Nimistötarkistuksen taustaa ja perusteita

Viime vuosikymmeninä ei suomenkielisen biologisen sanaston kehittäminen ole enää ollut muutamien käsikirjantekijöiden aktiivisuuden varassa. Etenkin nimistöiden kehittämiseen on kiinnitetty huomiota. Lintunimistökomitea, joka aloitti työnsä 1970-luvun loppupuolella, taisi olla uranaukaisija. Sittemmin on muutaman muunkin eläinryhmän, mm. kalojen, suomenkielistä nimistöä muokattu ja luotu uutta. Tämä on järkevä asenne, koska nimistöt ovat osa kieltä, eikä kieli koskaan jähmety paikoilleen, vaan elää ja muuttuu koko ajan. Kuitenkin nimistöjen kehittämisen kannalta on olennaista, että aika ajoin pysähdytään tarkastelemaan tilannetta. Nisäkkäiden nimien kohdalla ollaan tässä tilanteessa nyt - ensimmäisen kerran.

Nisäkäsnimistötoimikunta

Maailman nisäkkäiden suomenkielisten nimien nimistötoimikunta perustettiin Heikki Henttosen kutsumana 1990-luvun alussa. Tästä alkoi työ, johon ovat osallistuneet alusta alkaen seuraavat henkilöt:

• Professori Heikki Henttonen
• Fil.tri Ilkka Koivisto
• Fil.lis Seppo Lahti
• Professori Juhani Lokki
• Dosentti Petri Nummi
• Dosentti Erkki Pankakoski
• Fil. maist. Juha Valste

Työn valmistuminen on viipynyt pitkään, mikä on tämäntapaisille hankkeille tyypillistä; saatiinhan lintujenkin nimistön ensimmäistä versiota odottaa lähes yhtä kauan. Nisäkäsnimistötyössä on noudatettu pitkälti samoja periaatteita, joiden mukaan lintunimistökomitea teki työtään.

Mikä on hyvä nisäkäsnimi?

Hyväksi eläinnimeksi on useita vaihtoehtoja, mutta yleisenä sääntönä voidaan pitää muun muassa, että nimi on naseva, helppokäyttöinen. Kielitoimisto suositteli jo lintunimistökomitealle, että nimen tulisi olla korkeintaan kolmiosainen. Tässä ei kuitenkaan ole menty orjallisuuteen nimen käyttökelpoisuuden kustannuksella vaan esimerkiksi tutut ja tuntemattomammatkin yhdyssanat paikannimissä on katsottu yhdeksi sanaksi (Kaspianmeri, Kalliovuoret jne.). Nimen pitäisi mielellään jotenkin liittyä eläimen ulkonäköön, käyttäytymiseen tai asuinalueeseen. Nimet, joissa esiintyy henkilön nimi (esim. thomsoningaselli) on korvattu uusilla nimillä (savannigaselli), koska useimmat tämän kaltaiset vanhat nimet eivät kerro suomalaisille yhtään mitään itse eläimestä.

Eroon harhaanjohtavista nimistä

Suuri joukko niin lajien kuin myös sukujen ja jopa lahkojen nimistä on ollut harhaanjohtavia. Ne ovat suureksi osaksi perua niiltä ajoilta, jolloin maapallon eläimistön tuntemus oli aivan eri luokkaa kuin nykyään.

Tällaisista tamaanit on hyvä esimerkki. Niiden entinen nimi oli kalliomäyrät. Ehkä joku on nähnyt tamaanien ulkonäössä mäyrää, vaikka enemmän ne muistuttavat marsuja. Tamaanit ovat kuitenkin ryhmä, jonka lähimpiä sukulaisia ovat norsut! Eräät aikaisemmat nimet eivät ole olleet kovin osuvia. Esimerkiksi maasika, lahkonsa ainoa edustaja, ei ole sika eikä näytä siltä. Suomalainen vanha nimi on ollut helppo ratkaisu, suora käännös afrikaansista. Samoin toinen afrikkalainen laji, maasusi, ei ole koiraeläin vaan termiittien syöntiin erikoistunut hyeena.

Kotimaiseen lajistoon niukasti muutoksia

Edellä esitetyn kaltaisista tapauksista on syntynyt tarve ottaa aikaisempaa huolellisemmin huomioon eläinten sukulaisuussuhteet, mikä palvelee ennen muuta suomalaisten luontotiedon karttumista. Tällaista uudistustyötä tehtiin varsin paljon sorkkaeläimissä. Näistä eräät jo etukäteen julkitulleet kotimaisia lajeja koskevat tiedot ovat herättäneet ennakkoluuloista vastustusta. Hirvieläinten kohdalla päädyttiin näet ratkaisuun, että vain metsiemme suurin eläin hirvi saa pitää hirvi nimen, samoin vain peura (poro) on peura. Metsäpeura on siis edelleen metsäpeura. Kaikki muut hirvieläimet ovat kauriita. Metsästyslainsäädäntömme tuntemat lajit ehdotetaan muutettaviksi seuraavasti: saksanhirvestä tulee isokauris, kuusipeurasta täpläkauris, valkohäntäpeurasta valkohäntäkauris ja japaninpeurasta japaninkauris. Kauris nimi taas poistettiin useilta vuohiin kuuluvilta lajeilta sekaannusten välttämiseksi. Näin mm. alppikauris on tästedes alppivuohi. Myös kanadanmajavan nimi muuttuu niin entistä kuin nykyistäkin levinneisyyshistoriaa paremmin kuvaavaksi amerikanmajavaksi.

