Avustettu leviäminen - sopeudu, muuta tai kuole

Ilmastonmuutos johtaa monien eläin- ja kasvilajien levinneisyysalueiden katoamiseen tai siirtymiseen. On arvioitu että vuoteen 2080 yli 50% Euroopan kasvilajeista saattavat olla uhattuna ilmastonmuutoksen takia, jos emme pysty kääntämään nykyisen ilmaston kehitystä tai lieventämään sen vaikutuksia.

Ilmasto on muuttunut olosuhteet vaihdelleet aikaisemminkin maapallon historian aikana. Silloin eliöillä on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa: ne voivat mukautua uusiin olosuhteisiin tai siirtyä uusille, paremmin soveltuville alueille. Jos laji ei pysty kumpaankaan näistä, se kuole enemmin tai myöhemmin sukupuuttoon.

Tämänhetkinen ilmastonmuutos tapahtuu paljon nopeammin kuin aikaisemmat, mikä vähentää lajien käytettävissä olevaa aikaa mukautua tai siirtyä. Kaiken lisäksi ihminen vaikeuttaa lajien luontaista siirtymistä koska tuhoamme elinympäristöjä ja rakentamme esimerkiksi kaupunkeja ja teitä eliöiden esteiksi.

Luonnonsuojelubiologien keskuudessa ilmastonmuutoksen arvioidut ja jo koetut vaikutukset ovat herättäneet ajatuksen siitä, että ihmiset voisivat avustaa lajeja niiden leviämisessä ja uusien alueiden asuttamisessa. Siirrettäisiin siis lajeja alueille minne ne olisivat luontaisesti itsekin siirtymässä, mutta minne ne eivät ajan puutteen ja maiseman pirstoutumisen takia tule ehtimään.

Lajien siirtäminen uusille alueille herättää suuria biologisia, juridisia ja eettisiä kysymyksiä. Tämän vuoksi kestävien ratkaisujen tekemiseen tarvitaan kokonaisvaltaista ymmärrystä.

Mitkä lajit tulisi siirtää ja minne? Miten voimme varmistaa ettei laji valtaa uutta elinympäristöään? Miten paljon voimme puuttua luontoon? Onko lajien siirtäminen laillista?

Tutkimushankkeessa kehitämme biologista teoriaa siirrettävien lajien ja populaatioiden valinnasta, analysoimme laillisia näkökulmia, tarjoamme suosituksia uudelle säännöstelylle ja pohdimme lähestymistavan eettisiä ulottuvuuksia. Projektin ainutlaatuisuus syntyy monitieteellisestä lähestymistavasta joka mahdollistaa kysymyksen yhtäaikaisen tarkastelun eri näkökulmista. Tutkimusryhmä koostuu kymmenestä tutkijasta Luonnontieteellisessä keskusmuseossa sekä Helsingin, Oulun ja Turun yliopistoissa.

Biologiset haasteet:

Voidaanko avustettua leviämistä soveltaa suomalasiin kasvilajeihin?

Mitä geneettisiä ja ekologisia riskejä liittyy lajien siirtoon?

Millä tavalla avustettua leviämistä voidaan toteuttaa?

Mitkä ominaisuudet altistavat kasvilajit ilmastonmuutoksen tuomille uhille?

Biologinen tutkimus on hankkeen perusta. Tutkimus laajentaa biologista tietopohjaa avustetusta leviämisestä ja tuo niin käytännön kuin teorian tietoa kiihkeään keskusteluun avustetun leviämisen soveltamisesta. Suomen luonnonsuojelun kannalta tuotetaan arvokasta tietoa varsinkin arvioimalla kasvilajien alttiutta ilmastonmuutoksen tuomille uhkatekijöille sekä arvioimalla lajien mahdollista siirtotarvetta avustetun leviämisen keinoin. Tutkimus tuottaa käytännön työvälineitä ja suuntaviivoja ympäristöhallinnolle ja muille luonnonsuojelutahoille, joille lajien avustettu leviäminen tulee lähitulevaisuudessa ajankohtaiseksi.

Juridiset haasteet:

Onko avustetusta leviämisestä keskustelua ympäristöoikeudessa?

Mikä on avustetun leviämistä säännellään niin Suomessa kuin maailmalla?

Onko sääntelyssä aukkoja ja miten ne voidaan ratkaista?

Tarvitaanko uutta sääntelyä ja miten uusi sääntely saadaan oikeudenmukaiseksi ja yhtenäiseksi nykyisen luonnonsuojelulain kanssa?

Oikeudellinen tutkimus muodostaa rungon biologisen ja eettisen tutkimuksen ympärille. Tutkitun tiedon puutteen vuoksi näkökulmat ovat kärjistyneet ja monitieteellistä tutkimusta tarvitaan myös avustetun leviämisen juridisista ongelmista. Ilman oikeudellista tutkimusta niin lainsäätäjän kuin soveltajan on mahdotonta käyttää menetelmää tai arvioida sen soveltuvuutta monimuotoisuuden tai lajien suojelussa. Lisäksi avustettu leviäminen on murtamassa käsityksen kansallisesta lajien suojelusta, sillä siirrot saattavat ylittää valtioiden rajat.

Eettiset haasteet:

Avustettua leviämistä ei toistaiseksi ole juurikaan tutkittu ympäristöfilosofisesta näkökulmasta. Se on kuitenkin kiinnostavalla tavalla yhteydessä ympäristöfilosofian keskeisiin kysymyksiin kuten siihen, mitä luonnolla ja luonnollisuudella tarkoitamme ja mikä on niiden moraalinen arvo. Samoin se on yhteydessä lajien ja ekosysteemien itseisarvoon ja niiden arvon perustaan liittyviin kysymyksiin.

Keskeinen kysymys on, voiko avustettu leviäminen olla moraalisesti oikeutettua silloin, kun se on ainut keino lajin pelastamiseksi. Jos kyllä, millä ehdoin? Kysymykseen vastaaminen ei ole helppoa, varsinkaan jos ilmastonmuutoksen ajatellaan olevan ihmisen aiheuttamaa. Pitäisikö avustettu leviäminen tällöin nähdä aiheutetun harmin korjaamisena ja kompensoimisena vai ainoastaan lisäaskeleena kohti ihmisen dominoivaa ja muokkaamaa ”epäluonnollista” maailmaa?