Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan historiaa

Kumpulan kartano

Kumpulan kartano oli 1800-luvulla yksi suurimmista ja parhaiten hoidetuista tiloista Helsingin ympäristössä. Yli neljän neliökilometrin alueelle ulottuneeseen tilaan kuuluivat nykyiset Hermannin ja Toukolan alueet sekä puolet nykyisestä Käpylästä.

Kartanon nykyiset rakennukset ovat 1800-luvulta, mutta itse tila on huomattavasti vanhempi. Se muodostui Gumtäckt-nimisen kylän paikalle 1400-luvun lopulla. Muutaman kilometrin päähän kartanosta perustettiin vuonna 1550 Helsingin kaupunki.

Kumpulan kartanolla oli vuosisatojen saatossa lukuisia omistajia. Kartano ei kulkenut suvussa polvelta seuraavalle, vaan siirtyi varsin tiuhaan aatelisilta omistajilta myös rikkaille aatelittomille, milloin nappulana velanmaksussa milloin pantattuna. Yksi omistajista oli rovasti Johannes Forsskål, joka isännöi tilaa 1730-luvulla.  Hänen poikansa Peter varttui tiluksilla ja oli myöhemmin ”kasvitieteen isän”, Carl von Linnén, oppilas. Peter Forsskålista tuli yksi Suomen merkittävimmistä kasvitieteilijöistä. On hauska yhteensattuma, että hänen lapsuudenkotia ympäröi nykyään kasvitieteellinen puutarha.

Kartano säilyi yksityisessä omistuksessa aina 1800-luvun lopulle asti. Viimeinen yksityinen omistaja oli vapaaherra Herman Standertskjöld-Nordenstam. Hänen aikana kartanotila kutistui, kun maita myytiin asuntorakentamisen tarpeisiin. Kumpulan viimeisen kartanonherran muisto elää kuitenkin yhä Hermannin kaupunginosan nimessä.

Pähkinänkuoressa:

• 1460-luvulta ensimmäinen kirjallinen maininta kartanosta
• 1481 Wiksbergin säteritila (Kumpulan kartano) muodostui Gumtäcktin kylään, tila rälssikirjan eli verovapauden 1498
• 1550 Helsingin kaupunki perustettiin Vantaanjoen suulle
• 1733–39 kartanoa isännöi Johannes Forsskål, jonka poika Peter (1732–63) oli myöhemmin Carl von Linnén oppilas
• 1841 kartanon nykyinen päärakennus valmistui, kaikki nykyiset rakennukset 1800-luv., paitsi maakellarit (E) 1700-l
• 1848 Maammelaulu laulettiin ensi kerran kartanon mailla, Kumtähden kentällä, 13.5.1848.
• 1893 asti Kumpulan säteri yksityisessä omistuksessa, lukuisia aatelisia omistajia
• 1893 Helsingin kaupunki osti Kumpulan säteritilan ja alkoi pian vuokrata sitä
• 1893(?)–1905 ensimmäisen vuokralaisen, Isak Saarlan, aikaan tila oli suuri maidontuottaja
• 1905–1960 vuokralaisena lääkintöhallitus, jolloin kartanossa toimi ylimääräinen veneeristen tautien eli sukupuolitautien sairaala, leivintupa (F) oli kaupungin vuokra-asuntona
• 1906 kartanon maat liitettiin virallisesti Helsinkiin
• 1918 kartanopuistoon haudattu polkupyöräkomppanian saksalaisjääkäri Fritz Kemski kaatui (12.4.), kun valkoiset valtasivat Helsingin takaisin punaisilta
• 1928 alueen suomenkielinen nimi, Kumpula, otettiin käyttöön, ruotsinkielisen Gumtäckt-nimen rinnalla käytettiin aiemmin nimitystä Gumtähti tai Kumtähti
• 1960–1977 kartanoa vuokrasi kouluhallitus ja Toukolan kansakoulu toimi sairaalan entisessä konttorissa (C), muut rakennukset kaupungin vuokra-asuntoina
• 1977 Kumpulan alue siirtyi Helsingin kaupungilta valtiolle ja Yliopistolle
• 1977–1979 asuinrakennus (C) ja leivintupa (F) jatkoivat kaupungin vuokra-asuntoina, kun kansakoulu lopetti peruskoulu-uudistuksen myötä 1977
• 1979 Kumpulan kartanon piha-alue rakennuksineen vuokrattiin Helsingin yliopistolle, suunnitelmissa perustaa alueelle yliopistokampus ja kasvitieteellinen puutarha
• 1987 alkaa kasvitieteellisen puutarhan perustamisvaihe ja alue aidataan
• 1996 tiedekunnan kanslia muuttaa kartanoon
• 2009 kasvitieteellinen puutarha yleisölle avoimeksi

Kasvitieteellinen puutarha

Pietari Kalm, jonka mukaan Kumpulan mäellä kulkeva tiekin on nimetty, opiskeli 1740-luvulla Uppsalan yliopistossa Carl von Linnén oppilaana. Linné piti Kalmia parhaana oppilaanaan, mutta Kalm jätti opintonsa kesken ja ryhtyi löytöretkeilijäksi. Kun Pietari Kalm oli juuri nimitetty Turun Akatemian talousopin professoriksi ja kasvitieteellisen puutarhan esimieheksi, hän lähti kolmeksi vuodeksi (1748–1751) kasvinkeruumatkalle Pohjois-Amerikkaan. Kalmin tuomat sadat kasvit eivät kuitenkaan kaksisesti menestyneet.

Hänen matkansa hedelmiksi voidaan Suomessa nykyisin kasvatettavista lajeista lukea vain kolme: säleikkövilliviini, tuoksuvatukka ja aitaorapihlaja.

Kumpulan puutarha jatkaa Pietari Kalmin jalanjäljillä, mutta nyttemmin tieteellisen tutkimuksen avulla pystytään paljon paremmin ennustamaan, mitä kasveja kannattaa siirtää toiselta puolelta maapalloa ja mitä ei. Tuoreempien kasvinkeruumatkojen tulokset ovatkin paljon parempia kuin Kalmin aikana. Kotimaassamme pärjääviä lajeja tunnetaan kymmeniä, jopa satoja.