A. tataricum L. subsp. ginnala (Maxim.) Wesm. - 1
• A. tegmentosum Maxim. - 3
• A. triflorum Komarov - 1
• A. truncatum Bunge - 1
• A. tschonoskii Maxim. 2 -
• A. ukurunduense Trautv. & C. A. Meyer 5 3

Actinidiaceae

• Actinidia arguta (Sieb. & Zucc.) Planchon ex Miq. 2 2
• A. kolomikta (Maxim.) Maxim. 4 2
• A. polygama (Sieb. & Zucc.) Planchon ex Maxim. 1 1

Alangiaceae

• Alangium platanifolium (Sieb. & Zucc.) Harms - 1

Anacardiaceae

• Rhus chinensis Mill. - 3
• Toxicodendron radicans (L.) Kuntze
• subsp. orientale (Greene) Gillis 4 -
• T. trichocarpum (Miq.) Kuntze 6 -

Apiaceae

• Angelica dahurica (Fischer) Benth. & Hook. f. 1 -
• Angelica sp. 1 -
• Tilingia ajanensis Regel 1 -

Aquifoliaceae

• Ilex rugosa F. Schmidt 1 -
• I. sugerokii Maxim.
• var. brevipedunculata (Maxim.) S. Y. Hu 3 -

Araceae

• Arisaema peninsulae Nakai - 2
• A. serratum (Thunb.) Schott 2 -
• Arisaema sp. 1

Araliaceae

• Acanthopanax sciadophylloides Franch. & Sav. 1 -
• A. senticosus (Rupr. & Maxim. ex Maxim.) Harms 1 3
• A. sessiliflorus (Rupr. & Maxim. ex Maxim.) Seem. - 3
• Aralia continentalis Kitag. - 1
• A. cordata Thunb. 2 -
• A. elata (Miq.) Seem. - 1
• Kalopanax septemlobus (Thunb. ex A. Murray) Koidz. 2 -
• Oplopanax japonicus (Nakai) Nakai 1 -

Aristolochiaceae

• Aristolochia contorta Bunge - 1
• A. mandshuriensis Komarov - 1

Asclepiadaceae

• Cynanchum ascyrifolium (Franch. & Sav.) Matsum. - 1
• C. caudatum (Miq.) Maxim. 1 -

Asteraceae

• Aster glehnii F. Schmidt 1 -
• Cacalia hastata L. var. orientalis (Kitam.) Ohwi 1 -
• Cirsium kamtschaticum Ledeb. 2 -
• Eupatorium chinense L. 1 -
• Ixeris stolonifera A. Gray 1 -
• Ligularia fischeri (Ledeb.) Turcz. - 1
• L. hodgsonii Hook. f. 1 -
• Saussurea amara (L.) DC. - 1
• Senecio cannabifolius Less. 3 -

Berberidaceae

• Berberis amurensis Rupr. 1 4
• Caulophyllum robustum Maxim. - 2

Betulaceae

• Alnus hirsuta (Spach) Rupr. 3 1
• var. mandshurica Callier - 2
• var. sibirica Fischer - 2
• A. japonica (Thunb.) Steud. 3 -
• A. maximowiczii Callier 3 -
• A. pendula Matsum. 1 -
• Betula chinensis Maxim. - 1
• B. costata Trautv. - 3
• B. davurica Pallas - 1
• B. ermanii Cham. 4 2
• B. fruticosa Pallas - 3
• B. maximowicziana Reg. 2 -
• B. pendula Roth (B. platyphylla Sukaczev) 1 2
• B. schmidtii Regel - 2
• Carpinus cordata Blume 1 2
• C. laxiflora (Sieb. & Zucc.) Blume 1 -
• Corylus sieboldiana Blume var. mandshurica (Maxim.
• & Rupr.) C. K. Schneider 2
• Corylus sp. 1 -
• Ostrya japonica Sarg. 1 -