Kotimaisen nimistön muokkaamisessa toimikunta oli erityisen varovainen. Muutoksia on tehty vain sekaannusvaaran torjumiseksi, joten esim. maamyyrästä tuli kontiainen. Nimistötoimikunta ei todellakaan ole tehnyt muutoksia muutosten vuoksi, vaan on halunnut tehdä palveluksen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita nisäkkäistä, eläinryhmästä, johon itsekin kuulumme.

Ellei nimistöjen kehittämisessä olla ennakkoluulottomia, samalla myös kekseliäitä ja kuunnellaan liian kiltisti vaatimuksia vanhojen nimien kunnioittamisesta, nimistöt eivät enää ole mukana kielen normaalissa kehityksessä. Suuri joukko suomenkielisiä nisäkäsnimiä on näin jo aikojen kuluessa muuttunut harhaanjohtavista tai muutoin vähemmän onnistuneista paremmiksi. Vaikka leijona sanana on lainaa germaanisista kielistä, se on sentään aika lailla jalopeuraa parempi. Valaitakaan ei ole pitkään aikaan enää sanottu valaskaloiksi, vaikka tämä nimi eli kauan mm. Raamatunkäännöksessä. Näihin kahteen hassuun verrattavia nimiä ovat esimerkiksi merileijona ja merikarhu. Tällaisia on nyt muutettu muotoon, josta selviää, minkälaisista eläimistä on kyse (haaremihylkeet).

3500 nimetöntä saanut nimen

Nisäkkäiden kohdalla tavoite nimetä kaikki maailman 4629 lajia oli vielä haastavampi kuin lintujen, etenkin siksi, että nisäkkäitä koskeva kirjallisuus on vallankin suurryhmien, lepakoiden ja jyrsijöiden kohdalla edelleenkin niukkaa. Tämä aiheuttaa harvinaisten tai muutoin huonosti tunnettujen lajien kohdalla ongelmia. Suurin työ on ollutkin niiden noin 3500 lajin nimeämisessä, joilla tähän mennessä ei ole ollut suomenkielistä nimeä lainkaan. Toinen ero lintuihin nähden on, että nisäkkäille ei ole läheskään yhtä usein mahdollista keksiä nimeä värin perusteella kuin linnuille. Onhan lintujenkin joukossa ryhmiä, jotka ovat ulkonäöltään lähes toistensa kopioita, mutta monissa rotta-, myyrä-, hiiri-, päästäis- ja lepakkoryhmissä tämä on erityisen yleistä. Tavoite antaa nimi jokaiselle lajille asetettiin kuitenkin myös siksi, että tulevaisuudessa eläimiä koskeva tietoanti niin kirjoissa kuin muissakin medioissa tulee koko ajan kasvamaan, eikä etukäteen ole ennustettavissa, minkä lajin tai lajiryhmän suomenkielistä nimeä tarvitaan. Suuren yleisön palvelustahan tässä on kyse. Tutkijat tulisivat toimeen tieteellisilläkin nimillä.

Nisäkäsnimistötoimikunta julkistaa nyt ehdotuksensa maailman nisäkkäiden nimiksi ja ottaa vastaan korjausehdotuksia. Haluamme kuitenkin korostaa, että jokainen korjausehdotus on syytä perustella. Tottumus entiseen ei perusteluksi riitä. Jos uusi nimi on onnistunut, siitä tulee ajan mittaan hyväksytty.

Lähteet

Listan taksonomia on teoksen Wilson, D. E. & Reeder, D. M. (toim., 1993) Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic reference (2nd ed. Smithsonian Inst. Press, Washington DC) mukainen. Toimikunta ei katsonut aiheelliseksi ottaa käyttöön Wilson & Reederin kirjan uutta painosta (2005), jotta työn ensi vaihe saataisiin päätökseen niin pian kuin mahdollista. Englantilaiset nimet ovat teoksen Wilson, D. E. & Cole, R. R. (2000) Common names of mammals of the world (Smithsonian Inst. Press, Washington DC) mukaiset, paitsi eurooppalaisten lajien osalta, joissa on käytetty teoksen Mitchell-Jones ym (1999) The atlas of European mammals (Academic Press) mukaisia nimiä. Nykyisten suomalaisten nimien listan laadinnassa on käytetty kaikkia saatavissa olevia lähteitä, mutta tässä esitetään ensisijaisesti teosten Maailman Eläimet (Tammi 1987) ja Maailman Luonto, Nisäkkäät 1 ja 2 (Weilin+Göös 1998 ja 1999) mukaiset nimet.