Menneet näyttelyt: Hirveä!

Juoksi tästä Hiitten hirvi, Silosorkka sorkutteli; Potkaisi koasta korvon, Kaatoi kattilan tulelta, Selin keitot keikautti, Vellit lietehen levitti.

Hirvi on aina kuulunut suomalaisten elämään. Se vaelsi maahamme ensimmäisten nisäkkäiden joukossa n. 9000 vuotta sitten ja on siitä asti ollut tärkeä osa sekä taloudellista että henkistä kulttuuriamme. Hirvi on ollut yleinen riistaeläin kautta aikojen ja suosittu aihe esihistoriallisessa taiteessa ja tarve-esineistössä. Se kuuluu myös olennaisena osana kalevalaiseen taruaiheistoon.

Luonnontieteellisen museon näyttely Hirveä! kertoi hirvestä, sen historiasta ja elintavoista sekä sen merkityksestä toisaalta arvokkaana riistaeläimenä, toisaalta vahinkojen aiheuttajana pelloilla, taimikoissa ja liikenteessä.

Mahtava sarvipää

Hirvi on kookkain eläimemme. Uroshirvi voi painaa jopa 600 kg ja sen komea sarvikruunu lisää eläimen mahtavuutta. Sarvia on kahta perustyyppiä, lapio- ja hankosarvia.

Hirvi on märehtijä ja sen ruokavalio on monipuolinen. Kesällä hirvelle on tarjolla runsaasti vihreitä ruohoja ja versoja, mutta talvella se joutuu tyytymään kuitupitoisempaan ravintoon, kuten puiden taimiin ja oksiin. Tällöin varsinkin mänty- ja koivuistutukset ovat alttiita hirvivahingoille.

Suurena kasvinsyöjänä hirvi myös muuttaa ympäristöään. Sen mieliravintona olevat lehtipuut - etenkin pihlaja - vähenevät ja havupuut valtaavat alaa.

Hirvikärpänen - syksyisen metsän kiusa

Litteä, puolen sentin mittainen hirvikärpänen tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1960. Sen jälkeen se on levinnyt nopeasti kaakosta länteen ja on nykyisin yleinen koko eteläisessä Suomessa. Sitkeähenkinen täikärpänen on hirven ulkoloinen, mutta se on tullut tutuksi myös sienestäjille, marjastajille ja muille metsässä liikkujille.

Tärkein riistaeläin

Maamme hirvikanta on vaihdellut aikojen kuluessa voimakkaasti. Viime vuosisadalla hirviä oli hyvin vähän. Eläin rauhoitettiin 1868 ja kanta alkoi vähitellen kasvaa. Tämän vuoden (1997) hirvikannan kooksi arvioidaan 93 000 yksilöä. Arviot kannan koosta ja rakenteesta ovat tarkentuneet 1970-luvulta lähtien, jolloin otettiin käyttöön metsästäjien havaintokorttijärjestelmä. Arviointia täydentävät jälki- ja lentolaskennat.

Hirvijahtiin osallistuu vuosittain n. 120 000 metsästäjää. Alueellisten kaatolupien määrä vahvistetaan joka vuosi kanta-arvioiden perusteella. Yleisimpiä pyyntitapoja ovat ajometsästys, metsästys koiran haukusta ja pelloilla ruokailevien hirvien kyttääminen.

Varo vaaraa!

Vuosittain sattuu lähes 1500 hirvikolaria. Eniten onnettomuuksia tapahtuu kevätkesällä ja syksyllä. Kolareita on pyritty vähentämään hirviaitojen avulla, tienvarsia raivaamalla ja erilaisilla karkotteilla. Nykyisin kokeillaan myös moottoriteiden alikulkukäytäviä hirvien suosimille kulkureiteille.

Siitä juoksi Hiitten hirvi,
Poropeura poimitteli...