Buxaceae

• Pachysandra terminalis Sieb. & Zucc. 2 -

Cannabaceae

• Humulus lupulus L. var. cordifolius (Miq.) Maxim. 1 -

Caprifoliaceae

• Lonicera alpigena L. var. glehnii (F. Schmidt) Nakai 2 -
• (L. chamissoi Bunge) 1 -
• L. chrysantha Turcz. - 5
• L. maackii (Rupr.) Maxim. - 4
• L. monantha Nakai - 2
• Sambucus sieboldiana Blume ex Graebn. var. miquelii
• (Nakai) Hara 1 -
• Viburnum burejaeticum Regel & Herd. - 2
• V. furcatum Blume 6 -
• V. opulus L. - 1
• V. sargentii Koehne - 3
• V. wrightii Miq. 2 -
• Weigela florida (Bunge) A. DC. - 2
• W. hortensis (Sieb. & Zucc.) K. Koch 1 -
• W. middendorffiana (CarriPre) K. Koch 2 -
• W. praecox (Lemoine) L. H. Bailey - 2
• Weigela sp. 1 -

Caryophyllaceae

• Lychnis cognata Maxim. - 1

Celastraceae

• Celastrus orbiculatus Thunb. 2 3
• Euonymus alata (Thunb.) Sieb. 2 3
• E. hamiltoniana Wallich
• subsp. maackii (Rupr.) Komarov - 1
• subsp. sieboldiana (Blume) Hara 1 -
• E. macroptera Rupr. 11 1
• E. oxyphylla Miq. 2 -
• E. planipes (Koehne) Koehne 3 2
• Tripterygium regelii Sprague & Takeda - 4

Cercidiphyllaceae

• Cercidiphyllum japonicum Sieb. & Zucc. 3 -

Clusiaceae

• Hypericum ascyron L. 1 1

Convallariaceae

• Clintonia udensis Trautv. & Mey. 3 -
• Polygonatum odoratum (Mill.) Druce var. maximowiczii (F. Schmidt) Koidz. 2 -

Convolvulaceae

• Calystegia sepium (L.) R. Br. var. communis (Tryon) Hara - 1

Cornaceae

• Cornus alba L. - 1
• C. canadensis L. 2 -
• C. controversa Hemsl. 3 -

Cyperaceae

• Carex siderosticta Hance 1 -
• Scirpus wichurae Boeck. 1 -

Crassulaceae

• Hylotelephium pallescens (Freyn) H. Ohba - 1

Dioscoreaceae

• Dioscorea nipponica Makino - 3

Ericaceae

• Gaultheria miqueliana Takeda 3 -
• Ledum hypoleucum Komarov - 1
• L. palustre L.
• var. angustatum E. Busch - 2
• var. diversipilosum Nakai 2 -
• LeucothoN grayana Maxim. 4 -
• Menziesia pentandra Maxim. 3 -
• Rhododendron albrechtii Maxim. 1 -
• R. brachycarpum D. Don ex G. Don 2 -
• R. aureum Georgi - 1
• R. confertissimum Nakai - 1
• R. kaempferi Planchon 1 -
• R. mucronulatum Turcz. - 3
• R. parvifolium Adams - 1
• R. redowskianum Maxim. - 1
• R. schlippenbachii Maxim. - 2
• Tripetaleia bracteata Maxim. 2 -
• Vaccinium hirtum Thunb. 1 -
• V. ovalifolium J. E. Smith 1 -
• V. praestans Lamb. 2 -
• V. smallii A. Gray 1 -
• V. uliginosum L. - 1
• V. uliginosum L. var. alpinum E. Busch - 1
• V. vitis-idaea L. 1 -

Euphorbiaceae

• Securinega suffruticosa (Pallas) Rehder - 1

Fabaceae

• Amorpha fruticosa L. (kult.) 1 2
• Astragalus membranaceus (Fischer) Bunge - 1
• Caragana arborescens Lam. - 1
• Gleditsia japonica Miq. (kult.) - 1
• Glycine soja Sieb. - 2
• Indigofera kirilowii Maxim. ex Palibin (kult.) - 1
• Lespedeza bicolor Turcz. - 3
• L. cyrtobotrya Miq. - 1
• L. davurica (Laxm.) Schindler - 1
• L. hedysaroides (Pallas) Kitag. var. subsericea
• (Komarov) Kitag. - 1
• (Maackia amurensis Rupr. & Maxim.) 1 1
• Robinia pseudoacacia L. (kult.) - 3

Fagaceae

• Castanea crenata Sieb. & Zucc. (kult.) 1 -
• Quercus mongolica Fischer ex Turcz. 4 3

