Menneet näyttelyt: Muodonmuutoksia – Kolme kertomusta evoluutiosta

Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä alkoi 1. helmikuuta 2000 poikkeuksellinen näyttelytrilogia Muodonmuutoksia. Sen ensimmäinen osa Sarastus (1.2. - 30.4.2000) oli matka elämän historiaan, toinen osa Kiima (23.5. - 10.9.2000) oli kertomus seksuaalivalinnasta. Trilogian viimeinen osa Osiris (3.10.-31.12.2000) etsi vastausta kysymykseen mitä on kuolema.

• Työryhmät

Sarastus (1.2. - 30.4.2000)

Näyttelyn muoto

Sarastus on tieteen ja taiteen yhteistyönä syntynyt kokeellinen näyttely. Näyttelyn suunnittelun ja toteutuksen pohjana on biologinen teksti, mutta sen kertojina/tulkitsijoina on eri alojen taiteilijoita.

Näyttelyssä ei ole tekstejä, vaan informaatio kuuluu MP3-laitteista, jotka jokainen näyttelyssä kävijä saa kannettavakseen. Informaatio on muokattu kuunnelman muotoon. Leena Krohnin kirjoittamassa kuunnelmassa tulevaisuuden oliot artilekti (tekoälyn tuote) ja kimeera (monen lajin risteymä) käyvät oppituntia elämän historiasta. Kuunnelman kokonaiskesto on noin 25 minuuttia. Kuunnelma on nauhoitettu suomeksi ja ruotsiksi. Se on käännetty myös englanniksi; siitä on vain paperiversio.

• Kuuntele pala kuunnelmaa: Klooneista yksilöihin (mp3-tiedosto, 349 KB)

Näyttelyyn voi tutustua myös ilman kuunnelmaa. Vaihtuvat valot, värit ja äänet muodostavat yhdessä taideteosten ja museon näytteiden kanssa yhtenäisen tilateoksen. Tilan visuaalisesta puolesta vastaavat lavastaja Tiina Makkonen ja valosuunnittelija Sirje Ruohtula. Lisäksi näyttelyssä on esillä joukko eri kuvataiteilijoiden tekemiä taideteoksia. Taideteokset on myytävänä. Fossiilit, luustot ja mikroskooppikuvat ovat näyttelyn tieteellistä materiaalia. Näyttelyn äänimaailma on äänisuunnittelija Jari Kauppisen käsialaa.

Näyttelyn biologinen sisältö

Näyttely on kertomus elämän historiasta. Se alkaa maapallon synnystä ja seuraa elämän historiaa seitsemän evoluution kannalta tärkeän "muodonmuutoksen" kautta:

1. Solun synty
2. Sukupuolisuuden synty
3. Kambrin räjähdys (eli muotojen ja rakenteiden kokeiluvaihe)
4. Maalle nousu
5. Sukupuutot
6. Nisäkkäiden valtakausi
7. Kulttuurievoluutio.

Näyttelyn biologisen pohjatekstin ovat kirjoittaneet FM Tiina Mattila ja dosentti Petri Nummi.

Kiima (23.5. – 10.9.2000)

Kiima on kilpailua
Kiima on valintaa
Kiima on viettelyä ja mainostusta

Muodonmuutoksia –näyttelytrilogian toinen osa Kiima on kertomus seksuaalivalinnasta. Se on syntynyt tieteen ja taiteen – teatterin, tanssin, kuvataiteen ja kirjallisuuden – yhteistyönä, ja se on osa Helsingin kulttuurikaupunkitapahtumaa.

Mitä Kiiman taustalla?

Mitä yhteistä on hirvisonnin sarvikruunulla ja kalliilla urheiluautolla? Miksi nisäkäsnaaraan kannattaa valita partnerinsa huolella? Voiko uros olla koskaan varma isyydestään? Muun muassa näihin kysymyksiin haetaan näyttelyssä vastauksia.

Seksin tarkoitus on suvullinen lisääntyminen. Naaraiden ja koiraiden erilainen panostus jälkeläisiin johtaa kuitenkin sukupuolisen käyttäytymisen eroihin: naaras satsaa yleensä parittelukumppaninsa laatuun, uros parittelujen määrään. Seksuaalisuus on myös alue, jossa ihminen paljastuu perin eläimelliseksi.

