Luonnon monimuotoisuuden suojelu

Mitä on luonnon monimuotoisuus?

Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti on eliölajiston rikkautta, lajien perinnöllisen muuntelun monipuolisuutta sekä erilaisten eliöyhteisöjen kirjoa. Sattuman ja ankaran kilpailun kautta on kehittynyt nykyinen lajisto, josta löytyvät sopeutujat napajäätiköltä tropiikkiin. Myös erilaiset ihmiskulttuurit ovat osa monimuotoisuutta. Kunkin maan luonnonympäristö on vaikuttanut kulttuurien syntymiseen, ja näin luonnon monimuotoisuuden suojelu on myös kulttuurien monimuotoisuuden suojelua.

Luonnon monimuotoisuus on seurausta satojen miljoonien vuosien mittaisesta elämän kehityksestä eli evoluutiosta. Sekä ihmisen toiminta että luonnon omat prosessit, kuten jääkaudet, ovat muokanneet monimuotoisuutta ja sen jakautumista maapallolla. Esimerkiksi Suomessa edellisen jääkauden jäljet näkyvät maisemassamme selvästi, ja eliölajisto on nuori ja lukumäärältään pieni tropiikkiin verrattuna.

Ihmiskunnan hyvinvointi riippuu monimuotoisuuden säilymisestä. Eliölajien sukupuutot uhkaavat luonnon monimutkaisten vuorovaikutusketjujen tasapainoa, ja ihmisen terveys perustuu luonnosta saataviin tuotteisiin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin.

Kuinka voimme suojella monimuotoisuutta?

Ihmisen luontoon kohdistama paine on moninkertaistunut viimeisen sadan vuoden aikana ja huomattava osa maapallon eliölajeista on tullut uhanalaisiksi. Uhanalaisuuden merkittävin syy on elinympäristöjen tuhoutuminen. Myös ilmastonmuutos uhkaa luonnon monimuotoisuutta, sillä eliöiden sopeutumiskyky nopeasti tapahtuviin elinympäristön muutoksiin on rajallinen.

Monimuotoisuutta voidaan suojella kahdella toisiaan tukevalla menetelmällä:

Lähisuojelu eli in situ -suojelu = biologisen monimuotoisuuden osien, eli geenien, lajien ja ekosysteemien suojelua niiden alkuperäisessä ympäristössä (esimerkiksi luonnonsuojelualueet ja perinnemaisemien ennallistaminen ketoja niittämällä)

Etäsuojelu eli ex situ -suojelu = biologisen monimuotoisuuden osien suojelua niiden luonnonympäristön ulkopuolella (esimerkiksi kasvitieteellisten puutarhojen elävät kokoelmat ja siemenpankit)

Koska luonnonvarat ovat rajalliset, päättäjien ympäri maailmaa on tuettava toimia, jotka kannustavat biologisen monimuotoisuuden kestävään käyttöön. Biologista monimuotoisuutta koskeva kansainvälinen yleissopimus (Convention on Biological Diversity) solmittiin vuonna 1992 Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Niin sanotun Rion sopimuksen tavoitteena on maapallon ekosysteemien, eliölajien ja niiden sisältämien perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu sekä luonnonvarojen kestävä käyttö ja niistä saatavan taloudellisen hyödyn oikeudenmukainen jakaminen. Rion sopimuksen on allekirjoittanut 168 valtiota, näiden joukossa myös Suomi.

Paluu päävalikkoon