Menneet näyttelyt: Aliens – muukalaisia luonnossa

Mitä yhteistä on kissalla, kaniinilla, rotalla ja Suomen tienvarsia värittävällä lupiinilla? Entäpä vesirutolla, täpläravulla ja kettukusulla? Ne ovat kaikki tulokkaita, luonnon siirtolaisia, jotka ovat levinneet ihmisen mukana luontaisten elinalueittensa ulkopuolelle.

Ongelmia saalistuksesta risteytymiseen

Ihminen on siirtänyt lukuisia eläimiä ja kasveja alueille, joille ne eivät luontaisesti kykenisi leviämään. Lajeja on siirretty usein tarkoituksella esimerkiksi riistaksi, puutarhoihin tai ihmisten seuralaisiksi. Monet lajit ovat kuitenkin levinneet uusille elinalueille kuin varkain. Esimerkiksi rotta on levinnyt laivojen salamatkustajana; rikkakasvien siemenet taas ovat kulkeutuneet viljan tai kylvönurmen mukana.

Uudelle alueelle kotiutuneista siirtolaisista on monissa tapauksissa ollut suurta haittaa alueen alkuperäiselle luonnolle. Seurauksena on saattanut olla mm. ylilaidunnusta ja kilpailua ravinnosta. Alkuperäiset lajit häviävät usein kilpailussa ja voivat jopa kuolla sukupuuttoon. Uudet pedot ovat erityisen kohtalokkaita valtamerisaarten linnuille, jotka saalistukseen sopeutumattomina ovat usein lentokyvyttömiä. Surullisen kuuluisa esimerkki on kertomus majakanvartijan kissasta, joka tuhosi vuodessa erään Uuden Seelannin saaren kalliopeukaloiskannan. Esimerkkinä risteytymisestä näyttelyssä kerrotaan, miten tavallisesta mehiläisestä tuli uudella elinalueellaan tappaja.

Monenlaisia muukalaisia

Uusi Seelanti on näyttelyssä esimerkkinä siitä, miten haitallisia tulokkaat voivat olla valtamerten saarilla. Uuden Seelannin saarille on viety lajeja enemmän kuin minnekään muualle ja vaikutukset ovat olleet sen mukaiset: kaniinit aiheuttavat eroosiota laidunnuksella, ja kettukusut kilpailevat pölyttäjien kanssa.

Tulokkailla on ollut vaikutuksensa myös Suomessa. Pohjois-Amerikasta turkistarhausta varten tuotu minkki on ollut osasyynä alkuperäisen vesikon häviämiseen. Sen sijaan valkohäntäpeuran istuttamisessa oli onnea, koska hirvelle vaarallinen valkohäntäpeuran sukkulamatoloinen ei pesiytynyt Suomeen peuran siirron yhteydessä. Ja nähtäväksi jää, minkälainen vaikutus Kaspianmereltä meille kulkeutuneella petovesikirpulla on Itämeren ravintoverkkoihin.

Tulokaslajit ovat tähän mennessä muuttaneet erityisesti saarien luontoa, mutta niiden vaikutukset ovat kasvamassa muuallakin: on esitetty, että ensi vuosituhannen alkaessa tulokaslajien vaikutus luontoon olisi suurempi kuin kasvihuoneilmiön.