Museovierailun jälkeen

Museovierailun käsittely jälkeenpäin koulussa voi tapahtua hyvin monella tavoin. Tärkeintä kuitenkin on, että museossa hankittuja tietoja päästään käyttämään ja soveltamaan. Tieto tulisi pystyä kokoamaan ja jäsentämään, liittämään osaksi laajempaa kokonaisuutta. Irrallisen nippelitiedon avulla ei vielä pystytä ymmärtämään ilmiöitä eikä soveltaa tietoja arkielämän tilanteisiin. On tärkeää, että oppilaat saavat itse osallistua aktiivisesti tietojen jäsentämiseen.

Parhaiten museossa opittua pääsee soveltamaan lähtemällä retkelle luontoon. Kontrasti museon eläimiä täynnä olevien dioraamojen ja todellisuuden välillä on kuitenkin huomattava. Eläinten havaitseminen luonnossa on aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa, eläimet kun monesti lymyävät tai pakenevat ihmisen tullessa paikalle. Siksi antoisinta olisikin opetella tulkitsemaan luonnosta löytyviä merkkejä ja eläinten jälkiä (ns. luonnonlukutaidon kehittäminen). Lisäksi kannattaa perehtyä koko ekosysteemin havainnoimiseen (ympäristön piirteet, kasvit, selkärangattomat, linnut, nisäkkäät & niiden jäljet…) ja kokonaisuuden hahmottamiseen (ekosysteemin toiminta, eläinten erilaiset tehtävät osana kokonaisuutta, eliöiden väliset vuorovaikutussuhteet…).

Myös käsitekarttatekniikat tarjoavat monesti hyvät mahdollisuudet ajatteluun, asioiden välisten yhteyksien ja syy-seuraussuhteiden löytämiseen. Lisäksi vierailun antia voidaan jäsentää erilaisten taulukoiden, diagrammien ja raportoinnin avulla.

Työniloa jatkotyöskentelyynne ja tervetuloa uudelleen Luonnontieteelliseen museoon!

• Anna palautetta opastuksista (palautelomake)