Kiimaa kuultuna ja luettuna

Kiiman suunnittelun ja toteutuksen pohjana on dosentti Petri Nummen kirjoittama artikkeli seksistä, joka on julkaistu Tiede 2000 –lehden numerossa 3/2000. Opettajat saavat näyttelystä lehden mukaansa. Artikkeli on käännetty myös ruotsiksi. Näyttelyssä on jaossa myös alan johtava lehtinen: "Kiima Sanomat". Näyttelyssä kuultavan tekstin on kirjoittanut kirjailija ja musiikintekijä Kauko Röyhkä. Joukko naisia viettää siinä polttareita, johon he ovat kutsuneet "tiedemiehen" luennoimaan morsiamelle eläinten ja ihmisen seksuaalisuudesta. Kuunnelma on äänitetty myös ruotsiksi ja englanniksi.

Tilataidetta, valokuvia, tanssia…

Kiiman eri tasot – valinta, kilpailu, viettelyn mekanismit, parinmuodostus, siittiöiden halpuus ja munasolun kalleus – on näyttelyssä muokattu tunnelmaltaan erilaisiksi tiloiksi, kuten kiima-areenaksi, parinvalintataloksi, pelihalliksi jne. Näyttelyn visuaalisina elementteinä on joukko valokuvateoksia, jotka käsittelevät toisaalta ihmisen eläimellisyyttä, toisaalta kulttuurin vaikutusta ihmisen seksuaalisuuteen. Videolle taltioitu tanssiteos " Poikanen" käsittelee raskautta ja äitiyttä.

…ja pelejä!

Museo on tuottanut näyttelyä varten uuden tietokoneohjelman. Se on peli, jossa tarkastellaan seksuaalivalinnan ja muun luonnonvalinnan (saalistuksen) välistä suhdetta sekä ympäristömuutosten vaikutusta niihin.

Osiris (3.10.-31.12.2000)

• Kuuntele pala kuunnelmaa: Uutiset (mp3-tiedosto, 454 KB)

Arkkibakteeri:

Mitäs siellä kasvaa? Onko se taas joku typerä omenapuu. Eikö niistä millään päästä?

Omanapuun verso:

Minä olen yhtä sitkeä kuin elämä. Minä olen se siemen.

Arkkibakteeri:

Mikä siemen?

Omanapuun verso:

Se siemen sen kuolleen omenapuun hedelmästä. Sinun mielestäsi minä näytin kuolleelta. Mutta minä vain vähän torkuin. Sitten heräsin elämään.

Muodonmuutoksia trilogian viimeinen osa, Osiris, sulkee ympyrän. Kirjailija Markus Nummen kuunnelmassa astumme erilaisten kuolemien äärelle. Mitä merkitsee solun tai yksilön kuolema? Entä lajin tai eliöyhteisön häviö? Koko eliökuntaa tarkastellen kuolema ei olekaan ehdoton: paljastuu, että elämän ketjut matkaavat ajassa mitä erilaisimmissa muodoissa.

Arkkibakteeri:

Eivätkö kaikki dinosaurukset hävinneet?

Fossiili:

Hävisivät. Mutteivät aivan kokonaan. En minä ainakaan. Minä lennän. Tai osa minusta lentää.

Arkkibakteeri:

Miten kivi voi lentää?

Fossiili:

No se juuri on se evoluution koko juju. Uusia lajeja syntyy ennen eläneistä, lajeja liittää toisiinsa sukuaan menestyksellä jatkaneiden yksilöiden katkeamaton ketju. Minusta tuli lintu, lintuja, linnut. Joutsen joka ui virrassa.

Arkkibakteeri:

Tuonelan virrassa?

Fossiili:

Täällä puolen se on elämän virta.

Arkkibakteeri:

Kuolema pakenee taas käsistä... ärsyttävää.

Muodonmuutoksia-trilogia kuuluu kulttuurivuoden ohjelmistoon. Sen suunnitteluun ja toteutukseen on osallistunut joukko eri alojen taiteilijoita.

Arkkibakteeri:

Eivätkö kaikki olekaan kuoleman edessä tasa-arvoisia?

Iturata:

Eivät. Eivät ainakaan solujen tasolla.

Arkkibakteeri:

Mistä tällainen hävytön luokkajako on peräisin?

Iturata:

Evoluutiosta, elämän kehityskulusta.

Arkkibakteeri:

Ei tuo ole mikään vastaus.

Iturata:

Ei olekaan. Mutta kun ei ole vastausta, yhtä vastausta.