Maailman luonto makadamiapähkinän kuoressa

Uusi Maailman luonto -näyttely avattiin yleisölle 23.4.2010.

Näyttelyn tavoite

Maailman luonto -näyttely esittelee maapallon huikean monimuotoista elämää. Luonto näytetään ikään kuin tiivistyminä oikeasta ympäristöstä; kuin valokuvina, joihin on pakattu elämää isommalta alueelta.  

Näyttely kertoo luonnon monimuotoisuuden lisäksi elämän sopeutumiskyvystä. Elämä on sopeutunut lähes kaikkialle merten syvyyksistä vuorten korkeimpiin huippuihin. Ihmisen mukanaan tuomat muutokset ovat kuitenkin usein luonnolle liikaa ja yhä useampi laji ja elinympäristö on uhanalainen meidän toimintamme ansiosta.

Maailman luonto pyrkiikin luomaan ja vahvistamaan ihmisten luontosuhdetta, herättämään tunteiden ja kokemuksen kautta ymmärrystä uhanalaisesta luonnosta. Näyttely korostaa luonnonsuojelun merkitystä, jottei lastenlastemme tarvitsisi elää maailmassa, jossa luonnon monimuotoisuuteen voi tutustua enää museossa.

Näyttelyn sisältö

Näyttelyssä esitellään maapallon erilaisia ympäristöjä ja niiden kasveja, eläimiä ja geologiaa. Näyttelyn keskeiset teemat nivoutuvat myös koulujen opetussuunnitelmiin. Pääpaino on sopeutumisessa.

Maailman luonto kuljettaa kävijän viiden ilmastovyöhykkeen läpi. Aivan alussa johdatetaan monimuotoisuus-teemaan merien elonkirjoa esittelevän kokonaisuuden avulla. Osa näytteistä on säilötty perinteiseen tapaan lasipurkeissa viinaan. Aikoinaan tällaiset näytteet olivat ainoa tapa näyttää yleisölle monia eläimiä.

Merien jälkeen varsinainen matka alkaa kylmiltä navoilta. Pohjoisesta esitellään mm. norppaa saalistava jääkarhu ja lintuvuoren kevättä, etelästä puolestaan pingviinien elämää.

Pohjois-Amerikan ja Aasian viileällä havumetsävyöhykkeellä tutustutaan mm. kodiakinkarhujen kalareissuun, maailman suurimpaan kissapetoon eli uhanalaiseen siperian tiikeriin ja Himalajan huippuihin.

Lauhkeilla alueilla verrataan Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa toisiinsa. Oikealla puolella kohoavat Alpit, vasemmalla Kalliovuoret, sieltä edetään eurooppalaiseen lehtimetsään ja Amerikan preerioille.

Lauhkeaa aluetta seuraavat subtrooppiset näkymät Afrikasta ja Australiasta. Afrikassa voi kokea savannin vuorokaudenajat: aamun leijonien saalistuspaikalla, päivän monenmoisten sarvipäiden seurassa. Illaksi eläimet kokoontuvat juomapaikan ympärille ja yöllä virtahepo esittelee valtaisaa kitaansa päiväntasaajan kesän tähtitaivaan alla.

Afrikkalainen ilta juomapaikalla on Maailman luonto -näyttelyn suurin ja monimuotoisin dioraama eli luontokokonaisuus. Australiaa ei ole tässä laajuudessa vielä koskaan Suomessa esitelty. Sikäläisittäin tyypillistä pensaikkopaloaukeaa kansoittavat kengurut, koala ja nokkasiili sekä eksoottiset banksia-kasvit.

Tropiikin yltäkylläisyydestä on nostettu esiin mm. Amazonasin rehevää joensuistoa ja Kaakkois-Aasian palmuöljyplantaasien uhkaamaa sademetsää orankeineen ja liitävine sammakoineen.