Funkiaceae

• Hosta sp. 1 1

Gentianaceae

• Gentiana uchiyamai Nakai - 1
• G. trinervis (Thunb.) Marg. 1 -

Grossulariaceae

• Ribes distans Jancz. - 1
• (R. japonicum Maxim.) 2 -
• R. komarovii Pojark. - 1
• R. komarovii Pojark. var. cuneifolium Liou - 1
• R. latifolium Jancz. 1 -
• R. mandschuricum (Maxim.) Komarov - 2
• R. triste Pallas - 1

Hemerocallidaceae

• Hemerocallis sp. 3 -

Hydrangeaceae

• Deutzia amurensis (Regel) Airy Shaw - 5
• D. glabrata Komarov - 2
• Hydrangea anomala D. Don
• subsp. petiolaris (Sieb. & Zucc.) McClintock 7 -
• H. paniculata Sieb. 2 -
• Philadelphus schrenkii Rupr. - 2
• P. tenuifolius Rupr. & Maxim. - 2

Iridaceae

• Iris sanguinea Hornem. - 1

Juglandaceae

• Juglans ailanthifolia CarriPre 4 -
• J. mandshurica Maxim. - 5

Juncaceae

• Juncus effusus L. var. decipiens Buchenau 1 -

Lamiaceae

• Agastache rugosa (Fischer & Mey.) O. Kuntze 1 -
• Nepeta subsessilis Maxim. 1 -

Liliaceae

• Asparagus schoberioides Kunth - 1
• Cardiocrinum cordatum (Thunb.) Mak.
• var. glehnii (F. Schmidt) Hara - 4
• Lilium dauricum Ker.-Gawl. - 1
• L. distichum Nakai ex Kamibayashi - 4
• Veratrum maackii Regel - 1

Longaniaceae

• (Buddleia alternifolia Maxim.) (kult.) - 1

Magnoliaceae

• Magnolia hypoleuca Sieb. & Zucc. 7 -
• M. kobus DC. 2 -
• M. sieboldii C. Koch - 2

Moraceae

• (Morus alba L.) 1 1

Oleaceae

• Fraxinus chinensis Roxb. var. rhynchophylla (Hance)
• Hemsley - 3
• F. mandschurica Rupr. var. japonica Maxim. 1 -
• F. sieboldiana Blume var. pubescens Koidz. 2 -
• Ligustrum suave (Kitag.) Kitag. (kult.) - 1
• Syringa dilatata Nakai (kult.) - 1
• Syringa reticulata (Blume) Hara 3 4
• Syringa patula (Palibin) Nakai - 2
• Syringa wolfii C. K. Schneider - 4

Paeoniaceae

• Paeonia obovata Maxim. - 4

Poaceae

• Miscanthus sinensis Anderss. 2 1
• Sasa kurilensis (Rupr.) Mak. & Shib. 5 -
• S. nipponica (Mak.) Mak. 1 -
• S. palmata (Burb.) Camus 1 -

Polygonaceae

• Polygonum lapathifolium L. - 1
• Reynoutria sachalinensis (F. Schmidt) Nakai 2 -

Primulaceae

• Lysimachia clethroides Duby - 1
• Primula japonica A. Gray 1 -

Ranunculaceae

• Aconitum artemisiafolium Bar. - 1
• A. fischeri Reichenb. var. arcuatum (Maxim.) Regel - 1
• A. sachalinense F. Schmidt 1 -
• A. yezoense Nakai 2 -
• Actaea asiatica Hara 1 1
• A. erythrocarpa Fischer 2 -
• Cimicifuga dahurica (Turcz.) Torrey & A. Gray ex Maxim. - 1
• C. simplex Wormskj. ex DC. 4 1
• Clematis fusca Turcz. var. violacea Maxim. - 1
• C. koreana Komarov - 1
• C. mandschurica Rupr. - 2
• C. ochotensis (Pallas) Poir. 2 -
• C. serratifolia Rehder - 1
• Thalictrum aquilegiifolium L. var. intermedium Nakai 1 -

Rhamnaceae

• Rhamnus dahuricus Pallas - 3
• R. schneideri LJv. & Vaniot - 4
• R. ussuriensis J. Vass. - 3

Rosaceae

• Aruncus dioicus (Walter) Fern. 1 2
• var. kamtschaticus (Maxim.) Hara 1 -
• Crataegus maximoviczii C. K. Schneider - 2
• C. pinnatifida Bunge - 3
• var. major N. E. Br. (kult.) - 1
• Duchesnea indica (Andrews) Focke - 1
• Filipendula kamtschatica (Pallas) Maxim. 2 -
• Fragaria iinumae Makino 1 -
• Malus baccata (L.) Moench var. mandshurica (Maxim.)
• C. K. Schneider 1 -
• M. toringo (Sieb.) Sieb. ex de Vriese var. sargentii
• (Rehder) C. K. Schneider 1 -
• Photinia villosa (Thunb.) DC. 1 -
• Potentilla fruticosa L. - 1
• Prinsepia sinensis (Oliv.) Oliv. ex Bean - 1
• (Prunus glandulosa Thunb.) (kult.) - 1
• (P. maackii Rupr.) - 2
• P. maximoviczii Rupr. 3 -
• (P. nipponica Matsum.) 4 -
• var. kurilensis (Miyabe) Wilson 3 -
• P. padus L. - 1
• P. ssiori F. Schmidt 5 -
• (P. tomentosa Thunb.) - 1
• (P. verecunda Koehne) - 2
• Prunus sp. "Amurin keltainen luumu" (kult.) - 1
• Prunus sp. "Amurin punainen luumu" (kult.) - 1
• Pyrus ussuriensis Maxim. - 3
• Rosa acicularis Lindley 2 2
• var. taquetii (LJv.) Nakai - 2
• R. davurica Pallas 2 4
• R. multiflora Thunb. ex Murray - 1
• R. rugosa Thunb. ex Murray 1 -
• Rosa sp. 1 -
• Rubus crataegifolius Bunge 3 3
• R. mesogaeus Focke 2 -
• R. parvifolius L. 4 -
• R. phoenicolasius Maxim. 3 -
• R. pseudojaponicus Koidz. 1 -
• Sanguisorba canadensis L. - 1
• S. hakusanensis Makino var. japonensis (Makino) Ohwi 1 -
• S. officinalis L. - 1
• S. parviflora (Maxim.) Takeda - 1
• S. tenuifolia Fischer 1 -
• Sorbaria sorbifolia (L.) A. Braun - 1
• var. stellipila Maxim. 4 -
• Sorbus alnifolia (Sieb. & Zucc.) C. Koch 2 (2)
• S. commixta Hedl. 4 -
• S. matsumurana (Makino) Koehne 2 -
• S. pohuashanensis (Hance) Hedl. - 3
• S. sambucifolia (Cham. & Schlecht.) Roem. 1 -
• Spiraea betulifolia Pallas 4 -
• S. chamaedryfolia L. - 3
• S. miyabei Koidz. 1 -
• S. media F. Schmidt - 1
• S. salicifolia L. 4 2
• S. trichocarpa Nakai - 1
• (Stephanandra incisa (Thunb.) Zabel) 1 2

Rutaceae

• Phellodendron amurense Rupr. 1 1
• var. sachalinense F. Schmidt 1 -
• Skimmia japonica Thunb. 3 -
• Zanthoxylum piperitum DC. 1 -

Salicaceae

• (Chosenia arbutifolia (Pallas) B. V. Skvorcz.) 3 -
• (Populus cathayana Rehder) - 1
• (P. koreana Rehder) - 2
• (P. maximowiczii Henry) 1 -
• (P. pseudosimonii Kitag.) (kult.) - 1
• (Salix babylonica L.) (kult.) - 2
• S. integra Thunb. 2 -
• (S. koreensis Anderss.) - 1
• (S. maximoviczii Komarov) - 1
• (Toisusu urbaniana (Seemen) Kimura) 1 -

Saxifragaceae

• Astilbe chinensis (Maxim.) Franch. & Sav. - 2

Schisandraceae

• Schisandra chinensis (Turcz.) Baillon 3 4

Scrophulariaceae

• Veronica kiusiana Furumi 1 -
• Veronicastrum sibiricum (L.) Penn. 1 1

Smilacinaceae

• Smilacina japonica A. Gray

Staphyleaceae

• Staphylea bumalda DC. 3 3

Styracaceae

• Styrax obassia Sieb. & Zucc. 2 -

Symplocaceae

• Symplocos chinensis (Lour.) Druce var. leucocarpa
• (Nakai) Ohwi f. pilosa (Nakai) Ohwi 1 -
• Symplocos paniculata (Thunb.) Miq. - 2