Kasvi- ja kivikunta ovat myös mukana

Maailman luonto -näyttely ei unohda kasvi- ja kivikuntaa. Kävijälle tulevat tutuksi esimerkiksi suurin tunnettu elävä organismi eli amerikanhaapa, Afrikassa ongelmaksi asti leviävä vesihyasintti ja Antarktiksen jäähän uponneet basaltti-kalliot.

Kasvillisuuden esittelyn kautta nostetaan esille erilaisia maailmankaupasta tuttuja tuotteita tai niiden raaka-aineita.

Tuoreimmat kasvi- ja kivikunnan tuomiset saapuivat näyttelyyn rakentajien retkikunnan mukana viime kesänä Namibiasta. Kahteen isoon konttiin pakattiin mm. 117 säkkiä punaista Afrikan hiekkaa, isoja kivenmurikoita ja monen sorttisia akaasioita. Ja kaikkea hyödyllistä, jota tuli vastaan – kuten norsun kakkaa! 

Faktoja Maailman luonto -näyttelystä

Maailman luonto -näyttelyssä on esillä valtava lajimäärä erilaista elämää:

• nisäkkäitä yli 90 lajia
• lintuja yli 170,
• matelijoita toistakymmentä,
• sammakoita parikymmentä lajia,  
• ja kasveja yli 60 lajia.

Lisäksi merien monimuotoisuutta esittelevässä vitriinissä on neljättä sataa lajia lisää.

Tarkkaa lajimäärää ei toistaiseksi ole kukaan laskenut.

Näyttelyn pinta-ala on noin 450 neliömetriä. Dioraamoja on kolmisenkymmentä erilaista. Lisäksi näyttelystä löytyy mm. laatikostoja, joissa on runsain mitoin lisätietoa kustakin aiheesta.

Miksi monimuotoisuus on kuuma aihe juuri nyt?

YK julisti vuoden 2010 luonnon monimuotoisuuden vuodeksi. Teemavuoden tavoitteena on nostaa kansalaisten tietoisuuteen luonnon monimuotoisuus ja sen merkitys ihmiskunnalle sekä monimuotoisuuden monimuotoiset uhat.

Monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä on niin yksilöiden välinen perinnöllinen vaihtelu, lajien moninaisuus eliöyhteisössä kuin eliöyhteisöjen diversiteetti. Voidaan puhua myös maisematason monimuotoisuudesta, geologisesta monimuotoisuudesta tai ekosysteemien toimivuudesta osana luonnon monimuotoisuutta.

Monimuotoinen luonto tarjoaa ihmiselle elintärkeitä ilmaisia ekosysteemipalveluita kuten ruokamulta, happi ja kasvien pölytys. Toistaiseksi kukaan ei pysty sanomaan, milloin yksittäisestä ekosysteemistä on hävinnyt niin monta lajia, että systeemi romahtaa lopullisesti.

Toisaalta voidaan ajatella, että luonnon monimuotoisuus on sinällään itseisarvo, jota tulee ylläpitää ja suojella. Mitä haluamme jättää omille lapsillemme tai heidän lapsilleen? Haluammeko, että lapsemme perivät maailman, jossa saimaannorppa tai villi tiikeri ovat vain museossa ihmeteltäviä muistoja menneistä ajoista?

Pahimman uhkan luonnon monimuotoisuuden katoamiselle muodostaa jatkuva väestönkasvu ja sen mukanaan tuomat ongelmat kuten luonnontilaisten alueiden raivaaminen viljelykäyttöön, ylikalastus ja salametsästys sekä kenties kaikkein tärkeimpänä ilmaston lämpeneminen. Laskelmien mukaan 2–3 celsiusasteen nousu voi aiheuttaa maailman eliölajeissa jopa 20–30 prosentin häviämisen.

YK:n teemavuoden kunniaksi Luonnontieteellinen museo avaa maailman luonnosta kertovan näyttelyn ja koko vuoden yleisöluentosarjan teemana on maailman luonnon monimuotoisuus. Museo on myös mukana Geo-lehden monimuotoinen kaupunkiluonto -teemapäivässä yhdessä ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen kanssa.

Merien monimuotoisia kotiloita