Thymelaeaceae

• Daphne kamtschatica Maxim. var. jezoensis (Maxim.) Ohwi 1 -

Tiliaceae

• Tilia amurensis Rupr. - 5
• Tilia japonica (Miq.) Simonk. 4 -
• Tilia mandshurica Rupr. & Maxim. - 2
• Tilia maximowicziana Shiras. 1 -

Ulmaceae

• (Ulmus davidiana Planchon var. japonica (Rehder) Nakai) 2 -
• (Ulmus japonica (Rehder) Sarg. var. suberosa (Turcz.)
• S. D. Zhao) - 1
• (Ulmus laciniata (Trautv.) Mayr) 1 1
• (Ulmus pumila L.) - 1

Verbenaceae

• Callicarpa dichotoma (Lour.) K. Koch 1 -

Vitaceae

• Vitis amurensis Rupr. - 2
• Vitis coignetiae Pulliat ex Planchon 4 -

Kirjallisuus

• Anonymous 1982: An enumeration of the plants of Changbai mountain. - 111 s. Changbai Mountain Research Station of Forest Ecosystem, Academia Sinica.
• Bohnhof, H. 1901: Die Mandschurei und die Ussuri-Provinzen. Reiseskizzen. - Geogr. Fören. Tidskr. 13:79-93.
• Bohnhof, H. 1903: Die Mandschurei und die Ussuri-Provinzen. Reiseskizzen. - Medd. Geogr. Fören. Finland 6(4):1-15.
• Bretschneider, E. 1898: History of European botanical discoveries in China. I, II. - v + 1167 s. Press of the Imperial Russian Academy of Sciences, St. Petersburg.
• Briggs, R. W. 1993: 'Chinese' Wilson. A life of Ernest H Wilson 1876-1930. - xiv + 154 s. HMSO, London
• Cox, E. H. M. 1945: Plant-hunting in China. A history of botanical exploration in China and Tibetan Marches. - 230 s. Collins, London.
• Dachang, Z. 1987: Preliminary studies on volcanic eruptions and historical vegetation succession in the eastern mountain area of north-east China. Teoksessa: Hanxi, Y., Wang, Z., Jeffers, J. N. R. & Ward, P. A. (toim.), The temperate forest ecosystem. - ITE symposium no. 20:27-28. Institute of Terrestrial Ecology, Grange-Over-Sands.
• Heikinheimo, O. 1956: Tuloksia ulkomaisten puulajien viljelystä Suomessa. (Ergebnisse von einigen Anbauversuchen mit fremdländischen Holzarten in Finnland). - Metsäntutkimuslaitoksen Julkaisuja 46.3:1-129.
• Herrmann, W. 1993: Botanisches aus der Heimat des Ginseng. - Gartenpraxis 1993(9): 50-55.
• Hertel, H. & Zhao, C.-F. 1982: Lichens from Changbai Shan - some additions to the lichen flora of North-East China. - Lichenologist 14:139-152.
• Huxley, A. ym. (toim.) 1992: The new Royal Horticultural Society dictionary of gardening. 1-4. - 1: lviii + 815 s; 2: vii + 747 s; 3: vii + 790 s; 4: vii + 888 s. The Royal Horticultural Society, London and Basingstoke.
• Hämet-Ahti, L. & Ahti, T. 1969: The homologies of the Fennoscandian mountain and coastal birch forests in Eurasia and North America. - Vegetatio 19:208-219.
• Hämet-Ahti, L., PalmJn, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P. M. A. 1992: Suomen puu- ja pensaskasvio. - 373 s. Dendrologian Seura - Dendrologiska Sällskapet r.y., Helsinki.
• Ivashkevich, B. A. 1915: [Forests of Manchuria V. 1. Description of the eastern forest concession of the Chinese Eastern Railway Company and the plan of exploitation.] - viii + 503 s. (venäjänkielinen, siteerattu Merrillin ja Walkerin, 1938, perusteella; hekään eivät nähneet ko. teosta).
• Ivashkevich, B. A. 1916: Otserk' lysov' Vostotsnoj Gornoj Man'tszurii. [Survey of the forests of eastern mountainous Manchuria.] - Izv. Lesn. Inst. 30: 163-232, 2 karttaa. Venäjänkielinen.
• James, H. E. M. 1888: The long White Mountain; or, A journey in Manchuria, with some account of the history, people, administration and religion of that country. - xxiv + 502 s. (siteerattu Merrillin ja Walkerin, 1938, perusteella).
• Karhu, N. 1980: Dendrologit Kiinassa. - Dendrologian Seuran Tiedotuksia 11:129-135.
• Kitagawa, M. 1939: Lineamenta florae Manshuricae, or An enumeration of all the indigenous vascular plants hitherto known from Manchurian Empire together with their synonymy, distribution and utility. - Report Inst. Sci. Res. Manchoukuo 3, Appendix 1:1-487, 1 kartta, 12 kuvataulua.
• Kolbek, J., Kucera, M. & Kucera, M. 1989: A brief survey of selected woody species of North Korea (D.P.R.K.). - 66 s., 125 illustrations. Botanical Institute, Czechoslovak Academy of Sciences, Pruhonice.
• Komarov, V. L. 1901-1905: Flora Manshuriae 1-3. - 1. Acta Horti Petropolitani 20: (1-4), 1-559 (1901); 2. Acta Horti Petropolitani 22: i-iii, (1-3), 1-787, tab. 1-17.; 3. Acta Horti Petropolitani 25: (1-4), 1-853, tab. 1-16.
• Koponen, A. 1994: Japanilaisia kasveja kasvitieteelliseen puutarhaan Kumpulaan. - Puutarha 97:254-257.
• Koponen, T. 1979: Contributions to the East Asiatic bryoflora. II. Collections of I. V. Kozlov from Manchuria. - Ann. Bot. Fennici 16:97-101.
• Koponen, T. 1994: Kasvitieteelliset puutarhat ja luonnon monimuotoisuus. - Luonnon Tutkija 98:207-210.
• Koponen, T., Gao, C., Lou, J.-S. & Järvinen, I. 1983: Bryophytes from Mt. Chang Bai, Jilin Province, Northeast China. - Ann. Bot. Fennici 20:215-232.
• Koponen, T. & Koponen, A. 1994: Delectus seminum. List of seeds available in 1994. Supplement. Seeds from natural habitats in Hokkaido, Japan. - 15 s. Botanical Garden, University of Helsinki.
• Koponen, T. & Koponen, A. 1995: Delectus seminum. List of seeds available in 1994. Supplement 2. Seeds from natural habitats in Northeast China. - 26 s. Botanical Garden, University of Helsinki.
• Kärkönen, A., Laitanen, S., Koponen, T. & Simola L. K. 1994: Micropropagation of Chosenia arbutifolia from buds collected from its natural habitat. - Abstracts VIIIth Int. Congr. Plant Tissue and Cell Culture, Firenze, June 12-17, 1994: 34.
• Lancaster, R. 1989: Travels in China. Plantsman's paradise. - 516 s. Antique Collector's Club.
• Lemström, J. 1994: Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha autonomian ajalla. - 187 s., 1 liite. Lisensiaattityö. Teknillinen korkeakoulu, arkkitehtiosasto.
• Li, X. Y. (Ed.) 1988, 1992: Flora Liaoningica. 1, 2. - 1:5+1439 s; 2:2+3+1245 s. Liaoning Zhiwuchi.
• Liou, T. N. (ed.) 1955: [Illustrated manual of woody plants of the Northeast Province]. - 568 s. (kiinankielinen; siteerattu Walkerin, 1960, perusteella).
• Lipponen, V. 1994: Siemenkeruumatka Japaniin. - Pimpinella 14:14-16.
• Luukkanen, O. 1975a: Amurinmaan puuvartisista kasveista. I. Metsien yleispiirteet. - Dendrologian Seuran Tiedotuksia 6:4-12.
• Luukkanen, O. 1975b: Amurinmaan puuvartisista kasveista. II. Amurinmaan koillisosan lajisto. - Dendrologian Seuran Tiedotuksia 6:35-45.
• Lähde, E., Werren, M., EtholJn, K. & Silander, V. 1984: Ulkomaisten havupuulajien varttuneista viljelmistä Suomessa. - Commun. Inst. Forest Fenniae 125:1-87.
• Lyte, C. 1983: The plant hunters. - 191 s. Orbis Publishing, London.
• Machida, H., Moriwaki, H. & Arai, F. 1987: Historical eruptions of the Changbai volcano resulting in large-scale forest devastation (deduced from widespread tephra). Teoksessa: Hanxi, Y., Wang, Z., Jeffers, J. N. R. & Ward, P. A. (toim.), The temperate forest ecosystem. - ITE symposium no. 20:23-26. Institute of Terrestrial Ecology, Grange-Over-Sands.
• Merril, E. D. & Walker, E. H. 1938: A bibliography of Eastern Asiatic botany - xlii + 719 s. Baltimore. The Arnold Arboretum.
• Nakai, T. 1915-1936: Flora sylvatica Koreana. - 21 osaa, 1717 s., 552 kuvataulua (siteerattu Merril & Walkerin, 1938, perusteella).
• Nechaev, A. P., Luukkanen, O. & Nechaev, A. A. 1979: On the northern limits of woody plant species in the Lower Amur Basin, USSR Far East. - Ann. Bot. Fennici 16:65-75.
• PalmJn, A. & Alanko, P. 1993: Viljelykasvien nimistö. Kulturväxternas namn. - Puutarhaliiton Julkaisuja 271:1-128.
• Qian, J.-J. & Zhang, W.-Z. 1980: A brief report on the research of Changbaishan alpine tundra vegetation. - Res. Forest Ecosyst. 1:51-64. (Kiinankielinen).
• Sauer, W. & Hong, D.-Y. 1989: Die Vegetation des ostmandschurischen Berglandes, dargestellt an den Vegetationsverhältnissen des Changbai Shan, Provinz Jilin, Nordost-China. - Bios (Thessloniki) 1989:205-210.
• Sauer, W., Hong. D.-E. & Gebert, S. 1992: Contributions to flora and vegetation of Changbai Shan - Province Jilin, Northeast Chiona, I. Meadow and tall forb formations, excluding the alpine formations. - Annali di Bot. 50:71-95.
• Spongberg, S. A. 1990: A reunion of trees. The discovery of exotic plants and their introduction into North American and European landscapes. - xiv + 270 s. Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts, London, England.
• Tigerstedt, A. F. 1922: Mustilan Kotikunnas. Kertomus kokeista ulkomaisilla puilla ja pensailla Mustilassa vuosina 1901-1921. I. Havupuut. - 230 + 1 s. WSOY, Porvoo.
• Tung, S. L. y.m. 1992a: Angiospermae. Juglandales-Centrospermae. Teoksessa: Chou, Y. L. (toim.), Flora Heilongjiangensis. IV. - 484 s. North-Eastern Forestry University Press. ??????
• Tung, S. L. y.m. 1992b: Angiospermae. Magnoliales-Papaverales. Teoksessa: Chou, Y. L. (toim.), Flora Heilongjiangensis. V. - 392 s. North-Eastern Forestry University Press. ??????
• Walker, E. H. 1960: A bibliography of Eastern Asiatic Botany. Supplement I. - xl + 552 s. Tokyo. American Institute of Biological Sciences.
• Wang, B. 1987: A study of spatial pattern in mixed broadleaved/Pinus koraiensis (Korean pine) forest of Changbai Mountain. Teoksessa: Hanxi, Y., Wang, Z., Jeffers, J. N. R. & Ward, P. A. (toim.), The temperate forest ecosystem. - ITE symposium no. 20:164-170. Institute of Terrestrial Ecology, Grange-Over-Sands.
• Woeikoff, A. D. 1941: What can the Manchurian flora as well as the flora of neighbouring countries give to gardens of Manchuria itself and other countries with cold climates. - 134 + 6 s. Harbin. Russian Book Publishing "Russ".
• Yang, H. & Wu, Y. 1987: Tree composition, age structure and regeneration strategy of the mixed broadleaved/Pinus koraiensis (Korean pine) forest in Changbai Mountain Reserve. Teoksessa: Hanxi, Y., Wang, Z., Jeffers, J. N. R. & Ward, P. A. (toim.), The temperate forest ecosystem. - ITE symposium no. 20:12-20. Institute of Terrestrial Ecology, Grange-Over-Sands.

Timo Koponen toimi Kasvitieteellisen puutarhan esimiehenä vuoteen 2001 asti ja Aune Koponen intendenttinä vuoteen 2001 asti.